Tää viikko on mennyt sitten aikalailla toipuen reissusta. Uskomatonta että siitä on vasta kohta viikko kun oon kotiutunut. Tuntuu kun reissusta ois jo paljon kauemman aikaa. Tämän viikon aikana mä oon koittanut tukea rakasta ihmistä jolla on suruaika menossa. Joka ikinen hetki joka ikinen päivä tämä ihminen on ollut mun mielessä ja oon miettinyt paljon miten hän jaksaa ja pärjää. Mä oon tämmönen murehtija tyyppi muutenkin mutta sitten kun on kyse mulle rakkaasta ihmisestä niin mä haluaisin vaan koko ajan antaa halia ja tehdä kaikkeni että sillä ihmisellä ois helpompi olla. Paljonhan tässä tilanteessa ei oikeesti voi tehdä, muuta kun olla vaan saatavilla ja osoittaa että välittää ja yrittää tukea parhaansa mukaan. Aina mä ajattelen näissä tilanteissa, että kunpa voisin ottaa ainakin osan siitä tuskasta omalle hartioilleni niin kyllä ottaisin. Ilomielin!! Mutta täytyy vaan toivoa, että vois jotenkin pystyä läsnäolollaan auttaa rakasta vaikeena aikana.
Lauantai iltaan ei mulla kuulu nyt mitään ihmeempiä mutta halusinpa vaan päivittää asioita jota elän tällä hetkellä vahvasti.
Pidetään huolta meille rakkaista ihmisistä, rakastetaan ja hei edelleen...sanoitetaan se myös.
Rakkautta ja rauhaa toivoo Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti