Luottamus telakalla

Luottamus on telakalla. Eräänä kauniina aurinkoisena päivänä ajoimme karille. Sen piti olla kaunis päivä, onnellinen ajatus istui olkapäälläni lähtiessä ja sai oloni tuntumaan hyvältä. Oli ihanan tyyntä ja rauhallista. Yhtä äkkiä kuitenkin, ihan ilman varoittamatta nousi myrsky. Oli täysi työ saada Luottamus pysymään yhtenä palana siinä myllerryksessä mutta onnistuin kuitenkin luotsata sen rantaan. Hetken istuin ihan hiljaa ja pelkäsin avata silmiäni, sillä tiesin että kolhuja oli tullut. Miten pahoja ne olivat?? Olisivatko ne ylipäänsä korjattavissa? Syvään henkeä vetäen päätin, että on vaan uskallettava kohdata totuus. Oli se sitten miten inhottava tahansa. Nousin ylös ja lähdin kiertämään Luottamusta kartoittaakseni vauriot. Kyljet olivat melkoisilla lommoilla ja pohjassa oli karille ajosta johtuen reikä, josta vesi pääsi sisään yrittäen upottaa Luottamuksen pinnan alle. Keksin äkkiä jotain jolla tilkitä reiän uppoamisen välttääkseni. Tiesin kuitenkin, että rakas purteni oli saatava telakalle mahdollisimman pian mikäli tahdoin jatkaa matkaani merellä nimeltä Elämä. Pieni paniikki hiipi sydämeeni kun mietin, etten pääsisi pitkään aikaan siihen satamaan jossa Onni asuu. Mikä pahinta, olin myrskyn tullen menettänyt myös kompassini joten turvasatamani Port Minä oli myöskin hukassa. Tajusin olevani taas melkoisen tilanteen edessä, tuntui niin kovin avuttomalta ja pieneltä. Sain onneksi apuun Ystäväni jonka avulla saimme Luottamuksen telakalle. Vieläpä kaiken nähneelle mestarille joka lupasi että Luottamus on kunnossa tuota pikaa, entistä ehompana. Sanat olivat niin vakuuttavat, että saatoin huokaista hiukan. Tiesin, että kyllä seikkailuni vielä saavat jatkoa, kunhan vain nyt hetken pakkolepään ja toivun tästä uudesta haaksirikostani. Silitin Luottamuksen kylkeä kun lähdin ja jätin sen telakalle hyviin käsiin. Yritin hymyillä mutta vielä se oli kovin vaivalloista. "Ota rauhallisesti ja levitä merikartat eteesi, että voit suunnitella jo uutta matkaa sillä välin kun laitan Luottamuksen kuntoon" sanoi vanha mestari heilauttaessaan kättään lähtiessäni. Silloin tiesin, että jonain päivänä tämäkin karille ajo on vain muisto lokikirjassa. Ai niin, unohdinko kertoa että vanhan mestarin nimi oli Toivo.

                                                  <3 Sartsa