JÄSENKORJAUKSESTA ASENNEKORJAUKSEEN

Keski-ikäisen naisen tapa laajentaa maailmankuvaansa ja hankkia uusia kokemuksia liittyy useimmiten jotenkin terveyteen. Näin mä oon nyt ollut huomaavinani. Projektissa saada itteni hiukan parempaan kuntoon oli tänään vuorossa käynti jäsenkorjaajalla. Mulla on vasen puoli kropasta nyt jonkun aikaa reistannu vähän enemmänkin. Ikuiset jumitukset yläselän alueella nyt on ollut arkipäivää jo vuosikaudet mutta nyt settiin on liittynyt myös alaselästä pakaran kautta reiteen asti vihlova kipu. Oon saanut kotikonstein noitten hierontapallojen avulla tuon lonkan ja pakaran pysymään toimintakunnossa. Se on toki vaatinut sen, että aina kun vaikka telkkaria kattelen niin hieron samanaikaisesti noita kipeitä alueita. Ja akillesjänne täytyy kans muistaa käsitellä joka kerta.

Oon käynyt kyllä hierojalla säännöllisen epäsäännöllisesti, ehkä noin joka toinen kuukausi. Siitä on toki ollut apua aina hetkellisesti mutta koska sielläkin on ollut puhe siitä, että mun lantio on jotenkin virheasennossa samoin kun mun hartiat niin tuo jäsenkorjaus on ollut mielessä jos tovin. Nyt sitten tuumasta toimeen. Ajan sain heti aamu kahdeksaksi.

Erona hierojaan oli ensinnäkin se, että vaatteita ei tarvinnut riisua ollenkaan. Lisäksi ensimmäisenä pyydettiin istumaan siihen hierontapöydälle. Tutkittiin ensin silmämääräisesti selän ja hartioitten asennot kun istuin ihan rentona. Hartiat on kuulemma symmetriset. Siitä sitten pikkuhiljaa mentiin koko selkä läpi tunnustellen ja diagnoosina oli se, että mun lantio todellakin on vinossa ja se aiheuttaa sen, että koko ranka on ikäänkun korkkiruuvilla. Ekaa kertaa mulla käsiteltiin ylävartalon yhteydessä vaikkapa kaulan lihakset. Ai saakeli että tuntui. Hyvä uutinen oli se, että mun kroppa kuulemma vastaanotti tuon hoidon ihan hyvin.

Jumitukset oli niin, että alaselässä oikealla puolella oli ihan kivikova pala ja sitten puolen selän paikkeilta se kääntyi yläselässä toiselle puolelle. Jalkojen käsittely oli yhtä tuskaa. Vaikka mä tuossa joku aika sitten kävin nimenomaan hierotuttamassa pelkästään jalat niin missään vaiheessa siinä ei tuntunut noin kipeältä kun nyt koko ajan. Mukava jutustelu siinä samalla kuitenkin jotenkin hiukan helpotti tilannetta.

Niin, se jutustelu. Mä en tiedä onko syy mussa ittessä vai missä mutta löydän itteni usein aika syvällisistäkin keskusteluista mitä kummallisimmista tilanteista. Nytkin tämän 50 minuutin aikana me ehditiin käydä perhetilanteet läpi, jutella lapsista ja sisarusten välisistä jutuista. Jonkin verran parisuhteesta, kesälomareissuista, lasten ja nuorten kehokuvasta ja aikuisten hämärtyneestä seksuaalisuuden tajusta. Jutustelussa vilisi sanoja kuten sekasaunominen, seksifantasiat, oma kehonkuva ja pimppi. Kuulostaa TODELLA oudolta, mä tiedän, mutta silti tämä keskustelu oli outoudessaan pitkästä aikaa todellakin aito ja mieltä sekä ajatuksia tuulettava. Pointtina se, että kenenkään ei pitäisi tuntea häpeää omasta itsestään ja että jo lapsille tulisi opettaa, että on olemassa monenlaisia nais- ja miesvartaloita jotka on kaikki ihan oikeanlaisia. En oo koskaan törmännyt ihmiseen (etenkään mieheen) joka näistä asioista puhuis näin avoimesti ja häpeilemättä. Aluksi jopa minä, niin ekstrovertti ja avoin kun olenkin, huomasin miettiväni että miten mä oon tälläseenkin tilanteeseen taas joutunut. Oli jännä tunne kun välillä sai ittensä ajatuksesta kiinni että tässä mä makaan kun tuo mies hieroo mun reisiä ja samalla me puhutaan seksuaalisuudesta. Mistä se kertoo? Ehkä se kertoo tämän nykymaailman suhtautumisesta, noh...lähes kaikkeen. Seksi vie ja johdattaa jopa alakoululaisten lasten ajatuksia. Ollaan aikalailla vieraantuneita luonnollisuudesta ja siitä, että ei aina kun puhutaan vartalosta ja sitä kosketaan niin siinä oo mitään seksiasiaa.

Tämä päivä sai siis oikein mieluisan alun. Sekä kroppa että mieli kiittävät tmi Jarkko Isokangasta. Tuntuu, että pääkopassa käy raikas ja puhdistava tuulahdus.

rakkaudella,
Sartsa