LOMASEURANA GÖSTA JA GUSTAF

Nyt on pakko ladata tulemaan oikein kuvien ilotulitus. En keksi muutakaan millä kertoa eilisestä päivästä ja siitä mitä mä näin ja koin. Alustuksena sanottakoon että mä heräsin aamulla ihan helekkarin huonolla mielellä. Olin ihan kiukkua täys heti kun silmät sain auki, enkä yhtään osaa sanoa miksi. Lienenkö nähnyt jotain huonoa unta joka sai kattilan niin kiehumaan. Söin aamupalan ja ehdin puhelimen välityksellä purkaa sitä kiukkuani ihan väärään kohteeseen joten päätinpä että meen vielä hetkeksi maata. Tunnin aamunokoset ja ikäänkun uus startti koko päivälle. Fiilis olikin jo vähän laantunut mutta tarvi keksi kumminkin kiireesti jotain tekemistä. Olin ajatellut lähteä lenkille, mutta en sateeseen kyllä tällä kertaa ajatellut lähteä. Tekosyiden kunkku!! Toisena ajatuksena tuli mieleen alkaa siivota, sillai kunnolla että vie matotkin ulos. No eipä sekään nyt sitten vesisateessa tullut kysymykseenkään joten sen verran kiukkua oli vielä olemassa että ajattelin että ei sitte siivota.

Onneksi mulla jostain ihmeen syystä tuli mieleen, että onhan täälä meidän taidekaupungissa nyt sadepäivän tekemistä. Ei muuta kun museokierrokselle. Vaihdoin päälleni vähän siistimpää vaatetta, näytin hiuksilleni viispiikkistä ja niin mä lähdin. Menin ensin Gösta museoon, jossa olikin uusia näyttelyjä. Täytyy sanoa, että en mä ihan niin kulturelli ihminen oo että mä ymmärtäisin ihan kaiken taiteen päälle. Mutta onhan sitä ihan mukava silmät suurella kattella ja ihmetellä mitä kaikkea taiteen nimissä tehdäänkään. Ja aina maalaistollona sitä miettii  mikä on se juttu, että jotkut tietyt taiteilijat lyö itsensä läpi niin että saavat tuotoksiaan ihmisten nähtäväksi. Kun kuitenkin on niin valtavasti taidetta joka ei koskaan tule työtilojen ulkopuolelle, eikä sitä nää suuri yleisö vaikka niihinkin teoksiin on varmasti vuodatettu tunnetta, aikaa ja rahaa.

Ekana mä kävin Sampsa Virkajärven videoteosta ihmettelemässä. Siinä puhuttiin vanhenemisesta ja vanhemman ja lapsen suhteen muuttumisesta. Aiheet tosi koskettavia mutta mä en jotenkin pysty tuollaisessa tilassa ja ihmisten seilatessa eestaas eläytymään tai keskittymään noihin videojuttuihin. En siis katsonut kumpaakaan videota loppuun asti kun jatkoin matkaa. Laitanpa kuvin mitä mä seuraavaksi näin. Välillä jopa ällötti mutta enimmäkseen sitä vaan kysyi että miksi. Kyseessä belgialaisen taiteilijan näyttely johon liittyi myös ne kanat ja siat joita käytiin silloin taannoin katsomassa Göstan pihalla.

Siitä turkki päälle...

Täytettyjä kanoja ja käärmeitä...

Tälläsen seinän voisin haluta itekin..Yrtit tuoksui ihanasti

Mä ostin tommosen Mänttä kortin jolla pääsen hiukan halvemmalla kun haluan käydä kaikissa kolmessa museossa. Göstassa, Gustafissa ja kuvataideviikoilla Pekilossa. Kortilla saa lisäksi alennuksia muutamissa liikkeissä täällä Mänttässä.

Gösta on kyllä tosi nätti rakennuksenakin piha ja puutarha mukaan lukien.

Vanha kartano ja uusi paviljonki osa yhdstyy

Kurkistus menneeseen aikaan

Göstan historia on myös kuulemisen arvoinen. Suosittelen käymään jos taidekaupunkiin joskus eksyt. Minä suuntasin seuraavana Gustaf museoon. Se tunnetaan myös valkoisena talona joka on siis aikanaan rakennettu Serlachius yhtiön pääkonttoriksi. Voin kuvitella että se on ollut aikanaan kohtuu ainutlaatuinen siinä lajissa.

Tällä kertaa ohitin Paperiperkele näyttelyn, koska oon sen jo käynyt katsomassa ja halusin nyt ensisijaisesti nähdä Dalin teoksia. Niissä oli kyllä nähtävää. Kuvat taas kertokoon..

Mestari itte

 Näistä kyllä löytyy yllinkyllin mielenkiintoisia yksityiskohtia....

Sitte oli Dalin gaala.... Tähän tilaan astuminen oli jo sellainen kokemus, ettei oikein tienny olisko haukkonut henkeä klaustrofobian ja ihastuksen takia...

Mae Westin sohva (erittäin huono istua btw)

Oli kyllä aikamoisia nämä teokset. Ihan hirveesti yksityiskohtia ja varmaankin tosi monimerkityksellisiä kun väkisinkin alkoi itekin miettimään että mistä ihmeestä niissä kerrotaan. Tuli tunne, että joku tarina siellä on taustalla.

Dalin näyttelyn lisäksi alakerran "elokuvateatterissa" pyöri kertomus Mänttän historiasta Serlachiuksen osalta. Se onkin aika iso osa koko tämän paikan historiaa. Sieltä paperitehtaan pystyyn pykäämisestä, vessapaperin kehittelystä ym tämän paikan olemassaoloa on paljolti kiittäminen. Kuvassa juurikin vessapaperiedustaja liikkellä :)

Mä läpikävelin myös Elina Brotheruksen playground näyttelyn, mutta en saanut siitä mitään irti. Kuvia, jotka toi välillä mieleen omat kuvaamiset kun sitä räpsii ja räiskii vaan holtittomasti. Miten nämäkin on sitte päässeet tämmöseen museoon?? No, miksei.

Niin, kait se taiteen yks tehtävä on herättää tunteita ja ajatuksia. Sitä eilinen päivä kyllä mun kohdalla teki. Välillä sitä on hyvä olla ihan pihalla, se ruokkii omaa ajatusmaailmaa taas ihan uudella tavalla.

Siinä se mun päivä kuluikin sitten ihan huomaamatta. Oli jo aika tulla kotiin ja ruuan laittoon. Oon nyt taas tehnyt kasvispainotteista ruokaa ja täytyy sanoa, että siitä tulee kyllä hyvälle mielelle jo tehdessään. On ihanaa kun ruoka on värikästä. Herättää ainakin mun ruokahalun. Eilisestä ruuasta ei oo kuvaa, mutta mä tein uusissa paahdettua parsakaalta, kukkakaalta, punajuurta ja porkkanaa. Pyörittelin ne basilika-oliiviöljyssä, hieroin mausteita ja hunajaa pintaan. Lopuksi ripottelin vielä parmesanjuustoakin. Uuni 200 astetta ja aaaa että kun tuli hyvää. Lisäksi sitte broilerin rintafileitä, johon pintaan chilirypsiöljyä ja mausteita. Paistelin pannulla ja lopuksi ripottelin päälle vielä sinihomejuustoa sekä jätin kannen alle muhimaan curry ruokakermaan.

Illalla piipahdettiin vielä mun esikoiseni uudessa kodissa. Kyllä tuli äiti ihmiselle hyvä mieli kun näki miten kivassa kodissa lapsi nyt asuu. Muutenkin tuntuu, että siellä suunnalla kaikki hyvin.

rakkaudella,
Sartsa