KIITOS SUOMIPOP FESTARIT

Kesän tokat festarit takana. Tänä vuonna sellaisiksi valikoitui Suomipop festarit Jyväskylässä. Monta vuotta on ollut mielessä sinne lähteä, sillä esiintyjät edustaa juurikin sitä mun omaa musiikkimakua. Niin tälläkin kertaa kyllä tuntui, että saa rahoilleen vastinetta. Jo torstaina ja perjantaina me oltiin saatu läheisiltä kirjeenvaihtajilta makupaloja siitä millainen meininki festareilla on ja täytyy sanoa, että oikein hyvältä näytti. Kelikin näkyi olevan ihan loistava. Hyvillä mielin siis odotettiin lauantaita että mekin päästäis menoon mukaan.

Aamusta heti aurinko paistoi tosi lämpimästi. Ai että, kerrankin sai lähteä festaroimaan hyvässä säässä eikä mukaan tarvinnut ottaa sadevermeitä. Miltä se sitten näyttikään kun lähestyimme Jyväskylää?? Sinisen taivaan sekaan ilmestyi harmaita pilviä ja eipä aikaakaan kun auton ikkunaan alkoi tulla piskoja. Siis ei voi olla totta!!! Toiveena oli, että sade oli vain pieni kuuro sillä kun saatiin auto parkkihalliin niin sade oli loppunut.

Mestoilla ollaan

 Päästiin portista nipin napin sisään kunnes sade alkoi uudelleen. Liian äkisti, että edes olisin ehtinyt laukusta kertakäyttösadetakkia kaivella. Ja sitä vettä sitten tuli. Kovaa ja ihan maahan asti!!!! Alla oleva kuva näyttää ehkä hiukan sitä miten paljon sitä vettä todella oli. Ei aikaakaan kun siinä sai kahlata ja kun mulla oli päällä maksimekko niin se muuten sitten alkoi hiukan painaa. Helmat oli niin märät että sai ihan vääntää vettä pois.

Eipä hätää.... Sitten täytyi vaan hiukan improta. Suitsait, uusi festarilook oli valmis. Tarvittiin vain parit solmut helman molemmin puolin.

Sateen kanssa tuli myös kohtuu komea ukkonen. Kun seisoo asfaltti alustalla niin ukkosen kumu tuntuu ihan tärinänä maasta käsin. Mä en oo mikään ukkosen suuri ystävä joten aikalailla inhottavalta tuntui tollasella avoimella kentällä seisoskella. Vettä oli joka paikka tulvillaan ja mm. vessaan täytyi kahlata sellasen valtavan lätäkön yli. Siinä sitä sitten monet otti kengät käteensä ja kahlasi paljain jaloin. Eli siis tässä vaiheessa kait nyt tuli jo selväksi, että tälläkää kertaa en festaroinut kuivissa puitteissa. Se on mun festarikarma!! Onneksi oli lämmin niin ei tuo vaatteiden märkyyskään haitannut menoa.

Ekana mentiin kattomaan Jenni Vartiaisen keikkaa. Jenni oli uusiutunut jotenki tosi kivasti, ja tykkäsin nykytyylistä tosi paljon. Puuttui ne iänikuiset tuulikoneet ja se tietynlainen jäykkä esiintyminen. Valitettavasti vaan keikan aikaan alkoi vielä viimeinen sadekuuro joten jouduttiin sitten lähteä kesken keikan etsimään vähän suojaa. Onneksi musiikki kuuluu ja screenit näkyi lähes kaikkialle.

Jennin festarilook

Kahdella lavalla tapahtui koko ajan ja sateen päättymisen jälkeen päätettiin mennä tsekkaamaan uuden tulemisen tehneen Raptorin nykykunto. Voi pojat!!! Menin kyllä fiiliksissä heti sinne ysärille. Oon nimittäin muistaakseni vuonna 1990 nähnyt kyseisen bändin viimeksi. Yllätys oli melkoinen kun meininki oli ihan uskottavaa, samaa kun silloin aikanaan vaikka bändin jäsenet on toki vanhentuneet samaan tahtiin kun tässä itse kukin. Tuli hyvä fiilis!! Jännä oli huomata myös sekin, että biisien sanat tuli takaraivosta ihan kun luonnostaan.

Raptori 2018

Keikan aikana nähtiin myös Akin tyttöäkin. Siskoni Satu ja Piia me bongattiin sitten keikan jälkeen. Yhdessä käytiinkin sitten seuraavalla nostalgiatripillä kun lavalle astui Neon2. Lisää ysärimeininkiä siis. Ai että piti laulaa mukana kurkku putkella.

Neon kakkosen jälkeen olikin meidän aikataulussa sopiva tauko ruokailulle. Klamydian keikan vois ihan yhtä hyvin kuunnella taustaltakin.

Festariruoka ei tällä kertaa ollut mitään kovin raskasta mättöä. Kanawokki maistui todella hyvältä tässä kohtaa kun viimeksi oli syöty aamupalaa.

Ruuan jälkeen sitten olikin taas jo aika jonottaa hetkonen vessaan. Vaikkakin täytyy sanoa, että jonottamista oli väkimäärään nähden todella vähän. Ja sitten kohti Lauri Tähkän keikkaa. Oon nähnyt Laten keikan muutaman kerran aiemminkin ja tämä oli sitä samaa taattua tuttua ja turvallista Lauria. Ei kuitenkaan paras keikka mitä oon nähnyt.

Parasta tälläsillä festareilla on että kun on 2 lavaa niin koko ajan tapahtuu. Edellinen keikka kun loppuu niin toinen jo alkaa. Ja kun on tämmöset festarit jossa kaikki esiintyjät on omaan mieleen niin hyvää musiikkia tulee tuutin täydeltä. Seuraavana siis kohti Aamulypsy lavaa jossa aloitteli Kaija Koo. Tähänkin kohtaan sopii sama juttu, että oon nähnyt Kaijan keikan useammankin kerran ja tällä kertaa oli kyllä vaisuin keikka tältä leidiltä. Aikamoinen yhteislaulutilaisuus se tietty oli mutta muuten jäi jotain puuttumaan siitä Kaijan lämmöstä. Oltiin melko kaukana joten en saanut edes kuvia otettua.

Ittelleni illan odotetuin juttu oli kuitenkin illan päättävä HalooHelsinki. Kuten näköjään oli monelle muullekin. Se bändi ei petä koskaan. Lukuisia keikkoja nähneenä voin kyllä noin sanoa. Ja suositella kaikille lämpimästi. Ehdottomasti suomen kovin livebändi ja keikat on ihan eri tasolla muiden kanssa. Onneksi ehti vielä näkemään tämän keikan ennenkun bändi jää parin vuoden tauolle.

Hyvillä fiiliksillä saikin sitten lähteä kesäyössä ajelemaan kotia kohti. Reilu tunnin ajomatka oli edessä mutta se meni nopsaan ihaillen monissa eri värisävyissä kylpevää taivaanrantaa ja vesiä joiden pinnalla leijui usva. Taas sai todeta kuinka kaunissa maassa me eletään.

rakkaudella,
Sartsa