VIIKONLOPPUA JA VIERAITA

Näin sitä on kuulkaas ihan tosta noin vaan vaihdettu uuden viikon puolelle. Ei oo paljon ehtinyt edes ajan kulua jahkua kun on ollu niin menoa ja meininkiä. On ollu niin ihania päiviä että enpä olis oikeen parempia voinut keksiä.

Alotanko alusta?? Niin mistä alusta, viikon alusta mä nyt oon jo kertonutkin mutta mitä tapahtui torstaina. Sillon tapahtui retkipäivä Tampereelle Villen kans. Tehtiin rautatiasemalle treffit kun poika junaili ittensä sinne Lapuan suunnasta ja minä täältä Mänttästä. (Tai ei Mänttästä kovin äkkiä junailla mihinkään mutta tällä kertaa Jämsästä.) Tarkoituksena oli viettää vaan vähän aikaa yhdessä ja käydä Vapriikissa. No näinhän me tehtiin. Oliskohan ne kuvat kumminkin kivoja kertojia tässäkin kohtaa. Olis...

Junassa on mukava matkustaa

Junamatka kestää Jämsästä Tampereelle noin tunnin ja se aika meni lentäen kun kuuntelin sellaisen pikku miehen (arviolta 3v) ja aikuisen miehen jutustelua ja leikkiä. Tämä mies oli ennestään tuntematon tälle pikku pojalle joka mummonsa kanssa matkusteli mutta juttua riitti yhtä kaikki koko matkaksi. Ja niistä tarinoista sai koko vaunullinen osan huvista.

Liikeellä oli muutama muukin kun mä

 Ihan ekana me suunnistettiin syömään ja tällä kertaa paikaksi valikoitui RAX koska sattui sopivasti reitin varrelle. Raxista mulla jäi mieleen päivän toinen hyvän mielen hetki johon törmäsin vessareissulla. (Ok, kuulostaa hiukan epäilyttävältä mutta odottakaas...) Siellä oli äiti vaihtamassa vaippaa ehkä noin 6kk ikäiselle vauvalle. Vauva pötkötti siinä hoitoalustalla ja äiti hyräili koko ajan siinä tavaroita laukusta kaivaessaan. Heti kun hyräily taukosi hetkeksi niin vauva alkoi liikkua hermostuneesti. Sitten äiti alkoi laulaa tosi heleällä äänellä Paula Vesalan "Älä droppaa mun tunnelmaa..." -biisiä. Vauvan ilme kirkastui välittömästi ja hän tuijotti äitiään ihan kun lumoutuneena. Hymyili leveästi. Mulle tuli niin hyvä mieli tuosta hetkestä.

Mahat täynnä suunnattiin Vapriikkiin missä kiinteiden museoiden lisäksi oli tällä hetkellä Marilyn näyttely. Todella mielenkiintoinen näyttely sisälsi videopätkiä Marilynin elämästä, esillä oli erilaisia tavaroita ja vaatteita sun muuta.

Marilynin viimeisin muistikirja

 Sitten oli Marilynin suusta kuultuja lausahduksia:

Tämä on ihan totta, koskee kyllä poikiakin...

En tiedä kuinka paljon Villeä nyt sitten tämä näyttely kiinnosti ja senpä takia tulikin kierrettyä aika nopeasti tämä. Voisin kyllä mennä vaikka uudestaankin ihan ajan kanssa kattomaan tämän.

Lisäksi me sitten kierreltiin jääkiekkomuseo, postimuseo, pelimuseo ja luonnontieteellinen museo.

Tottakai tälläistä menopeliä piti testata

Postimuseon nostalgiapläjäys, mä muistan Anskun ja Ransun omasta lapsuudesta

Postimuseossa 

 Kun oltiin kierrelty nuo paikat mitä haluttiin niin kävi selväksi ettei Ville jaksa kyllä ainakaan shoppailla enää sillä poika haukotteli minkä kerkes jo tuolla välin. Sovittiin sitten että käveleskellään jokirantaa myöten keskustaan ihan rauhassa ja käydään ostamassa lippu klo 16 lähtevään junaan. Matkan varrella nähtiin kivan näköisiä paikkoja sillä nämä tehdasmiljööt on jotenkin karuudessaan kauniita.

All you need is Love

 Saatiin liput ostettua. Villen juna lähtis klo 16 ja mun 17:05. Heti kun päästiin kattomaan taululta mikä tilanne niin huomattiin että Villen junan lähtöä oli siirretty 16:40 asti jonkun laitevian takia. Noh, eipä muuta kun välipalaa vähän naamariin että kotimatka sujuis hyvin odotuksesta huolimatta. Ainoa vaan, että se lähtöaika siirtyi ja siirtyi vaan. Siinä sitten samalla siirtyi myös mun junan lähtö. Kyseessä oli siis vika jossain Riihimäen seudulla joka esti junien ohjaamisen oikeille raiteille. Villen junan lähtöaika oli lopulta 17:20 ja siinä vaiheessa mä aloin tosissani harmitella etten laittanut Villeä onnibussilla kohti Seinäjokea. Mun junan lähtöaika oli 18:40 tai jotain sellaista eli yli tunnin myöhässä sekin. Sitten mulla tuli mieleen että pääsiskö sitä linja-autolla oikeasti kotiin aikaisemmin kun junalla. Puhelimen akussa virtaa 13% mä selasin netistä matkahuollon sivuja ja totesin että Jämsään lähtis linja-auto 17:25 ja siihen me ehdittäis. Päätös oli lopulta helppo tehdä sen takia, ettei ollut mitään takuita tuleeko meidän junat ollenkaan vai ei ja ajatus siitä, että oltais vielä iltamyöhälläkin Tampereella, ei oikein houkuttanut. Niinpä mä ostin linja-auto liput netistä ja lähetin äkkiä kopiot Villen puhelimeen whatsappilla sillä Ville oli sentään varautunut matkalaturilla.

Bisnekset pyörii junaa odottellessa

Niinpä siinä siis kävi, että me hypättiin autoon ja Villekin matkusti mun kanssa Jämsään ja sieltä (kun vielä päivän viimeisenä koitoksena löydettiin reitti linja-autoasemalta kohti rautatieasemaa missä mun auto oli) Mänttään missä isänsä odottikin jo valmiina. Hän lupasi tulla hakemaan tarvittaessa pojan kotiin mikäli nuo junat reistaa ja kun soitettiin siinä vaiheessa kun itte auton kyytiin istuttiin että voit lähteä ajelemaan niin ehti sitten Mänttään ennen meitä.

Mutta siis joo. Olihan retki. Vois jopa sanoa että Ristus mikä reissu!! Ville oli ihan hermonsa heittää mutta lopulta kait sekin sai riekaleensa kerättyä ja loppu hyvin kaikki hyvin. Mä olin ihan poikki kun kotia vihdoin pääsin. Kävelin ihan suoraan suihkuun, sillä haisin ihan roskakatoksen biojäteroskikselta. Suihkun jälkeen kun istuin tuossa sohvalla telkkaria töllöttäen saunatakki päällä niin olo oli kyllä tavattoman onnellinen.

Perjantaina mielitiettyni pääsi töistä jo vähän etuajassa ja ruokailun jälkeen lähdettiinkin ihan suunnitelmien mukaan Jyväskylään shoppailemaan. Siinä sitä sitten taas vierähtikin tunti jos toinenkin ja kun vielä kotimatkalla pysähdyttiin anoppilaan niin Mäntän raja ylitettiin vasta klo 23 aikaan. Tehtiinpä siinä sitten vielä pikku mutka rannalle kuvaamaan ilta aurinkoa. Maisema oli kyllä aikalailla kohdallaan osoittamaan miten kaunis maa meillä on.

Lauantaina sitten me saatiinkin tosi odotettuja vieraita <3 Onneksi oikein kahdeksi yöksi. Käytiin lauantaina mäntänvuorella luontopolulla ja vilkaistiin mm. vuorenkirkkoa ja tietty kiivettiin vuorentornillekin.

Luontopolulla

Vuorenkirkko

Tehdas on tän kaupungin maamerkki

Tämän reissun jälkeen vielä hetkinen uimarannalla, leikkipuistossa ja sitten vaan hengailua ennen nukkumaan menoa. Illalla vielä istuttiin iltaa aikuisten kesken. Sunnuntaina sitten heräiltiin rauhallisesti ja myöhään, lähdettiin vähän käveleskelemään ja tutkimaan meidän kaupunkia. Sitten saatiin lisääkin vieraita. Illan suussa vielä piipahdus rannalle ja olikin aika jo rauhoittua iltaan ja nukkumaan menoon.

Niin se vierähti siis viikko täynnä touhua ja meininkiä. Tälle viikolle ei ainakaan vieraita oo tiedossa saatika yhtä paljon menoa. Heräsin tähän aamuun vasen lavan seutu ja hartia ihan jumissa. Arvelen saaneeni vetoa tuolla rannalla ollessa. Hengittäminen sattuu, yskiminen on ihan horroria. Oireet alkoi eilen illalla jolloin otin jo muutaman särkylääkkeen ja tänä aamunakin on mennyt jo 1g Panadol. Oon tässä arponut soittaakko päivystykseen vai ei. Tuntuu, että nyt on sen suuntaista probleemaa joka ei omin konstein laannu. Koitan nyt tämän päivän saada menemään ja huomenna sitten soittelen päivystykseen aamusta.

Mulla on kalenterissa tälle viikko keskiviikolle hieroja/jäsenkorjaaja sekä lääkäri torstaille mutta molemmat on liian kaukana tätä tuskaa ajatellen. Enkä mä tuonne hierojallekaan voi mennä tälläsen selän kanssa. Saattaa olla jopa tulehtunutkin jolloin ei paljon hierota saati jäsenkorjata.

On tämä keski-ikääsen akan elämä sitten yhtä vaivaa ja jumia. Näinköhän mä pääsen näistä eroon vielä joskus?? Painoa alas ja liikkumaan. Taitais olla aika hyviä täsmälääkkeitä.

rakkaudella,
Sartsa