Eilen mä olin niin poikki että nukahdin kahdeksan aikaan sohvalle ja heräsin kun Aki tuli puolen yön aikaan kotiin. Nyt tuntuu etten mä kyllä nukahtamislääkkeitä tähän kohtaan tarvi.
Aamulla ylös nouseminen ja töihin lähtö tuntui taas tosi raskaalta. Jalat oli kun tervaan valetut ja piti pakottaa ittensä sängystä. Ehkä mä oon vaipumassa talviuneen. Onneksi tuo kävelymatka sen verran piristyttää ettei tarvi päivää aloittaa aivan sumussa.
Tänään mä yritin taas viedä asioita eteenpäin ja esitin huoleni omasta ja muidenkin jaksamisesta korkeammalle taholle. Tuntuu että en voi olla vaan hiljaa vaan on pakko yrittää ratkoa asioita. Se on mun yks helmasynneistä. Mä haluan aina selvittää kaikki asiat ja kulutan joskus tarpeettomasti energiaani mutta se nyt vaan on mun tapa toimia. Ja ehkä selviytyäkin. En tykkää siitä että asioista vaan jauhetaan jossain selän takana vaan haluan olla omalta osaltani luomassa jotain uutta ja parempaa. Olla osa ratkaisua mieluummin kun osa ongelmaa. Usein vaan esim töissä itellä on aika pienet mahdollisuudet vaikuttaa asioihin. Nyt olin positiivisesti yllättynyt että sain aika nopeasti vastauksenkin ja mun viesti otettiin hyvin vastaan. Muutoksia on tulossa, katotaan nyt sitten mitä ja millä aikataululla.
Päivä meni tuon alun hankaluuden jälkeen ihan suht ok. Esittelin mun esimiehelle mun To do listan jossain kohtaa. Hän on neuvonut mua joskus laittamaan asioita listalle ja nyt esittelin 16 kohdan tämän viikon tehtävälistani. Kyllähän hänkin hiukan päivitteli että jo on tekemistä. Enhän mä millään ehdi tekemään kaikkia vaikka kuinka tahtoisin. Se on vaan valitettava totuus mun työstä. On jätettävä tekemättä.
Nyt kutsuu taas sohva ja telkkari. Taitaa uni tulla tänään aiemmin kun eilen mutta ei se mitään. 2 päivää jo töitä lusittuna tältä viikolta ja ihana viikonloppu lähenee.
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti