TALVI EI YLLÄTTÄNYT TÄTÄ AUTOILIJAA

Kyllä sitä ihmislapsi joutuu monenlaisiin tilanteisiin sen asian takia, ettei saa tehtyä niitä asioita mitkä olis ihan hyvä juuri sillä hetkellä tehdä. Sitä vaan lykkää ja lykkää ihan päivänselvää juttua, kunnes ollaan siinä pisteessä että siitä joutuu kärsiä. Onneksi yleensä sitä kärsii vaan ihan itte.

Tällä kertaa mä tarkoitan tietenkin talvirengasrumbaa. Sitä kyllä tiesi jo ainakin viikon ajan, että renkaiden vaihto on erittäin ajankohtainen juttu. Viimeistään siinä vaiheessa kun parin päivän ajan joka tuutista toitotettiin sitä, että lunta on tuossa ihan joka puolelle oikein kunnolla niin olis luullut laiskemman ja saamattomimmankin vaihtamaan ne renkaat alle. Mutta mun kohdalla ei kun ei. Nyt sitten kävi niin, että keskiviikkoiltana sitä lunta sitten alkoi sataa ihan niinkun oli luvattukin. Eilen aamulla oli erittäin mielenkiintoista lipsutella töihin kesärenkailla, jotka nekin on mulla ihan sileät. Siinä on nimittäin yksi asia jota en saanut vaan aikaiseksi tehdä, käydä hankkimassa uudet kesärenkaat ens vuotta varten valmiiksi. Ois varmaan saanut huomattavasti halvemmalla nyt kun sitten keväällä. Kärsitään tästäkin tyhmyydestä sitten raottamalla kukkaron nyörejä hiukan enemmän keväällä. Pyh ja pah!!

Eilen tosiaan sitten kun kunnialla pääsin työpaikan pihaan niin kuului Juken ratin takaa syvä huokaus. En onneksi siinä vaiheessa tiennyt vielä millainen keli oli kotiinpäin tullessa. Joka tapauksessa oli selvää, että renkaat vaihtuvat ensi tilassa, kun vielä yhtenä palana ollaan. Kotiin lähtiessä heti eka risteys tuotti sydämen tykytyksiä, sillä vaikka miten hiljaa lipuen menin eteenpäin niin alamäkeen ei auto vaan meinannut pysähtyä sitten millään. Hissunkissun sitten kuitenkin selviydyin kotimatkasta ja eikun häkkivarastosta hakemaan renkaita. AAArgh!! Mulla ei onneksi oo varastossa paljoa kamaa, mutta sekin vähä mikä on niin joko osui tai nojasi siihen rengaspinoon jotenka jouduin ensin tyhjäämään varaston muista tavaroista ennenkuin pääsin niiden hel**tin renkaiden kimppuun. Mun autos on tosi leveät ja jotenkin isot renkaat joten niitä kyllä sitten saikin ihan puntata kunnolla. Autoon ne onneksi mahtuivat ilman sen kummempia kommervenkkejä. Siitä sitten renkulat kyydissä rengasliikkeeseen toteamaan, että en ollut todellakaan ainut mattimyöhäinen tai viimetipanviivi. Mua ennen jonossa oli ainakin 20 autoa, vaikka siis jo ainakin pari päivää oli kuulemma parin tunnin jonoja ollut ko. liikkeessä. Mä sitten jätin auton sinne hyvään hoitoon ja oli puhe, että haen joko illalla vara avaimella sen pois tai sitten tänä aamuna klo 8.

Enhän mä nyt tietenkään illalla ankarista etsinnöistä huolimatta löytänyt sitä vara avainta joten päätin että reippaillaan sitten aamulla hakemaan auto. Tarkoitti puolen tunnin myöhästymistä töistä mutta nyt oli pakkojuttu. 4 kilsaa tuli aamulla lenkkiä aivan mahtavassa säässä ja oli muuten pikkusen mukavempi ajella liikkeestä pois kun mitä sinnepäin. Pitoa kummasti noissa nastarenkaissa enemmän kun sileissä kesäkumeissa. Mä muuten jätin myöskin mun kesärenkaat sinne rengashotelliin säilöön, sillä tuumin että niiden renkaiden punttaaminen loppuu justiinsa. Mä olin ihan likainenkin kun mä niitten kans painin. Liikkeeseen ajaessani huomasin että otsakin oli ihan mustana kun en käsiäkään saanut siinä vauhdissa putsattua missään.

Noh, nyt on sekin homma hoidettu. Ja ens kevättä varten renkaat siellä odottamassa.

Nyt saakin siirtyä vielä tässä vaiheessa ohjelmattoman viikonlopun viettoon.

rakkaudella,
Sartsa

OODI OHJAAJILLE

Mä kirjoitin joku tovi sitten postauksen jossa raottelin pikkuisen koulumaailman verhoja. Siinä keskityin lähinnä opettajan rooliin tässä paletissa mitä koulussa pyöritellään. Siitä asti mua on jäänyt vaivaamaan se, että oon unohtanut kokonaan päivittää mitä on mun oma työ eli mitä tekee koulunkäynninohjaajat. Halusin keskittyä siihen ihan omana juttunaan ja kas, näin se on jäänyt. Korjataanpa siis tilanne. Nyt.

Yhtä usein kun opettajan työstä, tai ehkä jopa vielä useammin, koulunkäynninohjaajien työstä on ihmisillä täysin vääristynyt kuva. Miten helppoa voi palkan nostaminen olla kun vaan kuluttaa aikaa luokassa seuraten oppilaiden työskentelyä ja tarvittaessa tehtävien teossa auttaen/tekemiseen patistaen. Välkät ja muu koulun ulkopuolinen aika voidaan jutella niitä näitä kahvikupin äärellä. Työpäivät on lyhyitä ja lomia on niin paljon että niitten pitäminenkin käy työstä. Nämä on ihan oikeita asioita mitä oon joskus kuullut ihmisten suusta.

Esimerkki nyt sitten meidän koulun ohjaajien päivistä. Joka aamu ennen tuntien alkamista valvomme ulkona kuljetusoppilaiden saapumista ja yleistä ulkoilun sujuvuutta. Tunneilla ollaan omissa luokissamme, joissa jokaisessa on eriasteisesti apua tarvitsevia oppilaita. Yhteen oppilaaseen siis ei pelkästään tunnilla voi keskittyä vaan erityishuomio kohdistuu lähes poikkeuksetta useampaan kerralla. Kuljetaan pulpetilta pulpetille auttaen, opastaen ja tarvittaessa rautalangasta asioita vääntäen. Välillä meidän luokassa on ope itse leikkimielisesti käsi pystyssä että opastatko muakin välillä 😂 Eli tunnin aikana tehdään myös opelle avustavia tehtäviä, kuten kopioimista, tavaroiden noutamista varastosta, kuvistöiden esille laittamista... Mitä nyt milloinkin... Itselläni tuntien välissä välkät menee lähes poikkeuksetta kansliatöiden parissa. Niistä ei sen enempää sillä ajankohdasta riippuen töihin kuuluu sitä sun tätä. Kaikenlaista selvittelyä, valmistelua, asiakirjojen laatimista, päivityksiä erinäisiin listoihin, tilastointia, laskujen asiatarkastamista, työntekijöiden poissaoloilmoituksia ja lomajuttuja  palkkoihin, työsopimuksia ja virkamääräyksiä laaditaan sijaisille tämän tuosta.... Siinä hiukan osviittaa niistä kuvioista..

Oppitunneilla mukana olon lisäksi me ohjaajat hoidamme iltapäiväkerhon jota pidetään meillä 12-16.30, valvomme taukoja ja välitunteja sekä huolehdimme kyyditysasiat eli sen että kuljetusoppilaat menevät takseihin ja linja-autoihin asianmukaisesti ja odotusajat sujuvat. Työ on vastuullista, monipuolista, vaihtelevaa ja et välttämättä kyllä aamulla töihin tullessasi tiedä mitä työpäivä tuo tullessaan. Saattaa olla esim. että joudumme ex tempore opeksi open paikalle. Työ ottaa välillä paljonkin mutta onneksi myöskin antaa. Mulla on käynyt kyllä työkaverienkin suhteen oikein flaxi, sillä oon saanut rinnalleni ihan huippu naiset Maijun ja Dorlen. He on Ammattilaisia isolla A:lla ja molemmilla sydän täyttä kultaa. Mun oli todella helppoa tulla tänne töihin sillä sain niin vankan tuen näiltä naisilta että oli oikein hyvä ja turvallinen olo astua ihan uuteen maailmaan ja työhön. Ja mikä ihaninta niin tuntuu että itteänsä pystyy hyvin purkaa myös tarvittaessa päivän aikana, koska on tunne että on ehkä saatettu samanlaisilla poluilla tallustella tähän elämänvaiheeseen mennessä. Sama taajuus tuntuu, ja hyvä niin.

Ai niin ja ne lomat. Koulun loma ajat todella on meilläkin vapaata mutta ellei lomapäiviä ole kertyneen niin seuraa lomautus, käytännössä itseni kohdalla siis palkatonta. Myös kesäksi lomautetaan, myös vakituiset. Ja jos teet lyhyttä päivää eli olet töissä koulutuntien ajan niin se näkyy palkkapussissa. Simple as that! Saa vapaasti kadehtia.

Semmonen pikku kurkistus hirmu tärkeään, arvokkaaseen ja merkitykselliseen työhön.

rakkaudella,
Sartsa

ONNEA ANNELI

 

Tänään juhlittiin mun parasta työkaveria hänen täyttäessään pyöreitä. Opettaja jonka luokassa toimin on yks inspiroivimpia ihmisiä ,asenteensa vuoksi, joita oon pitkään aikaan tavannut. Ihana Anneli <3

Tekaisin pikapikaa kortin siinä hetken mielijohteesta. Teksti kuului näin:

Halusin kirjoittaa sulle jotain rohkaisevaa ja inspiroivaa
synttäreidesi vuoksi. Sitten mä vasta hoksasin ettet sä mitään rohkaisua tarvi.
Siihen pitäis vanhentua vähän. Ja Sinä inspiroit mua asenteellasi.

Mun mielestä tuo teksti oli aikalailla kun nenä päähän siihen mitä Anneli on ja mitä mä halusin sille sanoa. Oheisen kuvan lainasin kortin kanteen. Kuvaa myös tätä sankaria erinomaisesti.

Ei tässä ekassa loman jälkeisessä työpäivässä mitään sen kummempaa. Aikamoista asioiden selvittelyä mutta ihan sillai mukavan kevyesti. Tästä on loistavaa jatkaa.

rakkaudella,
Sartsa

AITOUS, UHKA VAI MAHDOLLISUUS?

Mulle on tosi vaikea paikka joutua tunnustaa että mun ihmistuntemus on pettänyt ihan totaalisesti. Jotenkin mä oon aina kuitenkin tottunut siihen, että kun ihmiset ottaa vastaan sellaisena kun kukin on ja on itte aidosti oma ittensä niin ihmiset myös haluaa olla sua kohtaan aitoja ja rehellisiä. Mä oon yleensä aina itte todella avoin uusiakin tuttavuuksia kohtaan ja pyrin aina muutenkin muodostamaan mielipiteen jostain ihmisestä oman kokemukseni perusteella, ei niin että kuuntelisin mitä kukaan muu sanoo. Toinen mun periaatteista on, että luotan ihmiseen niin kauan kunnes tulee vastaan joku syy olla luottamatta. Täytyy oikein ihmetellä miten vähän mä oon kohdannut sellasta vasten kasvoja lyömistä tai sitä, että mun luottamusta olis käytetty härskisti hyväksi. Tokihan mä tiedostan, että sellanen on täysin mahdollista silloin kun toimit ihmisten kanssa ihan avoimena. Musta vaan tuntuu, että en oikein osaa  mitään muutakaan.

Todella harvassa on ne tilanteet kun mun ihmistuntemus on pettänyt niin, että sellanen tyyppi jota oon pitänyt kaverina, saati ystävänä, oliskin osoittaunut ihan toisenlaiseksi. Nyt on ekaa kertaa käynyt niin ja mä huomaan että se hämmentää enkä oikein tiedä miten suhtautua. Kyse ei ole edes mitenkään tärkeästä tai läheisestäkään tyypistä, mutta sellasesta kuitenkin johon oon ajatellut rakentaneeni edes kaverisuhteen. Ystävyydestä ei voida puhua todellakaan, onneksi. Oon esim. koittanut tukea vaikeina aikoina, kun hän on menettänyt läheisensä. On muutenkin juteltu kaikenlaisista asioista ja sitten nyt kävi ilmi että kaikki on ollut vaan jotain, en oikein tiedä mitä, mutta ei ainakaan kaveruutta. Feikkiä tai leikkiä tai mitä lie. Teksti mitä mä sain kuulla toisen taholta oli kyllä sellastakin paskanjauhantaa, anteeksi kiroilu mutta tähän väliin on pakko laittaa voimasanoja, että oli todella helppo toivotella tälle tyypille hyvää loppuelämää. Eikä tämä sinänsä mitenkään traagista ole, mutta se millaisia tunteita se mussa ittessä herätti, on jotenkin hämäävää. Mä aloin samantien kyseenalaistamaan sitä mikä/millainen mä oon ihmisten kanssa. Mietin oonko vaan lapsellinen vai muuten vaan hyväuskoinen hölmö kun hyväksyn kaikki ihmiset sellaisena kun ovat, ihan omana itsenään. Ja koska annan itestäni niin paljon uusillekin tuttavuuksille olemalla ihan vaan tämä höperö Sartsa mikä mä oon. Pitäiskö mun jotenkin muuttaa nyt sitten käyttäytymistäni, oppia siis moisesta jotain? Pitäiskö jopa muuttaa itseään joksikin mitä en ole?? Mua ärsytti tuo koko tilanne ja oikeastaan jälkikäteen ajatellen juurikin se, että aloin kyseenalaistaa itteäni moisen sinänsä ei-niin-tärkeän puolitutun takia. Valvoin jopa harmituksesta melko myöhään. Lopputulema kaikkeen tämän aamun pohdintojen jälkeen on, että mä jatkan tällä samalla tavalla kun tähänkin asti. Mä olen mä, enkä mä voi tai etenkään halua muuttua yhtään miksikään!! En kenenkään takia, enkä ainakaan siitä pelosta että joudun toteamaan aina joskus että ihmistuntemus petti. Tähän ikään mennessä niin on käynyt kuitenkin todella harvoin joten jospa luottais  nyt vaan siihen että hölmönä ittenäni mä pärjään kaikkein parhaiten, kaikesta huolimatta. Tapahtuu mitä tapahtuu, niin ainakin kaikki on rehellistä ja aidoista tarkoitusperistä johtuvaa. Jää se mun kammoama jossittelu ainakin sitten kokonaan pois.

No, antaapa näitten ajatusten nyt taas painua unholaan ja mennään eteenpäin.

Tänään käytiin kattomassa mun siskontytön omaa pikku kotia ja kylläpä oli niin asukkinsa näköinen huone kun olla voi. Tuli ihan ittelle hyvä mieli, jostain kumman syystä :D

Näillä fiiliksin nauttimaan vipan lomapäivän illasta, huomenna taas kello herättää aamulla.

Oo se kun oot
rakkaudella,
Sartsa

KASVISTEN VIIKKO

Tuo yllä oleva kuva nyt ei anna ollenkaan kunniaa niille ihanan värikkäille kasvisruuille mitä on tällä viikolla tullut kyhättyä. Kasvisruoka on kyllä mun mielestä vähän aliarvostettuakin siihen nähden miten oikeesti yksinkertaista ja helppoa ruokaa siitä saa. Mulla on viime aikoina ollut muutenkin vähän ongelmia tuon vatsani kanssa joten senkin takia päätin pikkasen kokeilla hiilarien minimoimista mikä ei koskaan oo ollut pahasta. Jätin leivän syöntiä hiukan vähemmälle ja vaihdoin perinteiset ruispalat joko vähähiilariseen leipään tai sitten hapankorppuun. Samalla perunat, pastat ja riisit vähemmälle. Nyt on kyllä todella suuri harmi, etten mä todellakaan oo kuvannut niitä muita ruokia, sillä kasviksista ruokaa tehdessä tulee jo hyvä mieli siitä väri ilottelusta.

Tuo yllä oleva annos oli tommonen pannuruoka johon tuli kaalta, sipulia, valkosipulia, paprikaa ja broilerisuikaleita. Nam! Erään toisen päivän ruokana oli paahdettuja uunikasviksia. Silloin uuniin meni kesäkurpitsaa, punajuurta, porkkanaa, sipulia ja bataattia. Siihen sivuun tein sitten eräänlaisen kylmän kastikkeen/dipin turkkilaisesta jugurtista ja appelsiinilla höystettynä.

Yksinkertainen herkku tulee  siitä että pienii paistinpannulle kaalta, sipulia ja valkosipulia sekä sekoittaa ne sitten yhteen aiemmin paistetun ja oikein hyvin maustetun jauhelihan kanssa. Oi oi miten simppeliä herkkua.

No miltäs sitten kuulostaa seuraava:Parsakaalta, pakastekasviksia, sipulia ja valkosipulia yhdessä viljapossun suikaleiden kanssa. Joukkoon pikkasen lihalientä että saadaan kastikemainen. Siihen vielä sulatellaan pikkasen sulatejuustoa ja syödään yhdessä riisin kanssa.

Sori ettei tämä kuva nyt anna yhtään oikeutta ruualle

Kaikesta tästä hyvän syömisestä sai vieläpä kaupanpäällisenä sen, että vatsa on voinut todella paljon paremmin koko viikon. Kaikenlainen turvotus on ollut poissa mikä on tuntunut kyllä olotilassa ihan välittömästi. Aivan mahtavaa, tätä lisää.

Näillä eväillä tällä viikolla.

rakkaudella,
Sartsa

ÄHTÄRI ZOO

Tokana lomapäivänä me lähdettiin Villen kanssa Ähtärin eläinpuistoon. Kun päästiin parkkipaikalle niin kävi ilmi, että moni muukin oli ajatellut samaa. Noh, ei se mitään, kyllä sinne sekaan mahtui.
Eläinpuistoon voit tutustua täällä

 Olin pakannut eväät meille mukaan, että saatiin syödä välillä. Kahvit termarissa ja ehdoton must joka ikisellä Ähtärin reissulla, jaffakeksit. Tällä kertaa otin mukaan tonnikalasalaatit ja rieskaleivät niin saatiin oikein ateria syötyä, mikä on tuolle diabettikkopojalle aina parempi vaihtoehto kun napostelu.

Tonnikalasalaatti

Villen kahvi vähän läikkyi

Reitin varrella oli aika paljon työkoneita ja kovasti myllerrettiin. Mitä lie uudistuksia tehtiin. Nyt jo siihen sisäänkäynnin tuntumaan oli tullut tosi kiva kotieläinpiha ja huokasin hiukan haikeana kun mietin miten ihana paikka se olis ollut silloin kun lapset oli pieniä. Nyt se oli mulle ja Villelle vähän semmonen läpikävely juttu.


Reitin varrella eläimet ei olleet oikein hirmun aktiivisia, suurin osa vaan makoili tai istuskeli.

Saukon pesällä

Eipä se oikeestaan haitannut. Saihan tuossa kumminkin olla ulkona ja oli mielekästä tekemistä. Törmäsin jopa vanhaan työkaveriin ja sain vaihtaa kuulumisia siinä eväitten syönnin ohella.

Pitkospuutkin löytyi reitin varrelta

Keli suosi meitä ihan koko päivän eikä tarvittu sadetakkeja jotka toki otin mukaan kaiken varalta.

Olipa ihana päivä kerrassaan.

rakkaudella,
Sartsa

SYYSLOMA ALKAA SEITSEMISESTÄ

Syysloma alkoi sillä, että sain sunnuntaina Villen tänne mun luo samalla kun Lapualla käytiin. Myös Akilla oli oma nuorimmaisensa yökylässä loman alkajaisiksi joten päätettiin sadetta uhmaten lähteä pienelle makkaranpaistoretkelle. Paikaksi valikoitui Seitsemisen kansallispuisto, sama paikka jossa oltiin kesän alussa eka telttayökin. Tosin nyt vaan hiukan eri suunnalla aluetta. Katsottiin paikka niin ettei autolta ollut kovin pitkä kävely nuotiopaikalle ihan siitä syystä, että sadetta nyt kumminkin oli luvassa melko todennäköisesti niin ei haluttu ehdoin tahdoin kastua ja vilustua.

Nuotipaikalla

Kun pitkospuut ja erittäin hyväkulkuinen reitti oli tuonut meidät tähän nuotiopaikan äärelle niin Ville otti heti asiaksi ja alkoi tulen tekoon. Hyvin siinä onnistuenkin. Meikäläinen taas omaan tyyliinsä fiilsiteli ympäröiviä maisemia ja kuvaili minkä kerkesi.

Ville työn touhussa

Mä en millään kyllästy tähän suomen luontoon, miten kauniita paikkoja ja kuvia matkojen varrella löytyykään. Ihan kun jossain taulussa itse kulkisi. Tähän muutama kuva siitä, mitä tarkoitan:

Tästä kuvasta olis ihana saada valokuvatapetti ja laittaa sängyn päätyseinälle...

Näissä maisemissa mun mielikuvitus on ihan todella vilkkaana ja aktiivisena. Koko ajan mielessä jyllää kaikenlaiset tarinat, etsin katseellani keijuja ja menninkäisiä jne. jne. Se on aivan mahtavaa. Mä oon niin todella iloinen että oon läytäny uudelleen luontoon monen vuoden tauon jälkeen.

Siellä me syötiin makkarat ja juotiin nokipannukaffit. Aa että maistui hyvälle. Eikä edes saatu sadetta niskaan koko reissulla. Kun päästiin autolle niin pikkuriikkisen ripsautti vettä mutta ei haitannut enää siinä vaiheessa.

Tulomatkalla käväistiin kuvailemassa sellasella näköalapaikalla ja Ville päätti ottaa rennosti :D

Akin tyttö otti tämän kuvan hiukan punastellen :)

Kotimatkalla

Muutama tunti vierähti mukavasti ja sitten olikin hyvä tulla tekemään iltaruoka kotiin. Syötiin se vielä porukalla ja sitten Aki vei vauvansa kotiin. Todella täydellinen loman aloituspäivä.

rakkaudella,
Sartsa

SYYSLOMAA TERVEHTIEN

Eilen tervehdin edessä olevaa syyslomaa oikein lämpimästi. Kulunut viikko on ollut melkoista rämpimistä, sillä oon ollu ihan mahdottoman väsy. En oikein ymmärrä miksi, mutta aamuisin sängystä ylös pääseminen on ollut todellakin suoritus sinänsä. Lisäksi mä oon töissä joutunut välillä ihan tsempata että oon pysynyt hereillä. Kuitenkin omasta mielestäni oon nukkunut ihan kohtuulliset yöunet. Tästä oonkin pohdinnoissani tullut siihen tulokseen, että mun unenlaatu ei sitten päätä huimaa. Osasyyksi mietin tuota kuorsaamistani, joka on painon nousun myötä ehkäpä vaan pahentunut. Luin jostain, että silloin kun kuorsaa niin uni ei ole laadukkainta mahdollista. Sitä teoriaa tukee se, että monesti itte herää siihen omaan örinäänsä. Nytpä mä sitten päätinkin koittaa tehdä sille asialle jotain ja tilasin apteekkikaupasta sellasen kuorsauskiskon. Vielä en oo sitä päässyt testaamaan mutta kerron sitten kokemuksia. Se on siis vähän kun tekarit jotka laitetaan hampaisiin ja jonka avulla hengitysteiden pitäis olla enemmän auki niin että kuorsaaminen vähenisi. Katsotaan...

Muuten töissä tuntuu olevan tällä hetkellä noiden kansliahommien suhteenkin hiukan hiljaisempi ja tasaisempi vaihe. Mitään kiireellisiä/pakollisia juttuja ei ole eikä oikeastaan mitään sellaistakaan missä olis deadline. Kiva välillä vähän näinkin ja oon ehtinyt vähän normia enemmän olla noitten oppilaitten kanssa, jutella kaikenlaista, mikä on kumminkin ittelle se työn mielekkäin puoli.

Ens viikolla tosiaan nautin tämän työn yhdestä plussapuolesta eli syyslomasta. Ville, vauvani, on tulossa tänne koko ens viikoksi ja katotaan mitä touhua me keksitään. Pääasia on että saadaan olla yhdessä ihan rauhassa. Tulee huomenna meidän kyydillä ja isänsä hakee sitten perjantaina pois. Jee!!

Ollaan taas lähdössä keikalle tänään. Seinäjoella on luvassa erityismahtava ilta kun Anna Puu ja Lauri Tähkä ovat samalla lavalla. Viikko sittenhän me just käytiin Lauria kattomassa joten on kiva nyt verrata miten paljon erilaisia nämä keikat on keskenään. Meillä on menossa oikein keikkasyksy, sillä lippuja on vielä jemmassa neljään eri konserttiin. Pari niistä on tuolta Helsingin suunnalta jolloin ollaan yötäkin. Niistä sitten aikanaan lisää....

Nyt vois vähän jotain järkevää koittaa tässä kotosalla saada aikaan ennenkun lähdetään illan suussa kohti Seinäjokea. Yöksi mennään mun vanhempien luo.

Kivaa lauantaita sulle myös
rakkaudella  Sartsa

KURKISTUS KOULUMAAILMAN KULISSEIHIN

Mulle tuli tänään töissä mieleen, että voisin vähän availla noita koulumaailman salaisia kansioita. Niin monilla kuitenkin tuntuu olevan erinäisiä tietoja/luuloja/oletuksia siitä, millaista on esimerkiksi opettajan ammatti. Nyt kun oon päässyt niin sanotusti sisäpiiriin niin mä päätin nyt paljastaa millaista on työskentely alakoulussa ihan oikeasti on.

Kerrotaas tähän heti alkuun että se mitä mä oon aikaisemmin ajatellut opettajien työstä. Hiukan vaihdellen ikäni mukaan. Ala-asteella tietenkin opettaja oli melkoinen auktoriteetti eikä mitään mitä he tekivät tullut mieleenkään mitenkään kritisoida. Sitten kun siirtyi yläasteelle, niinä muutenkin angstisina teiniaikoina alkoi pikkuhiljaa kiinnittää huomiota ja ärsyyntyä erinäisistä jutuista. Opettajilla oli niiiiin lyhyet koulupäivät kun itte joutui AINA olemaan koulussa kolmeen asti. Opettajien auktoriteetti alkoi hiukan karista siinäkin, että komentelu tunneilla ei oikein mennyt maaliin asti. Ihan ehdottomasti kumminkin eniten ärsytti se ruokailu. Se epäreiluuden kokemus siitä, että opettajilla oli ihan eri ruuat kun meillä oppilailla. ERI RUOKA, EPÄREILUUDEN MULTIHUIPENTUMA!!! Huutava vääryys joka vei oman ruokahalun mennessään. Ikinä ei kuitenkaan jostain syystä tullut ittelle mieleen hankkitua opettajaksi. Hmm..mikseiköhän??!!?!?

Onhan ihan yleinen kateuden aihe myös tietty nuo opettajien lomat. Ja ne lyhyet työpäivät ja siisti sisätyö.... Niin, kyllä kyllä...

Se mitä mä nyt on tämän hiukkasen vajaan vuoden aikana huomannut, niin opettajat tekee työtä jolla on todella monitasoinen merkitys. Kyse ei oo vaan siitä, että mennään luokkahuoneeseen ja opetetaan joku tietty asia, annetaan läksy ja sitten joskus pidetään koe. Nämä opettajat suunnittelevat jokaisen tunnin, aika usein omalla ajallaan joko tullen todella aikaisin koululle tai sitten kotona illalla tehden. Jokainen voi koittaa mennä pitämään joku oppitunti ihan hatusta. Noh sitäkin nämä meidän opettajat tekevät aika ajoin. Tuuraavat ihan lennosta toisiaan. Näillä mun työkavereilla on jokaisella suuri vastuun tunne siitä, että oppilaat todella oppivat. Oppilaiden menestymistä ja etenemistä testataan monin eri tavoin, siis ei pelkästään kokeiden perusteella. Opettajat korjaavat kokeita illalla kotonaan tai sitten tuntien aikana silloin kun oppilaat tekevät omatoimisesti tehtäviä. Ei siinä surffailla netissä (ellei sitten etsien jotain infoa aiheeseen liittyen), eikä selata facebookia. Tunnin aikana ope toimii myös erotuomarina, äidin korvikkeena, kuuntelevana korvana, järjestysmiehenä, sovittelijana, taiteilijana...

Sen lisäksi että opettajat kantavat huolta oppilaiden koulumenestyksestä niin huomiota annetaan myös oppilaiden sosiaalisille taidoille ja sille, että asiat sujuu myös luokkahuoneen ulkopuolella. On valvontapäiviä jolloin tunnilta juostaan kiireen vilkkaa välituntivalvontaan ja taas seuraavalle tunnille. Oppilaat ei suinkaan ole vain oman luokan oppilaita päivästä päivään vaan eri ikäisten oppilaiden tunnit vaihtuvat tiuhaan tahtiin. Mikä tarkoittaa ihan eri tyylistä opetusta, eri ikätason osaamista, erilaisia ongelmia ja niiden ratkaisuja.

Eipä ne opettajat pahemmin opettajahuoneen tuoleja kuluta välituntisin tai litki kuppitolkulla kahvia. Useimmiten opet näkee välitunnilla joko valvomassa ulkona tai sitten kopiokoneen äärellä tai luokassaan seuraavaa tuntia valmistellen. Ellei sitten ole jotain kollegan kanssa selviteltäviä asioita tai erityisopettajan kanssa suunniteltavia asioita.

Mulla on kyllä ainakin arvostus noussut omien työkaverieni myötä sitä työtä kohtaan mitä he tekevät joka päivä oppilaiden hyvän eteen. Sama toki pätee myös meitä koulunkäynninohjaajia. Ollaan me vaan kovia, ja tehdään hirmun arvokasta työtä joka ikinen päivä.


rakkaudella,
Sartsa

LUTAKKO JA LAURI TÄHKÄ

Siinä meidän eilinen osoite. Lähdettiin Akin vanhimman tytöt luo Jyväskylään yökyläreissulle, sillä taskussa poltteli liput ihanan Lauri Tähkän keikalle Lutakkoon. Käy kattomas paikasta täältä
Kuten Lauri itte eilen sanoi, että Lutakko on suomen toinen jäljellä oleva rock luola Helsingin Tavastian lisäksi. Todella loistava keikkapaikka sillä elävä musiikki on se, jonka takia koko paikka on perustettu ja olemassa. Lisäksi yleisö tulee nimenomaan fiilistelemään keikkoja eikä niinkään vetämään päätä täyteen ja siinä sivussa katsomaan keikkaa. Joka puolelta salia näkee lavalle tämmönen lyhyempikin tyyppi. Oli kyllä ihan huippumukava ilta, Laurilta ei tuota energiaa oo koskaan puuttunut eikä kyllä nytkään.... Kivan energinen oli omakin fiilis kun lähdettiin kävelemään kämpille keikan jälkeen. Se pitää vielä mainita, näin keski-ikäisen täti-ihmisen näkökulmasta, että on tosi kiva kun keikka alkaa noin ajoissa eikä vasta puolen yön jälkeen.

Tähkän Lauri

Seinätaidetta

rakkaudella, 

Sartsa

VANHOJEN AIKOJEN VIIKKO

Suomi täyttää tänä kuluvana vuonna 100  ja siinäpä onkin teema mistä ammentaa entenkin koulumaailmassa. Tämä viikko on ollut meillä suomalaisuuden ja vanhojen aikojan kunnioittamisen viikko. Keskiviikkona lähdettiin retkelle museoon. Tarkemmin sanottuna kotiseutumuseoon, missä on esillä oikeita arjen asioita vuosikymmenten ja -satojen takaa. Oppilaat olivat oikein innostuneita kuulemaan ja näkemään mitä kaikkea sitä ennen on touhuttukaan. Laitan tähän kuvia päivän varrelta...

Tässä on tyyliä

Putkiradio ja puhelimia

Lyhdyt toivat tunnelmaa jo kauan sitten

Kodin tarpeita mm. kutomiseen

Kotiseutumuseotyyppi

Juna aseman kyltit ajalta sillon joskus

Kyseinen paikka oli siis Vilppulan kotiseutumuseo jossa samassa pihapiirissä sijaitsee myös koulumuseo. Asiantuntevien oppaiden johdolla meidät vietiin ajassa vuosikymmenten taa. Oli niin mielenkiintoista että aika loppui armottomasti kesken.

Torstaina sitten koulumme pihamaalle saapui supisuomalaisia eläimiä. Oli monenlaisia koirarotuja, oli kana ja kukko, maatiaiskissa sekä suomenhevonen joka vei meitä kärryajelulle. Oli kyllä tosi mahtava päivä tämäkin.

Tänään vietettiin vanhan ajan koulupäivää. Me aikuiset oltiin pukeuduttu vanhaan malliin ja koulussa muisteltiin vanhoja aikoja. Syötiin ruoka luokissa, oppilaat toivat maitopullot mukanaan kotoa ja koulussa oli vielä astetta kovempi kuri kun silloin aikoinaan. Esillä oli monenlaisia vanhoja esineitä joista saatiin vieläpä aika kattava esittelykin. Opimme mm. miten pellavaa on käsitelty että siitä on saatu lankaa aikaan.

Mäkin kävin kiireesti aamulla meidän teatteritarvike varastosta etsimässä itelleni jotain päälle pantavaa. Eihän mulla muuton jäljiltä nyt ainakaan oo mitään vanhaa vaatetta. Hiukset vielä keskipää jakaukselle niin siinä mun mamselli look.

Oikein kiva viikko joka sai itsensäkin miettimään menneitä aikoja.

Kivaa viikonloppua,
Sartsa

KIVA VIIKONLOPPU, KUVIN JA MUUTAMIN SANOIN

Perjantaina heti töitten jälkeen mä sain mennä kampaajan käsittelyyn. Ihanaa kun joku pesee kaikessa rauhassa hiukset ja sitten vielä saa ihan uuden tyylinkin kaiken päälle. Tästä saattoi alkaa vain hyvä viikonloppu. Etenkin kun vielä illasta käytiin syömässä hyvin ulkona. Naminami!!

Vilppulan sataman herkkusapuskaa..

 Lauantaina sitten lähdettiin Jyväskylään pikkusen shoppailemaan ja yökylään hyvän ystäväperheen luo. Ilta meni lasten kanssa touhutessa, ulkoillessa, saunoessa ja jutustellessa. Tänään sitten aamupalan jälkeen lähdettin retkeilemään ja paistamaan notskimakkaraa. Maisemat metsäreitillä oli taas sellaset jotka herätti mun mielikuvituksen. Polkuja jonnekin...

Isoja kivenlohkareita jotka näytti kun joku olisi ne asetellut juuri tuohon paikkaa. Saattoivat kuitenkin olla jääkauden aikaan saannoksia...

Hyvä seura tekee mistä tahansa jutusta pikkasen parempaa <3

Soliseva puro...

Silta joka vie ajatukset jostain syystä jonneki kauas vaikka ei oo mitään käsitystä kuinka vanha se itse asiassa on...

Maisemakuvia...

Lopulta tuijotettiin tuleen ja paisteltiin makkarat....

Pieniä hetkiä joilla on iso merkitys <3 Tee niitä...

rakkaudella,
Sartsa