Mulle tuli tänään töissä mieleen, että voisin vähän availla noita koulumaailman salaisia kansioita. Niin monilla kuitenkin tuntuu olevan erinäisiä tietoja/luuloja/oletuksia siitä, millaista on esimerkiksi opettajan ammatti. Nyt kun oon päässyt niin sanotusti sisäpiiriin niin mä päätin nyt paljastaa millaista on työskentely alakoulussa ihan oikeasti on.
Kerrotaas tähän heti alkuun että se mitä mä oon aikaisemmin ajatellut opettajien työstä. Hiukan vaihdellen ikäni mukaan. Ala-asteella tietenkin opettaja oli melkoinen auktoriteetti eikä mitään mitä he tekivät tullut mieleenkään mitenkään kritisoida. Sitten kun siirtyi yläasteelle, niinä muutenkin angstisina teiniaikoina alkoi pikkuhiljaa kiinnittää huomiota ja ärsyyntyä erinäisistä jutuista. Opettajilla oli niiiiin lyhyet koulupäivät kun itte joutui AINA olemaan koulussa kolmeen asti. Opettajien auktoriteetti alkoi hiukan karista siinäkin, että komentelu tunneilla ei oikein mennyt maaliin asti. Ihan ehdottomasti kumminkin eniten ärsytti se ruokailu. Se epäreiluuden kokemus siitä, että opettajilla oli ihan eri ruuat kun meillä oppilailla. ERI RUOKA, EPÄREILUUDEN MULTIHUIPENTUMA!!! Huutava vääryys joka vei oman ruokahalun mennessään. Ikinä ei kuitenkaan jostain syystä tullut ittelle mieleen hankkitua opettajaksi. Hmm..mikseiköhän??!!?!?
Onhan ihan yleinen kateuden aihe myös tietty nuo opettajien lomat. Ja ne lyhyet työpäivät ja siisti sisätyö.... Niin, kyllä kyllä...
Se mitä mä nyt on tämän hiukkasen vajaan vuoden aikana huomannut, niin opettajat tekee työtä jolla on todella monitasoinen merkitys. Kyse ei oo vaan siitä, että mennään luokkahuoneeseen ja opetetaan joku tietty asia, annetaan läksy ja sitten joskus pidetään koe. Nämä opettajat suunnittelevat jokaisen tunnin, aika usein omalla ajallaan joko tullen todella aikaisin koululle tai sitten kotona illalla tehden. Jokainen voi koittaa mennä pitämään joku oppitunti ihan hatusta. Noh sitäkin nämä meidän opettajat tekevät aika ajoin. Tuuraavat ihan lennosta toisiaan. Näillä mun työkavereilla on jokaisella suuri vastuun tunne siitä, että oppilaat todella oppivat. Oppilaiden menestymistä ja etenemistä testataan monin eri tavoin, siis ei pelkästään kokeiden perusteella. Opettajat korjaavat kokeita illalla kotonaan tai sitten tuntien aikana silloin kun oppilaat tekevät omatoimisesti tehtäviä. Ei siinä surffailla netissä (ellei sitten etsien jotain infoa aiheeseen liittyen), eikä selata facebookia. Tunnin aikana ope toimii myös erotuomarina, äidin korvikkeena, kuuntelevana korvana, järjestysmiehenä, sovittelijana, taiteilijana...
Sen lisäksi että opettajat kantavat huolta oppilaiden koulumenestyksestä niin huomiota annetaan myös oppilaiden sosiaalisille taidoille ja sille, että asiat sujuu myös luokkahuoneen ulkopuolella. On valvontapäiviä jolloin tunnilta juostaan kiireen vilkkaa välituntivalvontaan ja taas seuraavalle tunnille. Oppilaat ei suinkaan ole vain oman luokan oppilaita päivästä päivään vaan eri ikäisten oppilaiden tunnit vaihtuvat tiuhaan tahtiin. Mikä tarkoittaa ihan eri tyylistä opetusta, eri ikätason osaamista, erilaisia ongelmia ja niiden ratkaisuja.
Eipä ne opettajat pahemmin opettajahuoneen tuoleja kuluta välituntisin tai litki kuppitolkulla kahvia. Useimmiten opet näkee välitunnilla joko valvomassa ulkona tai sitten kopiokoneen äärellä tai luokassaan seuraavaa tuntia valmistellen. Ellei sitten ole jotain kollegan kanssa selviteltäviä asioita tai erityisopettajan kanssa suunniteltavia asioita.
Mulla on kyllä ainakin arvostus noussut omien työkaverieni myötä sitä työtä kohtaan mitä he tekevät joka päivä oppilaiden hyvän eteen. Sama toki pätee myös meitä koulunkäynninohjaajia. Ollaan me vaan kovia, ja tehdään hirmun arvokasta työtä joka ikinen päivä.
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti