Nyt on ihan pakko kirjoittaa aiheesta johon törmäsin tänään ja josta en oikein tiedä mitä ajatella. Ollako surullinen, vihainen, järkyttynyt vai mitä...
Nuorten tyttöjen ulkonäköpaineet. Tai oikeastaan se isommaksi kasvamisen paine omasta halusta huolimatta. Et voi leikkiä vaikka mieli tekisi, koska se on lapsellista. Etkä käyttää toppahousuja tai kunnon talvikenkiä. Pipo sentään sallitaan. Kaikki sun elämää koskevat asiat tulee ulkopuolelta. Pitää kuunnella samaa musiikkia kun muut koska muuten oot nolo. Täytyy jo tokaluokalla tai viimeistään kolmannella olla poikaystävä, koska muillakin on. Alapääsanasto on jokapäiväsessä käytössä ja jos et ymmärrä mistä muut puhuu niin jälleen oot nolo. Leikkiminen loppuu jopa ekaluokkaan. Sitten tarvis ruveta yhtä äkkiä olemaan isoa tyttöä ja poikaa. Hypätä maailmaan josta ei ole mitään tietoa ja joka varmasti jopa vähän pelottaakin. Sisällä pieni lapsi kolkuttaa lupaa tulla vielä esiin, ulkoa tulee näyttää jo isolta. Liian isolta.
Meidän koulussa jo viidesluokkalaiset meikkaa ja joillakin on värjätyt kulmat. Napapaitoja (juu, talvellaKIN), pilliäkin pillimpiä housuja jotka täytyy vetää niin tiukalle että takapuoli saa huomiota. Kun itte olin ala-asteella niin en meinannut millään suostua käyttämään ylipäänsä rintsikoita, jos nyt edes jotain toppia, kun hävetti niin. Tänä päivänä näidenkin asusteiden kuuluu näkyä näitten 5.-6. luokkalaisten keskuudessa. Ja jos sulla on tissejä sen verran että saat tissivaon näkyville niin aina parempi!! Oon nähnyt verkkosukkahousuja, pienen pieniä toppeja, vartaloa myötäileviä vaatteita. Kääk!! Onneksi sentään joukossa on vielä collegehousuja ja -paitojakin.... Mutta siis mä oon seurannut tuota kaikkea ihan pöyristyneenä. Omana kouluaikana olis viimeistään koulusta passitettu takaisin kotiin pukemaan vähän peittävämpää ja näin talviaikana lämpimämpää päälle.
Pojilla tää ei oo ollenkaan näin radikaalia vaan sielä sallitaan ihan normit tuon ikäisen kouluvaatteet. Niin tai en mä tiedä onko se mitään sallimista vaan musta tuntuu että nämä tytöt ihan omasta halustaan tahtovat käyttää moisia paljastavia vaatteita.
Syy miksi tämä aihe tuli juuri nyt mun mieleen on se, että menin tänään töitten jälkeen uimahalliin. Siellä mun kanssa pukuhuoneessa yhtä aikaa oli pari tyttöä. Iältään mun arvion mukaan 9-10v. Toinen kertoi toiselle, että "mulla on bikinitkin kotona mutta en mä laittanut niitä nyt. Sitten kun mulla on tollanen vatsa kun sulla niin mä voisin laittaa ne. Äiti osti ne mulle Cubuksesta että mä saan pitää niitä mökillä tai kesällä rannalla kun ollaan uimassa mutta arvaa voinko mä todellakaan niitä käyttää. En siis tosiaankaan kun mä näytän tältä." Ei hyvänen aika sentään, tuon ikäisen pikkutytön ei pitäisi ajatella vielä ollenkaan omaa vartaloaan noin. Ja on jotenkin tosi surullista ajatella että tuon ikäiset jo alkaa syömisiään tarkkailla laihdutusmielessä. Vaarallistakin!! Teki mieli sanoa niille tytöille että te ootte täydellisiä juuri tuollaisena kun ootte, mutta olin kumminkin hiljaa vaan.
Tuli sellanen olo, että voi kun me aikuiset koitettais muistaa tarpeeksi kehua, sillain terveellä tavalla kohottaa sitä positiivista minä kuvaa lasten osalta. Muistuttaa siitä että jokainen on hyvä juuri sellaisena kun on. Ei tarvi olla mitään muuta. Isät muistais kehua tyttäriään, sekin olis tosi tärkeää. Ei tarvis hakea kakslahkeisten huomiota liian nuorena keskenkasvuisilta pojilta.
Ollaan positiivisella fiiliksellä tuntosarvet pitkällä kaikkien lasten suhteen jota meidän lähipiirissä on. Annetaan niitä kivoja sanoja ja mieltä kohottavia kommentteja. Ne voi olla kultaakin kalliimpia juuri siinä hetkessä ja niillä voi olla arvo arvaamaton tulevaisuudessa. Pidetään huoli kaikella tapaa, jookosta.... Nämä lapsukaiset on niin kullan arvoisia <3
Eipä tähän kohtaan ihmeempiä, kunhan vaan taas tuli mieleen.
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti