Voi kuulkaas, tämä on vuoden ehdottomasti parhaimpia aikoja kun kevät huhuilee tasaisin väliajoin. Fiilis nousee ihan kohisten samaa tahtia kun ulkona saa kylpeä valossa ja aurinkokin antaa lämpimiä suukkoja kasvoille. Tänään töissä sain taas nauttia ammatin parhaista puolista kun lähdin 1-2 luokkalaisen kanssa liikuntatuntia viettämään järven jäälle. Maisema oli ihan kun taulusta kun oli tasaista valkoista ja ihanasti kimmeltävää lunta silmänkantamattomiin. Aurinko todellakin lämmitti niin että tuli ihan hiki. Ja miten ihanaa voi olla se, että aurinkolasit alkaa olla jokapäiväinen asia.
Toinen päivän kohokohta oli kun kävin sitten iltapäivällä hakemassa postia. Ulkona vastaan iskevä valoisuus oli häkeltävä. Aurinko hyökkäsi vastaan ja oikein sieppasi syliinsä ja..uskomatonta kyllä...linnut lauloi täysin rinnoin. Kevät!! Se on oikeasti jo täällä. Huolimatta siitä, että hanget on melkoiset ja valtavat lumikasat hallitsevat näkymää vähän siellä ja täällä sekä pakkanen paukuttaa niin ilmassa tuoksuu ja tuntuu jo kevät. Kohtahan sitä nyt jo käännytään maaliskuun puolelle. Maaliskuu maata näyttää.
On tuolla auringon valolla vaan valtavan ihmeitä tekevä voima. Heti tänäänkin tuntui, että tuli virtaa vaikka millä mitalla. Naamalle iskostui väkisinkin hymy. Varmaan aika typeräkin sellainen, mutta mitä siitä. Mä sanoin keväälle että mullon ollu ikävä ja että kiva kun tulit. Pyysin jäämäänkin ;D
Tuossa kuvassa on mun olohuoneen ikkunasta näkyvä keväinen auringonpaiste. Juu, tiedän että ikkunat pitäis pestä. Odotan inspiraatiota!!
Tänäänkään mä en sitten liikkunut ja siitä on vähän huono omatunto. Mulla on syykin, ainakin tekosyy jos ei muuta. Mulla on nimittäin joku ongelma mun jalkapohjien kanssa. Silloin taannoinhan mä olin jopa sairaslomalla pari päivää kun sain jalkaani lenkillä tosi ikävän vamman. Silloin oikealla jalalla astuminen oli tosi hankalaa. Huomasin sitten ihan käytännön kautta, että kun urheiluteipillä teippas jalat tiviisti niin kävely oli helpompaa. Mä kävin silloin lääkärissä joka meinas että se on rasitusvamma. Paraneminen kuulemma kestäisi melko kauan. Ja niinhän se kestikin. Toista kuukautta kaikkineen. Jalat on oireilleet sen jälkeen aina silloin tällöin mutta en oo saanut kiinni siitä, että mistä moinen johtuu. Nyt mä oon huomannut, että kun kävelen epätasaisella alustalla, kuten tänään tuolla moottorikelkkareitillä, niin jalat kipeytyy. Tällä kertaa kantapäät ja päkiät. Kun tuon liikuntatunnin jälkee istuin sitten toimistossani hetken aikaa ja lähdin kävelemään niin se oli tosi tuskallista. Sitten kun hetken on taas jalkojen päällä niin ne siitä jotenkin elpyy. Sama ongelma kumminkin palaa taas kun oon jonkun aikaa istunut. Esimerkiksi kun tulin kotiin töistä niin mulla oli tosi hankalaa kävellä autosta sisälle. En siis yksinkertaisesti uskaltanut lähteä lenkille kun pelkäsin, että jalat kipeytyy lopullisesti. Käväisin pitkästä aikaa shoppailemassa ja sen jälkeen mä nyt sitten meinasin vähän lihaskuntoa reenata mutta ans kattoo iskeekö lorvikatarri.
Nautitaan tästä ajasta kun ollaan menossa valoa kohti!!
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti