Viikonloppu meni kisoissa Kuortaneella. Akikin vaihteeksi ihan katsomon puolella. Yötä oltiin Lapualla ja käytiinkin samalla reissulla lauantaina kummityttöni synttärikahvilla ja vietiin lahja. Ihanaa oli nähdä Mirellaa ja muuta perhettä. Aivan liian harvoin mä kerkiän näkemään ketään kun pikaisesti piipahtelen kotikonnuilla.
Ville tuli sitten meidän kyytis lomaa viettämään tänne. Tosi kiva taas viettää aikaa ihan kahestaan. Pikkasen tosin sitten tuli tähän loman viettoon mutkia matkaan kun eilen illalla alkoi silmä tuntua oudolta. Mä sitä siinä sitten hieroin ja ihmettelin mutta mentiin normaalisti nukkumaan. Aamulla oire oli edelleen olemassa ja suupielikin tuntui oudolta. Niinpä mä soitin ensiapuun sillä halusin todellakin selvittää mistä on kyse. Diagnoosi kasvohalvaus. Näinhän mä olin kyllä jo ajatellutkin mutta sainpa varmistuksen. Nyt on sitten menossa 10 päivän kortisonikuuri ja toivon todella että pääsen tästä eroon. Vasen puoli on siis toistaiseksi pikkasen poissa pelistä mutta ei sentään oo kokonaan lamaantunut niinkun aika usein vissiin on. Muita ohjeita sain vaan jumpata kovasti. Ei kerrottu että miten. Eikä kerrottu sitäkään että lepo on parasta lääkettä. Niin ja siitäkään ei oikein oo tietoa mistä moinen johtuu. Mä sain vetoa tuola kisoissa ilmastoinnista sen verran että niskat meni ihan jumiin. Se saattaa olla syy. Sitten kovasti kyselivä että onko stressiä. No ei niin paljoa kyllä oo että siitä moista oiretta tulis. Se mikä selvis samalla, että verenpaineet seilasi aika pilvissä. Tiedä häntä sitten johtuiko tuosta hiukan hermostuttavasta tilanteesta vai mistä. Nyt niitäkin sitten pitää seurailla. Kävin hakemassa oikeen uuden verenpainemittarin sen takia.
Lääkäri ei tosiaan, kuten sanoinkin jo, antanut juurikaan ohjeita hoitoon. Lääkkeistä sen sijaan sanoi, että toisia se väsyttää ja toisia piristää. Että kannattaa ottaa sen mukaan, jos väsyttää niin illalla ja jos piristää niin aamulla. Onneksi mainitsin tästä apteekissa sillä farmaseutti oli ihan kauhuissaan noista ohjeista. Kortisoni kuulemma aina otetaan ehdottomasti aamulla eikä moisia oireita kuulemma ko. lääkkeellä pitäisi olla.
Nyt siis toivutaan tästä ja haasteena on saada suojattua ittensä ulos mennes niin ettei saisi lisää vetoa. Oonkin laittanu sellasetki toppaukset sen vähän mitä ulos oon menny. Huomenna pääsen sitten hierottamaan niskani kuntoon, niin ei ainakaan sekään sitten oo aiheuttamassa lisäongelmia.
Vaikka tämä juttu on ihan iisi eikä mikään tuon uhkaavampi niin kyllä se taas laittoi miettimään miten kovin äkkiä kaikki voi muuttua. Jopa niin paljon että elämä sellaisena kun tällä hetkellä sen elän, muuttuu ihan päälaelleen. Ja sitten me eletään täälä vaan sellasta "sittekun" elämää jota ei koskaan välttämättä tuu. Miksi? Täysiä tässä ja nyt. Tehdään niitä asioita mitä halutaan tehdä eikä pelätä virheitä tai mokia. Jostain syystä helpommin sanottu kun tehty.
Noh, mä jään nyt toipumaan ja toivon, että tämä tästä pikkuhiljaa menis antais periksi.
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti