Tämmöinen päivä kun ollaan vaan eikä tehdä oikeestaan yhtään mitään, on oikein otollinen sellaselle melankoliselle fiilikselle. Mulla tuli tuossa tovi sitten sellanen hirvee ikävän aalto joka pyyhkäisi päältä kylmien väreiden tavoin ja toi kyyneleet tullessaan. Mulla tuli vauvaani ikävä ja samalla kaikkia muitakin läheisiä. Mietin mistä ihmeestä moinen nyt tuolla lailla yllättäen kunnes tajusin. Akin tyttö on ollut taas meitä täällä ilostuttamassa viime yön yökylässä ja kait se siitä sitten jotenkin tuli oma lapsikin entistä enemmän mieleen. Kun mietti miten paljon on ollut vieraan lapsen kanssa tekemisissä viime aikoina verrattuna siihen miten vähän omia on nähnyt.
Mä huomaan, että sillon alkaa kaipaamaan paljon enemmän. Tekis mieli tehdä jotain omien lastensa kanssa. Oon senkin pistänyt merkille että mä ohjeistan ja komennan ihan samalla lailla onko sitten toisen lapsi tai oma. Kait sekin on sitä ikävää, että haluaa toimia niin kun toimis jos oma lapsi olis paikalla. Jotenkin senkin on vasta tajunnut ja sisäistänyt tässä ihan vuoden aikana ettei enää oo sellasia pikkulapsia ittellä ollenkaan. Mä oon huomannu ajatusmaailmani jääneen vähintään siihen aikaan kun Ville asusteli mun kans ne joka toisen viikon. Siitä nyt kumminkin on jo pari vuotta ja kasvavien lasten elämässä se on tossa vaiheessa aika pitkä aika. Isoja asioita tapahtuu. Viimeistään nyt kun Villekin siirtyi yläkouluun niin lasten asiat on jotenkin ihan erilaisia kun ennen sitä.
Se on fakta että aina noita lapsia ja niiden asioita murehtii samalla lailla kun silloon kun ne oli piäniä. Aiheet vaan muuttuu mutta ei se mures siitä poistu vaikka ovatkin jo aikuusia. Sitä vaan ei tässä vaiheessa voi enää niin paljon tehdä lasten hyvinvoinnin eteen kun silloon kun ne oli piäniä. Silloon ehkä ongelmat oli vähän pienempiäkin kun nyt isompana. Se on sitä elämää ja sen kiertokulkua, että pitää vaan uskoa ja luottaa ja etenkin toivoa että lapset pärjää. Ja löytävät paikkansa jossain vaiheessa tästä maailmasta. Se käy joltain helpommin ja nopeemmin kun toisilta mutta sitähän se on. Tämä elämä. Oman paikan ja sitä kautta omia onnen avaimia ettien. Sitten kun ne löytyy jossain vaiheessa niin sitten on puntaroitava aika ajoin että vieläkö nämä asiat pätee vai onko muutoksen aika. Harvemmin elämä pysähtyy johonkin pisteeseen lopullisesti vaan oman kasvun myötä elämäntilanteiden muuttuessa muutos on välttämätön. Muutos on sanana vähän sellanen epävarmuutta henkivä mutta se voi olla pelkästään hyväkin asia. Jos siihen osaa suhtautua sillä lailla. Sitä toivoo omille lapsillekin, että osaa rehellisesti aika ajoin puntaroida senhetkistä tilannetta ja miettiä olisiko aika muutoksen. Ei muutosta pelkän muutoksen takia tarvii tehdä. Mutta jos tuntuu että se muutos vois tuoda jotain uutta, ehkä vielä tuntematontakin niin rohkeasti vaan sitä päin.
On ollut pakko muistuttaa itteänsä aina välillä siitä, että lapset tekee omat ratkaisunsa eikä niihin pidä puuttua liikaa. Aina oon valmis auttamaan ja sanomaan mielipiteeni etenkin jos sitä kysytään. Toisinaan pitää myös kyseenalaistaa asiota jos siltä tuntuu, mutta loppupeleissä päätös on lapsella itellään. Ja tämä on se asetelma joka varmaankin säilyy ihan hautaan asti. Äiti murehtii ja viettää unettomia öitä toivoen että kaikki menee parhain päin. Yrittäen olla puuttumatta :D
Tälläisissä aatoksissa se on tämä sunnuntai kulunut.
rakkaudella,
Sartsa
sunnuntai 29. huhtikuuta 2018
lauantai 28. huhtikuuta 2018
MATKAKUUME VAIVAA
Mulla on hirveä matkakuume. Joko mä oon kuinka monta tuhatta kertaa sen mahtanut mainita? On aivan pakko päästä johonkin reissuun. Marmaris on tietty sellainen tuttu ja turvallinen paikka mihin suunnata, sitten vaikka yksin ellei saa ketään kaveria. Oon sellasessa tilanteessa, ettei oikein tahdo olla matkaseuraa. Aki on tehnyt selväksi ettei sitä kiinnosta ulkomaille lähteä, lähtee mieluusti lappiin kun johonkin menee. Ja yksin. Nyt sitten samaan aikaan tällä hetkellä mun vakituiset matkakaverit lähtee just reissuun kohti Alanyaa joten nekään ei nyt sitten ihan heti oo mihinkään lähdössä uudelleen. Sitten kaimani, jonka kanssa ollaan parit viimematkat tehty, saa lomaa töistä tietty vaan sellaiseen aikaan etten mä välttämättä pääse just siihen aikaan lähtemään mihinkään. Sitten ei paljon jää vaihtoehtoja muuta kun lähteä yksin mikäli tahtoo reissuun päästä.
Kesällä on tietenkin jo merkattuna asioita kalenteriin ja Villen kanssa haluan ehdottomasti lähteä reissun päälle jossain vaiheessa. Kaikki on vielä ihan levällään kesän suhteen. Siitä ne pikkuhiljaa muotoutuu mutta mä haluan lentokoneeseen. Haluan kokea sen fiiliksen kun mietin mitä matkalle otan ja mitä siellä teen. Haluan fiilistellä lentokentällä lähdön tunnelmaa. Haluan pilvien päälle. Haluan sellasen lämpimän lehmän henkäyksen tuntea kasvoillani. Tiedättehän, sellaisen minkä koet kun meet johonkin lämpimään lomakohteeseen ja kun astut ulos terminaalista. Haluan löhöämään rantatuoliin, lotraamaan aurinkorasvalla, uittamaan varpaita turkoosiin meriveteen. Kuulla "guud prais tsast foor juu" :D Mä lähden kyllä mutta kohde on vielä vähän avoinna.
Jos tullaan hetkeksi tähän päivään ja tähän maailmaan niin tämä viikko on mennyt aika vaihtelevissa fiiliksissä. Oon ihmetellyt kun välillä on ottanut kaikki hermoon niin raskaasti ettei mitään rajaa. Tänään sitten sekin selvisi että eletään sitä tiettyä aikaa kuun kierrosta. Hormonikierukka on aiheuttanut sen, ettei menkkoja oo oikeestaan näkynyt ollenkaan moneen kuukauteen mutta nuo mielialajutut on kyllä ihan tallella. Ei niin pahana tokikaan kun ennen kierukkaa. Nyt sitten pitkästä aikaa meinaa olla oikein jonkunlaiset menkatkin. Siinä siis syy kaikelle sille mielialojen heittelylle. Onneksi vuotaminen on ihan minimaalista verrattuna mitä oli aikaisemmin.
Tämä viikonloppu menee ihan rauhallisissa merkeissä kotosalla. Niinkuin varmaan vappukin.
rakkaudella,
Sartsa
Kesällä on tietenkin jo merkattuna asioita kalenteriin ja Villen kanssa haluan ehdottomasti lähteä reissun päälle jossain vaiheessa. Kaikki on vielä ihan levällään kesän suhteen. Siitä ne pikkuhiljaa muotoutuu mutta mä haluan lentokoneeseen. Haluan kokea sen fiiliksen kun mietin mitä matkalle otan ja mitä siellä teen. Haluan fiilistellä lentokentällä lähdön tunnelmaa. Haluan pilvien päälle. Haluan sellasen lämpimän lehmän henkäyksen tuntea kasvoillani. Tiedättehän, sellaisen minkä koet kun meet johonkin lämpimään lomakohteeseen ja kun astut ulos terminaalista. Haluan löhöämään rantatuoliin, lotraamaan aurinkorasvalla, uittamaan varpaita turkoosiin meriveteen. Kuulla "guud prais tsast foor juu" :D Mä lähden kyllä mutta kohde on vielä vähän avoinna.
Jos tullaan hetkeksi tähän päivään ja tähän maailmaan niin tämä viikko on mennyt aika vaihtelevissa fiiliksissä. Oon ihmetellyt kun välillä on ottanut kaikki hermoon niin raskaasti ettei mitään rajaa. Tänään sitten sekin selvisi että eletään sitä tiettyä aikaa kuun kierrosta. Hormonikierukka on aiheuttanut sen, ettei menkkoja oo oikeestaan näkynyt ollenkaan moneen kuukauteen mutta nuo mielialajutut on kyllä ihan tallella. Ei niin pahana tokikaan kun ennen kierukkaa. Nyt sitten pitkästä aikaa meinaa olla oikein jonkunlaiset menkatkin. Siinä siis syy kaikelle sille mielialojen heittelylle. Onneksi vuotaminen on ihan minimaalista verrattuna mitä oli aikaisemmin.
Tämä viikonloppu menee ihan rauhallisissa merkeissä kotosalla. Niinkuin varmaan vappukin.
rakkaudella,
Sartsa
torstai 26. huhtikuuta 2018
ON NIIN SARALLAASTA
Nyt on kyllä sellanen viikko joka on viemässä viimeisetkin vedon rippeet tästä akasta. Sinänsä ihan rauhallista eikä mitään suurempaa kiirettäkään mutta kumminkin jotenkin väsyttävää. Tuntuu jopa siltä, että kun on kovin paljon töissä luppoaikaa niin se väsyttää enemmän kun tasaisen kiire.
On myös viikko jolloin Sartsan mielialat elää ihan omaa elämäänsä. Eilen ei ollu kaukana ettei joku saanut selkäänsä. Olin niin kiukkua täynnä että aivan pihisi. Täytyi taas mennä välillä ihan omaan ylhäiseen rauhaan etten oikeesti löisi jotain viatonta vastaan tulijaa tai sanoisi jotain mitä joudun katumaan jälkikäteen. Kaikki oli mun mielestä ihan poikkeuksellisen idiootilla päällä eikä mikään asia mennyt ainakaan minkään järkevän kaavan mukaan. Se nyt vaan oli niin että näinkin täydellisen ihmisen oli kovin, ah niin kovin, raskasta elää niin epätäydellisten typerysten keskellä :D Onneksi päivästä selvittiin kuitenkin vain yhdellä semikiukkuisella tuhahduksella jonka työkaveri tuntui ihan ymmärtävän. Tai sitten vaan fiksuna jättävän huomiotta.
Tänään on ollut huomattavasti helpompi päivä. Tilanteet on muuttuneet ja on saanut juosta sinne sun tänne mutta mieli on ollut virkeällä päällä. On ollut sellasta kevyttä matalalentoa siis. Meillä on kiinalaisia vieraita koululla tämän viikon ja se on kyllä tuonut niin kivaa vaihtelua ja on tehnyt tosi hyvää lapsille. Monille tämä on ollut kuitenkin ihan eka kohtaaminen ulkomaalaisten kanssa. Meidän koululla siis on 3 kiinalaista oppilasta vastavierailulla kun meidän koululta oli muutama kuukausi sitten 3 oppilasta siellä kiinassa tutustumassa sikäläiseen koulunkäyntiin. Monet oppilaat on rohkaistuneet vaihtamaan sanan tai pari näitten vieraitten kanssa. On hienoa että lapset saavat huomata että joka puolella maailmaa meininki on samanlaista. Onhan se varmaan aikamoinen shokki näille kiinalaisillekin Pekingistä tulla pieneen maalaiskylään. Ovat tänään ihastelleet mm.. sinistä taivasta jota ei Pekingissä näy ollenkaan.
Tää viikko tuntuu ihan mahdottoman pitkältä ja siltikin huomenna on jo perjantai. Hurraa!!! Eilen oli Akin synttärit ja ilta meni siihen, että käytiin syömässä ja sitten Akin nuorimmainen tuli käymään. Tänään ilta menee vähän samanlaisissa merkeissä.
rakkaudella,
Sartsa
On myös viikko jolloin Sartsan mielialat elää ihan omaa elämäänsä. Eilen ei ollu kaukana ettei joku saanut selkäänsä. Olin niin kiukkua täynnä että aivan pihisi. Täytyi taas mennä välillä ihan omaan ylhäiseen rauhaan etten oikeesti löisi jotain viatonta vastaan tulijaa tai sanoisi jotain mitä joudun katumaan jälkikäteen. Kaikki oli mun mielestä ihan poikkeuksellisen idiootilla päällä eikä mikään asia mennyt ainakaan minkään järkevän kaavan mukaan. Se nyt vaan oli niin että näinkin täydellisen ihmisen oli kovin, ah niin kovin, raskasta elää niin epätäydellisten typerysten keskellä :D Onneksi päivästä selvittiin kuitenkin vain yhdellä semikiukkuisella tuhahduksella jonka työkaveri tuntui ihan ymmärtävän. Tai sitten vaan fiksuna jättävän huomiotta.
Tänään on ollut huomattavasti helpompi päivä. Tilanteet on muuttuneet ja on saanut juosta sinne sun tänne mutta mieli on ollut virkeällä päällä. On ollut sellasta kevyttä matalalentoa siis. Meillä on kiinalaisia vieraita koululla tämän viikon ja se on kyllä tuonut niin kivaa vaihtelua ja on tehnyt tosi hyvää lapsille. Monille tämä on ollut kuitenkin ihan eka kohtaaminen ulkomaalaisten kanssa. Meidän koululla siis on 3 kiinalaista oppilasta vastavierailulla kun meidän koululta oli muutama kuukausi sitten 3 oppilasta siellä kiinassa tutustumassa sikäläiseen koulunkäyntiin. Monet oppilaat on rohkaistuneet vaihtamaan sanan tai pari näitten vieraitten kanssa. On hienoa että lapset saavat huomata että joka puolella maailmaa meininki on samanlaista. Onhan se varmaan aikamoinen shokki näille kiinalaisillekin Pekingistä tulla pieneen maalaiskylään. Ovat tänään ihastelleet mm.. sinistä taivasta jota ei Pekingissä näy ollenkaan.
Tää viikko tuntuu ihan mahdottoman pitkältä ja siltikin huomenna on jo perjantai. Hurraa!!! Eilen oli Akin synttärit ja ilta meni siihen, että käytiin syömässä ja sitten Akin nuorimmainen tuli käymään. Tänään ilta menee vähän samanlaisissa merkeissä.
 |
| Ei ollut parhaat mahdolliset sapuskat kyllä eilen.. |
rakkaudella,
Sartsa
keskiviikko 25. huhtikuuta 2018
VIIKONLOPUN MESSUJEN ANTIA
Kerroinkin jo miten me oltiin viikonloppuna Jyväskylässä kevätmarkkinoilla josta tehtiin muutama mahtava löytö. Mun suurin suosikki oli nämä leipäsipsit jotka on todella monikäyttöisiä kun menevät sellaisenaan naposteltavana tai vaikka salaattissa krutonkien tilalla. Makuina näissä on herkkukurkku, valkosipuli ja pekoni. Tai siis noissa mitä me valitiin. Herkkukurkun makuisia ollaan jo testattu savulohisalaatin kanssa ja toimii loistavasti. Eniten mä tykkään näissä siitä, ettei näitä oo liotettu missään rasvassa vaan kuivatettu.
Tämä oli yritys joka näitä myy
Sitten me ostettiin muutamaa makua sinappia. Niitä löytyy enemmän täältä
Rommisinappi ollaan jo aiemmin hyväksi havaittu, toisen firman toimesta kylläkin. Mä jotenkin tykkään siitä, että siinä on potkua ja samalla se on vähän makeahkoa. Tuo Niskalaukaus sinappi on menossa eteenpäin tulisen maun ystävälle.
No sitten on tietenkin mausteet, joita tarvii aina. Me koitettiin taas etsiä jotain uusia ennen testaamattomia juttuja. Kaapit kun pursuaa normimausteita, jotka on todella ahkerassa käytössä. Innokkaita ruuanlaittajia kun ollaan molemmat. Päätettiin sitten testata noita chilejä kuivatettuna. Katotaan miten paljon niissä on potkua ja kauanko menee siihen, että oppii niitä käyttämään. Tuo adjika oli ihan uudenlainen mausteseos jota mä ajattelin kaikkein eniten kasviruuille. Sitten otettiin vaan bonuksena mukaan tuo limechili dippijauhe. Ajatuksena vaikkapa kalalle tehdä siitä kylmää kastiketta sen ohella että käyttäis sitä ihan dippinä. Ruoveden herkun sivuille täältä
Lisäksi ostettiin vielä virolaiselta kaupalta hirvimakkaraa ja ihanaa suussa sulavaa valkosipulijuustoa. Harmittaa hirveesti etten mä tietty nyt millään muista minkä niminen tää putiikki oli. Ihania tuotteita kyllä kerta kaikkiaan. Tuola ne tuoksuu jääkaapissa tosi houkuttelevasti.
Toinen ihana tuote mitä ostettiin enkä muista firman nimeä niin oli tuo lämminsavulohi. Tehtiin siitä tuo salaatti mikä näkyy tuolla yläkuvissa. Nam!!
Sellasia herkkuja siis tarttui mukaan joten ei ollenkaan voi sanoa että ois ollut turha reissu.
rakkaudella,
Sartsa
 |
| Tässä leipäsipsit täydessä toiminnassa |
Tämä oli yritys joka näitä myy
Sitten me ostettiin muutamaa makua sinappia. Niitä löytyy enemmän täältä
Rommisinappi ollaan jo aiemmin hyväksi havaittu, toisen firman toimesta kylläkin. Mä jotenkin tykkään siitä, että siinä on potkua ja samalla se on vähän makeahkoa. Tuo Niskalaukaus sinappi on menossa eteenpäin tulisen maun ystävälle.
No sitten on tietenkin mausteet, joita tarvii aina. Me koitettiin taas etsiä jotain uusia ennen testaamattomia juttuja. Kaapit kun pursuaa normimausteita, jotka on todella ahkerassa käytössä. Innokkaita ruuanlaittajia kun ollaan molemmat. Päätettiin sitten testata noita chilejä kuivatettuna. Katotaan miten paljon niissä on potkua ja kauanko menee siihen, että oppii niitä käyttämään. Tuo adjika oli ihan uudenlainen mausteseos jota mä ajattelin kaikkein eniten kasviruuille. Sitten otettiin vaan bonuksena mukaan tuo limechili dippijauhe. Ajatuksena vaikkapa kalalle tehdä siitä kylmää kastiketta sen ohella että käyttäis sitä ihan dippinä. Ruoveden herkun sivuille täältä
Lisäksi ostettiin vielä virolaiselta kaupalta hirvimakkaraa ja ihanaa suussa sulavaa valkosipulijuustoa. Harmittaa hirveesti etten mä tietty nyt millään muista minkä niminen tää putiikki oli. Ihania tuotteita kyllä kerta kaikkiaan. Tuola ne tuoksuu jääkaapissa tosi houkuttelevasti.
Toinen ihana tuote mitä ostettiin enkä muista firman nimeä niin oli tuo lämminsavulohi. Tehtiin siitä tuo salaatti mikä näkyy tuolla yläkuvissa. Nam!!
Sellasia herkkuja siis tarttui mukaan joten ei ollenkaan voi sanoa että ois ollut turha reissu.
rakkaudella,
Sartsa
maanantai 23. huhtikuuta 2018
VIIKONLOPPU OLI KYLLÄ AIKA JEPPIS
Viikonloppu oli kyllä kaiken kaikkiaan lähes täydellinen. Lauantaikin jatkui ihan yhtä hyvänä loppuun saakka. Käytiin sielä sekakuoron konsertissa josta puhuinkin (mikä olikin tosi viihdyttävä) ja Akin nuorimmainen lapsukainen tuli viihdyttämään meitä illan suussa. Jäikin oikein yöksi asti. Lauantai ilta meni siis höpötellen telkkarin äärellä.
Eilen päätettiin sitten lähteä Jyväskylään messuilemaan. Aki oli kiinnostunut retkeilymessuista ja katottiin sitten että siinä sivussa olis myös Wemmi kevätmarkkinat jossa tarjolla vähän sitä sun tätä suuhunpantavaa. Sopii meille siis oikeinkin hyvin :) Kävikin sitten paikanpäällä ilmi, että tuo retkeilymessuosuus olikin aika pieni ja anti jäi tosi laihaksi sen sijaan että nuo markkinat kiinnosti meitä enemmänkin. Mukaan tarttui kotiin viemisiksi vähän sitä sun tätä herkkua. Mausteita, hirvimakkaraa, valkosipulijuustoa, sinappeja ja erimakuisia leipäsnackeja. Rahaa jäi jonkin verran siis sille reissulle mutta eipä haittaa. Se vähän harmitti, että kalakukot oli jo kaikki myyty joten sitä me ei saatu ostettua. Kalakukko jää siis edelleen multa maistelematta.
Messuilta käväistiin sitten Akin vanhimman tytön luona, joka asuu aika lähellä Paviljonkia. Kahvit ja tosi hyvät marjapiirakat masussa olikin sitten hyvä lähteä ettimään ruokapaikkaa :D . Päädyttiin Heseen, joka ei oo mulle mikään ykkösvaihtoehto, mutta tällä kertaa mentiin juniorin ehdoilla. Maha ainakin täyttyi ihan kiitettävästi. Päädyttiin sitten shoppailemaankin pikkasen ennenkun illan hämärtyessä suunnattiin kotiin päin.
Kotona sitten tein, ainakin ajatuksissani, iltapuhteiksi kesälomasuunnitelmia. Kalenteria selatessani tuli kyllä mieleen että aika kiitää ihan älytöntä vauhtia ja etenkin kun olis kaikkea kivaa mahdutettavana kalenterin sivuille. Täytyy yritää muistaa nauttia kesästä hetki kerrallaan että se kestäisi ehkä mukamas vähän pitempään. Muutenhan se on ohi silmänräpäyksessä. Tai kuten siskoni sanoi, viikonloppujen määrää kattoessa kesä on kyllä ihan todella lyhyt. Niinhän se on.
Tästä tullaankin siihen ajatukseen mitä oon pyöritellyt monta kertaa pienessä mielessäni, että mistä se johtuu että lapsena kesät oli aina pitkiä ja aurinkoisia. Oliko niin todella? No fakta on se, ettei niitä päiviä silloin kesässä ollut tasan yhtään sen enempää kun nytkään. Miksi sitten näin aikuisena aika tuntuu liitävän käsittämättömän nopeaa? Voisko syynä olla juurikin tuo, että eletään aina jotain tulevaa. Joko tulevaa viikonloppua tai jotain tulevaa päivää jolloin pitää olla jossain tai tehdä jotain. Silloinhan saattaa käydä niin, että huomaamattaan jättää ohikiitäviä hetkiä huomioimatta ja elämättä. Lapsena kesät oli tietenkin pelkkää preesensiä. Tehtiin mitä sattui huvittamaan. Harvemmin oli mitään valmista suunnitelmaa päivän varalle kun aamulla silmät avasi. Sitä mentiin minne nenä osoitti ja tehtiin sitä mikä sattui tuntumaan sillä hetkellä kivalta. Olisko siinä yksinkertaisesti syy pitkiin kesiin? Kun elää nykyhetkeä ja huomaa siinä kaiken kivan eikä koko ajan odota jotain. Jotain mitä ei ehkä koskaan edes tuu. Toki se ei meillä aikuisilla aina nyt vaan onnistu, mutta jos oikein kovasti yrittäis. Ja ainakin jättäin sen etukäteen murehtimisen minimiin. Se, jos mikä, vie voimia aivan turhaan. Kun ei siitä tulevasta kumminkaan tiedä. Käy vielä niin, että menee hyvä mures täysin hukkaan ;)
Noh, kesälle tuli kumminkin jotain pientä mietittyä. Pääasia olis se että ehtis nähdä paljon rakkaita ihmisiä, viettää lämpöisiä hetkiä ystävien seurassa ja kerätä kokemuksia joita muistella pitkän talven aikana. Haluan pohjoiseen ja etelään. Haluan monta asiaa siltä väliltä. Katsotaan nyt sitten mikä niistä toteutuu.
rakkaudella,
Sartsa
 |
| Mäntän sekakuoron konsertti oli kyllä tosi jees!! |
Eilen päätettiin sitten lähteä Jyväskylään messuilemaan. Aki oli kiinnostunut retkeilymessuista ja katottiin sitten että siinä sivussa olis myös Wemmi kevätmarkkinat jossa tarjolla vähän sitä sun tätä suuhunpantavaa. Sopii meille siis oikeinkin hyvin :) Kävikin sitten paikanpäällä ilmi, että tuo retkeilymessuosuus olikin aika pieni ja anti jäi tosi laihaksi sen sijaan että nuo markkinat kiinnosti meitä enemmänkin. Mukaan tarttui kotiin viemisiksi vähän sitä sun tätä herkkua. Mausteita, hirvimakkaraa, valkosipulijuustoa, sinappeja ja erimakuisia leipäsnackeja. Rahaa jäi jonkin verran siis sille reissulle mutta eipä haittaa. Se vähän harmitti, että kalakukot oli jo kaikki myyty joten sitä me ei saatu ostettua. Kalakukko jää siis edelleen multa maistelematta.
 |
| Tommonen kaveri oli messuilemassa |
Messuilta käväistiin sitten Akin vanhimman tytön luona, joka asuu aika lähellä Paviljonkia. Kahvit ja tosi hyvät marjapiirakat masussa olikin sitten hyvä lähteä ettimään ruokapaikkaa :D . Päädyttiin Heseen, joka ei oo mulle mikään ykkösvaihtoehto, mutta tällä kertaa mentiin juniorin ehdoilla. Maha ainakin täyttyi ihan kiitettävästi. Päädyttiin sitten shoppailemaankin pikkasen ennenkun illan hämärtyessä suunnattiin kotiin päin.
Kotona sitten tein, ainakin ajatuksissani, iltapuhteiksi kesälomasuunnitelmia. Kalenteria selatessani tuli kyllä mieleen että aika kiitää ihan älytöntä vauhtia ja etenkin kun olis kaikkea kivaa mahdutettavana kalenterin sivuille. Täytyy yritää muistaa nauttia kesästä hetki kerrallaan että se kestäisi ehkä mukamas vähän pitempään. Muutenhan se on ohi silmänräpäyksessä. Tai kuten siskoni sanoi, viikonloppujen määrää kattoessa kesä on kyllä ihan todella lyhyt. Niinhän se on.
Tästä tullaankin siihen ajatukseen mitä oon pyöritellyt monta kertaa pienessä mielessäni, että mistä se johtuu että lapsena kesät oli aina pitkiä ja aurinkoisia. Oliko niin todella? No fakta on se, ettei niitä päiviä silloin kesässä ollut tasan yhtään sen enempää kun nytkään. Miksi sitten näin aikuisena aika tuntuu liitävän käsittämättömän nopeaa? Voisko syynä olla juurikin tuo, että eletään aina jotain tulevaa. Joko tulevaa viikonloppua tai jotain tulevaa päivää jolloin pitää olla jossain tai tehdä jotain. Silloinhan saattaa käydä niin, että huomaamattaan jättää ohikiitäviä hetkiä huomioimatta ja elämättä. Lapsena kesät oli tietenkin pelkkää preesensiä. Tehtiin mitä sattui huvittamaan. Harvemmin oli mitään valmista suunnitelmaa päivän varalle kun aamulla silmät avasi. Sitä mentiin minne nenä osoitti ja tehtiin sitä mikä sattui tuntumaan sillä hetkellä kivalta. Olisko siinä yksinkertaisesti syy pitkiin kesiin? Kun elää nykyhetkeä ja huomaa siinä kaiken kivan eikä koko ajan odota jotain. Jotain mitä ei ehkä koskaan edes tuu. Toki se ei meillä aikuisilla aina nyt vaan onnistu, mutta jos oikein kovasti yrittäis. Ja ainakin jättäin sen etukäteen murehtimisen minimiin. Se, jos mikä, vie voimia aivan turhaan. Kun ei siitä tulevasta kumminkaan tiedä. Käy vielä niin, että menee hyvä mures täysin hukkaan ;)
Noh, kesälle tuli kumminkin jotain pientä mietittyä. Pääasia olis se että ehtis nähdä paljon rakkaita ihmisiä, viettää lämpöisiä hetkiä ystävien seurassa ja kerätä kokemuksia joita muistella pitkän talven aikana. Haluan pohjoiseen ja etelään. Haluan monta asiaa siltä väliltä. Katsotaan nyt sitten mikä niistä toteutuu.
rakkaudella,
Sartsa
lauantai 21. huhtikuuta 2018
TÄYDELLINEN LAUANTAI
On menossa aika lailla täydellinen lauantai. Ensin nukuin pitkään ja söin hyvän aamupalan. Heti sen jälkeen lähdin liikkelle hoitamaan asioita. Sain vaihdatettua kesärenkaat ja nyt on alla ihan upouudet ja viimeisen päälle testivoittajarenkaat. Kalliit kun mitkä mutta kun mun autossa on vähä normia leveämmät renkaat niin niillä on välillä tosi hankala ajella ainakin vesikelillä. Halusin nyt varmasti turvalliset renkaat, maksakoot sitten vähän enemmän. Onneksi on osamaksut.
Meinasin hoidella muitakin rästijuttuja kuten käydä katsastuttamassa auton ja ottamassa passikuvat uuden passin hakua varten. Kumpikaan paikka ei ollut kuitenkaan auki tänään joten hetken mietin mitä tekisin. Keli oli aivan mahtava, joten päätin lähteä lenkille. Pikainen visiitti kaupassa ja työkaverin kanssa jutustelua puhelimessa. Käväisinpä vielä hakemassa kuulokkeetkin ja ei muuta kun lenkkipolulle. Löysin ihan täydellisen reitinkin. Sai kävellä pellon reunaa ja ihanaa metsätietä pitkin. Pikkasen oli märkää mutta lenkki oli kyllä voimaannuttava monella lailla.
Tunnin lenkki takana ja juuri kun pääsin kotipihaan niin taivas näytti tältä:
Tänään vielä tiedossa sekakuoron konsertti. Työkaveri laulaa siinä joten haluan mennä kuuntelemaan. Ohjelmistokin vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta. Tosi kiva lauantai siis meneillään.
rakkaudella,
Sartsa
Meinasin hoidella muitakin rästijuttuja kuten käydä katsastuttamassa auton ja ottamassa passikuvat uuden passin hakua varten. Kumpikaan paikka ei ollut kuitenkaan auki tänään joten hetken mietin mitä tekisin. Keli oli aivan mahtava, joten päätin lähteä lenkille. Pikainen visiitti kaupassa ja työkaverin kanssa jutustelua puhelimessa. Käväisinpä vielä hakemassa kuulokkeetkin ja ei muuta kun lenkkipolulle. Löysin ihan täydellisen reitinkin. Sai kävellä pellon reunaa ja ihanaa metsätietä pitkin. Pikkasen oli märkää mutta lenkki oli kyllä voimaannuttava monella lailla.
 |
| Märkää oli joo... |
 |
| Ihana lenkkireittini |
Tunnin lenkki takana ja juuri kun pääsin kotipihaan niin taivas näytti tältä:
Tänään vielä tiedossa sekakuoron konsertti. Työkaveri laulaa siinä joten haluan mennä kuuntelemaan. Ohjelmistokin vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta. Tosi kiva lauantai siis meneillään.
rakkaudella,
Sartsa
tiistai 17. huhtikuuta 2018
TÄNÄÄN KEVENNETTIIN KASVISSOSEKEITOLLA
Pikkuhiljaa aina koittais välillä pikkasen keventää tuota eväspuolta ja onneksi, siis ihan luojan lykky, että mä tykkään kasviksista tosi paljon. Tänään valikoitui ruokalistalle kasvissosekeitto. Teen senkin aina yleensä ihan randomeista aineista. Mitä nyt sattuu olemaankaan.
Tänään näin:
1 keskikokoinen bataatti
5 porkkanaa
1 parsakaali
1 iso punasipuli
2 valkosipulinkynttä
Mausteita sitten mielen mukaan, mä laitoin suolaa ja pippuria sekä yhden liemikuution. Sitten kun olin keittänyt ja soosannut kaikki sekaisin niin lisäsin vielä puoli purkkia ruokakermaa sekä mustapippurituorejuustoa. A vot, että tuli hyvää.
Päälle sitten ripottelin vielä kuivattua lehtikaalta, vihreää kultaa suorastaan. Kyllä nyt passaa näin tiistai-iltaa viettää vatsa pullollaan herkkua. Terveellistä vieläpä niin on mielikin yhtä sileänä kun vattanahka ;) .
Syökää kasviksia!
rakkaudella,
Sartsa
Tänään näin:
1 keskikokoinen bataatti
5 porkkanaa
1 parsakaali
1 iso punasipuli
2 valkosipulinkynttä
Mausteita sitten mielen mukaan, mä laitoin suolaa ja pippuria sekä yhden liemikuution. Sitten kun olin keittänyt ja soosannut kaikki sekaisin niin lisäsin vielä puoli purkkia ruokakermaa sekä mustapippurituorejuustoa. A vot, että tuli hyvää.
Päälle sitten ripottelin vielä kuivattua lehtikaalta, vihreää kultaa suorastaan. Kyllä nyt passaa näin tiistai-iltaa viettää vatsa pullollaan herkkua. Terveellistä vieläpä niin on mielikin yhtä sileänä kun vattanahka ;) .
Syökää kasviksia!
rakkaudella,
Sartsa
OTSIKOKSI VAIKKA ETTÄ ARKIMURKINAN ÄÄRELLÄ
Pikaisesti tähän eilisen kokkailuni tuloksista vahva suositus.
Lihamureke:
800g jauhelihaa
2 munaa
Sipuli
2 kynttä valkosipulia
Curry-ketsuppia töräys
Vähä sinappia
Suolaa ja chili-pippurisekoitusta
Tein ihan normi murekemassan josta puolet levitin vuokaan. Väliin sutaisin loput, eli lähes koko rasian, savuporosulatejuustosta. Toine puoli massaa päälle ja muotoilin tasaiseksi pötköksi. Huomasin sitten jääkaapissa vielä muutaman siivun ilmakuivattua kinkkua joten ne mä laitoin siihen murekkeen päälle kun peitoksi.
Samalle pellille mä sitten tein sivuun bataattikiekkoja eli leikkasin pyöreitä renkaita bataatista. Maustoin suolalla ja pippurilla sekä laitoin vähän oliiviöljyä. Kun olin latonut kaikki palat pellille niin ripottelin päälle vielä juustoraastetta. Muutaman ruusukaalin puolitin myös. Niihin öljyä ja mausteita niin saattoivat mennä yhtä aikaa uuniin muitten ainesten kanssa. Sellasen puoli tuntia ne olivat uunissa ja kylläpä tuli hyvää. Tuoresalaattia vaan hiukan siihen kylkeen vielä.
Bon Appetit!
rakkaudella,
Sartsa
Lihamureke:
800g jauhelihaa
2 munaa
Sipuli
2 kynttä valkosipulia
Curry-ketsuppia töräys
Vähä sinappia
Suolaa ja chili-pippurisekoitusta
Tein ihan normi murekemassan josta puolet levitin vuokaan. Väliin sutaisin loput, eli lähes koko rasian, savuporosulatejuustosta. Toine puoli massaa päälle ja muotoilin tasaiseksi pötköksi. Huomasin sitten jääkaapissa vielä muutaman siivun ilmakuivattua kinkkua joten ne mä laitoin siihen murekkeen päälle kun peitoksi.
Samalle pellille mä sitten tein sivuun bataattikiekkoja eli leikkasin pyöreitä renkaita bataatista. Maustoin suolalla ja pippurilla sekä laitoin vähän oliiviöljyä. Kun olin latonut kaikki palat pellille niin ripottelin päälle vielä juustoraastetta. Muutaman ruusukaalin puolitin myös. Niihin öljyä ja mausteita niin saattoivat mennä yhtä aikaa uuniin muitten ainesten kanssa. Sellasen puoli tuntia ne olivat uunissa ja kylläpä tuli hyvää. Tuoresalaattia vaan hiukan siihen kylkeen vielä.
Bon Appetit!
rakkaudella,
Sartsa
sunnuntai 15. huhtikuuta 2018
SARTSA, VALON LAPSI
Hupsanssaa. Kokonainen viikko vierähti taas ihan tuosta vaan. Viimeksi tasan viikko sitten tuli postailtua jotain. Ei sillä, että tällä viikolla ois mitään sinänsä ihmeellistä tapahtunutkaan. Tai hei, onhan nyt tapahtunut ihanan ihmeellinen lumoava ja odotettu asia. Kevät on tullut lopulta alkulupailujen jälkeen oikein rytinällä. Tällä viikolla on päivittäin saanut nauttia auringon pusuttelusta poskilla. Voi miten paljon mä oon sitä kaivannut ja odottanut. Armollista on se, ettei sen ihanuutta oikeestaan edes todellisuudessa muista pitkän talven aikana. Olis ihan liian julmaa jos tämän auringon lämmön kasvoillaan vois mielikuvitella juuri tälläisenä kun se nyt on. Se muistikuva mikä siitä talven mittaan on tuntuu jo välillä sietämättömän kaukana olevalta haaveelta.
Anyway, aurinko on täällä. Muutamaan otteeseen on jo saanut nauttia aamupalan tässä terassilla istuskellen.
Mittari on pysytellyt siellä 10 lämpöasteen tuntumassa, välillä vähän yli ja välillä ali, mutta tuulta ei oo ollut juuri nimeksikään ja siksi tämä ihana lämpö- Todella monta kertaa oon saanut itteni kiinni siitä, mitä juuri kuulin radiosta että ulkomaalaiset suomalaisissa ihmettelevät, eli nauttimassa auringosta silmät kiinni kasvot aurinkoa kohti käännettynä. Se on ihana tunne. Tälläkin hetkellä istun tässä terassilla ja vähän väliä teen juuri noin. Nostan katseeni tästa ruudusta kohti aurinkoa. Pieni tuulenvire käy välillä mutta ei viilennä liikaa. "On pimeys ohi, taas kuljetaan valoon päin kevät ja minä, mikä pari, valon lapset käsikkäin.." laulaa Läntisen Tommiki. Muutamia fiiliskuvia voisin tähän laitella:
Eipä voi sanoa että olis ollut mitenkään huono viikko. Sen varrelle mahtui autohuoltokin, tarttis katsastaa niin vein sen paikalliselle Härski Hartikaiselle että kattoo potilaan olevan siinä kunnossa että passaa mennä hakemaan leima vikalistan sijaan. Päästömittauksetkin teetin tuolla viime vuodesta viisastuneena. Kukkaro tykkää paljon enemmän kun että teettäis ne mittauksetkin Herra Katsastuksella.
Kun auto oli huollossa yhden päivän niin se tarkoitti sitä, että mun piti mennä töihin linja-autolla. Siitä seurasi jonkin sortin nostalgiatrippi. Siinä auton röykkyisessä kyydissä istuessani mieli heitti mut ysärille ja koululaiskyytiin. Nuori Sartsa siinä katteli ohimenevisä maisemia ja mietti, että onkohan tämä SE päivä kun jotain maata mullistavaa tapahtuu. Siihen maailman aikaan jokainen päivä oli jonkunsortin seikkailu, eikä voinut ikinä tietää mihin päivä päättyy. Kyyneliin varmaan aika usein niinä hormonihuuruisina teiniaikoina mutta myös pakahduttaviin hyvän olon tunteisiin. Oi niitä aikoja :D
Eilen sitten piipahdettiin eestaas Lapualla tätin pikkuisten murusien synttäreillä. Cassu 5v ja Carolina 11v. Kyllä kannatti ajella pari tuntia suuntaansa että näki rakkaita ihmisiä. Vielä kun kaupassa piipahtaessa satuin törmäämään Ystävään ja sain vaihtaa kuulumisia niin aa että.
Semmonen viikko, ei juurikaan mitään ja sitten kuitenkin juuri sopivasti sitä sun tätä. Ei voi kieltää etteikö juuri tällä hetkellä tuntuisi aika onnelliselta. Parasta just nyt!!
rakkaudella,
Sartsa
Anyway, aurinko on täällä. Muutamaan otteeseen on jo saanut nauttia aamupalan tässä terassilla istuskellen.
Mittari on pysytellyt siellä 10 lämpöasteen tuntumassa, välillä vähän yli ja välillä ali, mutta tuulta ei oo ollut juuri nimeksikään ja siksi tämä ihana lämpö- Todella monta kertaa oon saanut itteni kiinni siitä, mitä juuri kuulin radiosta että ulkomaalaiset suomalaisissa ihmettelevät, eli nauttimassa auringosta silmät kiinni kasvot aurinkoa kohti käännettynä. Se on ihana tunne. Tälläkin hetkellä istun tässä terassilla ja vähän väliä teen juuri noin. Nostan katseeni tästa ruudusta kohti aurinkoa. Pieni tuulenvire käy välillä mutta ei viilennä liikaa. "On pimeys ohi, taas kuljetaan valoon päin kevät ja minä, mikä pari, valon lapset käsikkäin.." laulaa Läntisen Tommiki. Muutamia fiiliskuvia voisin tähän laitella:
 |
| Täs on mulle sitä jotain samaa kun tulehen tai merelle tuijottelus.. |
 |
| Saas nähdä elpyykö amppelimansikka |
 |
| Meitsi on paljain varpain aina kun mahdollista |
Eipä voi sanoa että olis ollut mitenkään huono viikko. Sen varrelle mahtui autohuoltokin, tarttis katsastaa niin vein sen paikalliselle Härski Hartikaiselle että kattoo potilaan olevan siinä kunnossa että passaa mennä hakemaan leima vikalistan sijaan. Päästömittauksetkin teetin tuolla viime vuodesta viisastuneena. Kukkaro tykkää paljon enemmän kun että teettäis ne mittauksetkin Herra Katsastuksella.
Kun auto oli huollossa yhden päivän niin se tarkoitti sitä, että mun piti mennä töihin linja-autolla. Siitä seurasi jonkin sortin nostalgiatrippi. Siinä auton röykkyisessä kyydissä istuessani mieli heitti mut ysärille ja koululaiskyytiin. Nuori Sartsa siinä katteli ohimenevisä maisemia ja mietti, että onkohan tämä SE päivä kun jotain maata mullistavaa tapahtuu. Siihen maailman aikaan jokainen päivä oli jonkunsortin seikkailu, eikä voinut ikinä tietää mihin päivä päättyy. Kyyneliin varmaan aika usein niinä hormonihuuruisina teiniaikoina mutta myös pakahduttaviin hyvän olon tunteisiin. Oi niitä aikoja :D
Eilen sitten piipahdettiin eestaas Lapualla tätin pikkuisten murusien synttäreillä. Cassu 5v ja Carolina 11v. Kyllä kannatti ajella pari tuntia suuntaansa että näki rakkaita ihmisiä. Vielä kun kaupassa piipahtaessa satuin törmäämään Ystävään ja sain vaihtaa kuulumisia niin aa että.
Semmonen viikko, ei juurikaan mitään ja sitten kuitenkin juuri sopivasti sitä sun tätä. Ei voi kieltää etteikö juuri tällä hetkellä tuntuisi aika onnelliselta. Parasta just nyt!!
rakkaudella,
Sartsa
sunnuntai 8. huhtikuuta 2018
PUB KOLO
Tää viikonloppu on mennyt aika täydellisesti huilin merkeissä. Eilenkään en tehnyt oikeestaan yhtään mitään ja se tuntui ihan mahtavalta. Kerrankin saattoi antaa ittelleen luvan ihan vaan olla. Yleensä moisina päivinä jossain vaihees sitä läpsii itteään henkisesti perseelle että tee jotain nainen. Keskisellä lähdettiin käymään sitten illan hämärtyessä. Kotiin tultiin sitten sopivasti niin, että ilta myssyjen jälkeen päätettiin lähteä katsastamaan uusi olohuonemaiseksi kutsuttu Pub Kolo.
Paikka oli kehujen arvoinen. Todellakin niinkun ois isossa olohuoneessa istuskellut. Palvelu oli ihanan rentoa ja fiilis paikassa muutenkin kiva.
Kolossa oli kivasti 2 erillistä tiskiä. Alla olevassa kuvassa oli ikäänkun kahvilatiski. Toinen sitten baaritiskinä. Alla muutama kuva vaikkakin laatu on ihan surkea.
Kolossa oli 2 erillistä puolta missä istuskella.
Herra Sandels vahti menoa paraatipaikalta
Ehkä sitä on sen verran vanhaksi tullu jo että arvostaa rauhallisempaa meininkiä ja vaikkapa sitä, että musiikki soi vaan taustalla ja mahdollistaa juttelun. Oikein kiva paikka ja ihan varmasti mennään toistekin.
Jos liikut Mänttässä päin niin poikkea ihmeessä. Nettisivuja paikalla ei oo mutta Facebookissa löytyy sivut.
Rakkaudella,
Sartsa
Paikka oli kehujen arvoinen. Todellakin niinkun ois isossa olohuoneessa istuskellut. Palvelu oli ihanan rentoa ja fiilis paikassa muutenkin kiva.
Kolossa oli kivasti 2 erillistä tiskiä. Alla olevassa kuvassa oli ikäänkun kahvilatiski. Toinen sitten baaritiskinä. Alla muutama kuva vaikkakin laatu on ihan surkea.
Kolossa oli 2 erillistä puolta missä istuskella.
Herra Sandels vahti menoa paraatipaikalta
Jos liikut Mänttässä päin niin poikkea ihmeessä. Nettisivuja paikalla ei oo mutta Facebookissa löytyy sivut.
Rakkaudella,
Sartsa
tiistai 3. huhtikuuta 2018
PÄÄSIÄINEN SIELLÄ JA TÄÄLLÄ
Haudi haudi hei. Mites meni pääsiäisen pitkä viikonloppu? Mulla hujahti aika vauhdilla, sillä niin monenlaista taas sattui ja tapahtui. Musiikkipainotteinen oli tämä pääsiäinen, ei huano ollenkaan.
Mun pääsiäisloma oikeestaan kesti yhden ylimääräisen päivänkin sillä olin jo torstain pois töistä kun mulla oli aika korvalääkärille ikäänkun kasvohalvauksen jälkitarkatusasiois. Kaikki oli ihan niinkun pitikin eikä mun tietty enää tartte kontrollikäynneille mennä. Sain nyt vahvistuksen sillekin, että ei pystytä sanomaan mistä tuo halvaus tulee eikä tartte kuulemma jäädä odottelemaan että uusiiko se vai ei. Jos se tulee uudestaan niin sitten se on vähän kun yhtä huano säkä kun tällä ekallakin kertaa. Oli ihan mukava kuulla, että voi jatkaa tästä elämää eteenpäin ihan kun ennenkin.
Perjantaina sitten oli sellanen tooooodella hidas, kohtuullisen pitkäkin päivä. Illalla sitten käännettiin jälleen auton nokka kohti Keuruun vanhaa pappilaa, missä Erin nousi lauteille illan tullen. Vieläpä akustisesti. Keikka oli tosi mukava, rento ja tunnelmallinen. Tykkäsin kovin. Olis kiva, että muutkin artistit vetäis välillä tuolleen vähän pienemmin. Noita isoja areenaspektaakkeleita on jo nähty.
Onneksi päästiin ajoissa kotiinkin kun keikka alkoi sen verran ajoissa. Nimittäin lauantaina oli tarkotus pakata auto heti kun on aamupala syöty ja lähteä ajelemaan kohti Lappå stadia. Näin tehtiinkin vaikkakin herättiin aika myöhään ja lähtökin sitten vähän myöhästyi. Siis ainakin niin paljon, ettei trulleja ehditty näkemään. Lauantain iltaohjelmana oli ilsut tuola paikallisella kylätalolla. Kun me päästiin perille niin meitä siellä jo odoteltiinkin. Ainakin meidän baaria, jos ei niin meitä ittiä. Siinä sitten kun saatiin porukka kasaan niin juteltiin, kuunneltiin musiikkia ja nautittiin virvoke tai pari kunnes oli jo aika lähteä kylätalolle. Siellähän sitten olikin usiempi esiintyjä ja hyvä meininki.
Meidän ilta kylätalolla loppui kuitenkin ennen vipan bändin lopettamista, sillä lähdettiin takaisin yöpymispaikalle odottelemaan muita saapuvaksi. Ei ne sitten saapuneetkaan vaan bileet oli olleet ilmeisen hyvät siellä vielä jonkin aikaa. Oikein mukava ilta ihan huippuporukassa.
Meillä oli tarkoituksena olla 2 yötä Lapuan suunnalla mutta joka tuutista toitotettiin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä alkavaa lumimyräkkää joten me päätettiin lähteä kotia sitten jo sunnuntai iltana. Ehdittiin kuitenkin ensin pitää Villen synttärit ja hakea tavaraa keskustasta kun pojat jäivät vuorostaan yöksi. Kotona me oltiin vasta puoli 11 jäkeen illalla joten aikamoinen väsy oli päällä siinä vaiheessa. Oli tuota autossa istumista siinä tullut ihan jonkin verrankin.
Eipä siis kait mikään iso ihme oo, että eilinen meni ihan nuokkuessa koko päivä. Saatiin me nyt sentään sen verran aikaan että käytiin kävelemässä pikku lenkki. Aika huonossa kelissäkin vielä, jos saan lisätä. Hyvä me!! Muuten tosiaankin ihan vaan oltiin ja ilta kattottiin töllöstä kaikkea mahdollista.
Tänään oli ihmeen pirteä kun töihin piti lähtiä. Johtunee aivan erinomaisesti nukutusta yöstä.
Sellainen pääsiäinen tänä vuonna. Suklaamunia tuli syötyä ripakopallinen, mämmiä ei yhtään.
rakkaudella,
Sartsa
Mun pääsiäisloma oikeestaan kesti yhden ylimääräisen päivänkin sillä olin jo torstain pois töistä kun mulla oli aika korvalääkärille ikäänkun kasvohalvauksen jälkitarkatusasiois. Kaikki oli ihan niinkun pitikin eikä mun tietty enää tartte kontrollikäynneille mennä. Sain nyt vahvistuksen sillekin, että ei pystytä sanomaan mistä tuo halvaus tulee eikä tartte kuulemma jäädä odottelemaan että uusiiko se vai ei. Jos se tulee uudestaan niin sitten se on vähän kun yhtä huano säkä kun tällä ekallakin kertaa. Oli ihan mukava kuulla, että voi jatkaa tästä elämää eteenpäin ihan kun ennenkin.
Perjantaina sitten oli sellanen tooooodella hidas, kohtuullisen pitkäkin päivä. Illalla sitten käännettiin jälleen auton nokka kohti Keuruun vanhaa pappilaa, missä Erin nousi lauteille illan tullen. Vieläpä akustisesti. Keikka oli tosi mukava, rento ja tunnelmallinen. Tykkäsin kovin. Olis kiva, että muutkin artistit vetäis välillä tuolleen vähän pienemmin. Noita isoja areenaspektaakkeleita on jo nähty.
 |
| Erin tunnelmoi |
 |
| 66 band |
 |
| Mun isäkin siellä laulaa luritteli |
Meillä oli tarkoituksena olla 2 yötä Lapuan suunnalla mutta joka tuutista toitotettiin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä alkavaa lumimyräkkää joten me päätettiin lähteä kotia sitten jo sunnuntai iltana. Ehdittiin kuitenkin ensin pitää Villen synttärit ja hakea tavaraa keskustasta kun pojat jäivät vuorostaan yöksi. Kotona me oltiin vasta puoli 11 jäkeen illalla joten aikamoinen väsy oli päällä siinä vaiheessa. Oli tuota autossa istumista siinä tullut ihan jonkin verrankin.
Eipä siis kait mikään iso ihme oo, että eilinen meni ihan nuokkuessa koko päivä. Saatiin me nyt sentään sen verran aikaan että käytiin kävelemässä pikku lenkki. Aika huonossa kelissäkin vielä, jos saan lisätä. Hyvä me!! Muuten tosiaankin ihan vaan oltiin ja ilta kattottiin töllöstä kaikkea mahdollista.
Tänään oli ihmeen pirteä kun töihin piti lähtiä. Johtunee aivan erinomaisesti nukutusta yöstä.
Sellainen pääsiäinen tänä vuonna. Suklaamunia tuli syötyä ripakopallinen, mämmiä ei yhtään.
rakkaudella,
Sartsa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)