SARTSA, VALON LAPSI

Hupsanssaa. Kokonainen viikko vierähti taas ihan tuosta vaan. Viimeksi tasan viikko sitten tuli postailtua jotain. Ei sillä, että tällä viikolla ois mitään sinänsä ihmeellistä tapahtunutkaan. Tai hei, onhan nyt tapahtunut ihanan ihmeellinen lumoava ja odotettu asia. Kevät on tullut lopulta alkulupailujen jälkeen oikein rytinällä. Tällä viikolla on päivittäin saanut nauttia auringon pusuttelusta poskilla. Voi miten paljon mä oon sitä kaivannut ja odottanut. Armollista on se, ettei sen ihanuutta oikeestaan edes todellisuudessa muista pitkän talven aikana. Olis ihan liian julmaa jos tämän auringon lämmön kasvoillaan vois mielikuvitella juuri tälläisenä kun se nyt on. Se muistikuva mikä siitä talven mittaan on tuntuu jo välillä sietämättömän kaukana olevalta haaveelta.

Anyway, aurinko on täällä. Muutamaan otteeseen on jo saanut nauttia aamupalan tässä terassilla istuskellen.

Mittari on pysytellyt siellä 10 lämpöasteen tuntumassa, välillä vähän yli ja välillä ali, mutta tuulta ei oo ollut juuri nimeksikään ja siksi tämä ihana lämpö- Todella monta kertaa oon saanut itteni kiinni siitä, mitä juuri kuulin radiosta että ulkomaalaiset suomalaisissa ihmettelevät, eli nauttimassa auringosta silmät kiinni kasvot aurinkoa kohti käännettynä. Se on ihana tunne. Tälläkin hetkellä istun tässä terassilla ja vähän väliä teen juuri noin. Nostan katseeni tästa ruudusta kohti aurinkoa. Pieni tuulenvire käy välillä mutta ei viilennä liikaa. "On pimeys ohi, taas kuljetaan valoon päin kevät ja minä, mikä pari, valon lapset käsikkäin.." laulaa Läntisen Tommiki. Muutamia fiiliskuvia voisin tähän laitella:

Täs on mulle sitä jotain samaa kun tulehen tai merelle tuijottelus..

Saas nähdä elpyykö amppelimansikka

Meitsi on paljain varpain aina kun mahdollista

Eipä voi sanoa että olis ollut mitenkään huono viikko. Sen varrelle mahtui autohuoltokin, tarttis katsastaa niin vein sen paikalliselle Härski Hartikaiselle että kattoo potilaan olevan siinä kunnossa että passaa mennä hakemaan leima vikalistan sijaan. Päästömittauksetkin teetin tuolla viime vuodesta viisastuneena. Kukkaro tykkää paljon enemmän kun että teettäis ne mittauksetkin Herra Katsastuksella.

Kun auto oli huollossa yhden päivän niin se tarkoitti sitä, että mun piti mennä töihin linja-autolla. Siitä seurasi jonkin sortin nostalgiatrippi. Siinä auton röykkyisessä kyydissä istuessani mieli heitti mut ysärille ja koululaiskyytiin. Nuori Sartsa siinä katteli ohimenevisä maisemia ja mietti, että onkohan tämä SE päivä kun jotain maata mullistavaa tapahtuu. Siihen maailman aikaan jokainen päivä oli jonkunsortin seikkailu, eikä voinut ikinä tietää mihin päivä päättyy. Kyyneliin varmaan aika usein niinä hormonihuuruisina teiniaikoina mutta myös pakahduttaviin hyvän olon tunteisiin. Oi niitä aikoja :D

Eilen sitten piipahdettiin eestaas Lapualla tätin pikkuisten murusien synttäreillä. Cassu 5v ja Carolina 11v. Kyllä kannatti ajella pari tuntia suuntaansa että näki rakkaita ihmisiä. Vielä kun kaupassa piipahtaessa satuin törmäämään Ystävään ja sain vaihtaa kuulumisia niin aa että.

Semmonen viikko, ei juurikaan mitään ja sitten kuitenkin juuri sopivasti sitä sun tätä. Ei voi kieltää etteikö juuri tällä hetkellä tuntuisi aika onnelliselta. Parasta just nyt!!

rakkaudella,
Sartsa