perjantai 25. toukokuuta 2018

HELSINKI, UIT, RAVINTOLA LAPPI



Viime viikonloppu Helsingissä. Lupasin että kerron siitä rivin pari paremmalla aikaa. Ja mitenkäs ollakaan, sitä elellään jo uuden viikonlopun ovensuussa. Työt on vieneet tällä viikolla ihan kaiken mitä mussa on. Kotona en oo juurikaan jaksanut korvaani lotkauttaa millekään. Olis pitänyt tehdä sitä sun tätä mutta niin vain jäi tekemättä. Töissä tosin olin kovinkin reipas ja sain ihan hirveesti aikaan kaikenlaista.

Mutta siis.... Viime viikonloppu oli kivoin pitkiin aikoihin. Ihan vaan siitä syystä että niin monelaiset aistit sai ravintoa yhden vuorokauden aikana. Syy miksi me lähdettiin koko reissuun oli oikeestaan Akin synttärit. Tai siis olin ostanut synttärilahjaksi liput Linnanmäen Peacock teatteriin UIT;n eli uuden iloisen teatterin revyyseen joka tänä vuonna oli nimeltään Tuhansien ämpäreitten maa. Kyseinen UIT revyy on jo perinne ja muistan aikanaan kun kattelin niitä uudenvuoden aattona telkkarista. Nyt ekaa kertaa sitten itte paikalla. Kätevää ostaa toisella lahja josta itekin voi hyötyä ;)

Katsohan täältä mistä kyse

VR kuljetti meidät taas ihan täysin ajallaan perille. Matka meni oikein mukavasti. En siis edelleenkään osaa sanoa junamatkustelusta mitään pahaa.

Kun päästiin Helsinkiin niin lähdettiin etsimään hotellia joka tällä kertaa oli  Scandic Paasi. Olikin tosi kiva, persoonallinen hotelli. Kattokaa vaikka Huoneet oli sisustettu erilaisin teemoin. Meidän huone oli 50 lukuinen ja nyrkkeilyteemainen. Alla muutama kuvatus:

Väritys oli vähän poikkeava

Tummanpuhuvaa mutta nättiä

Tommonenkin meidän huoneessa oli
Mä tykkäsin kyllä huoneen värityksestä vaikka olikin vähän tumma. On kiva ettei aina ole sitä samaa neutraalia värisävyä. Beige ei oo mun mielestä edes mikään väri.

Ilmatar suosi meitä, kuten on tehnyt tässä lähes koko maata viime päivinä. Hotellille ei ollut rautatieasemalta matkaa kun 1,4 km mutta auringosta johtuen hikinorot juoksentelivat jänskästi selkää pitkin kun perille päästiin. Onneksi mulla oli loistava mekkovalinta päällä joten ei muuta kun vaatteet pois heti kun huone saatiin niin mekko ehti kuivua ennen lähtöä teatteriin. Päätettiinkin sitten ottaa taksi alle sillä matka ei ollut toisaalta pitkä, joten se ei maksaisi maltaita mutta päästäisiin perille niin, ettei tarvi hikisenä istuskella koko näytöstä.

Tuhansien ämpäreitten maa oli ehkä yksi parhaimmista teatteri esityksistä mitä oon nähnyt. Olihan siinä loistavia näyttelijöitä, upeita laulajia ja suomen parhaat tanssijat mukana. Nauroin taas niin paljon että naama oli kun tomaatti pois lähtiessä. Punaiset posket ja silmät, siitä ilon itkusta.

Me ei jääty esityksen jälkeenkään Linnanmäelle, vaikka olis ihan hyvin voinut, vaan suunta kohti Pasilan asemaa mistä otettaisiin juna keskustaan. Meillä oli pöytävaraus Lappi ravintolaan joten sinne suunnattiin seuraavana.

Paikka näytti päältä päin siltä kun se olis ollut kiinni. Mulle tuli heti mieleen Sukulan Jyrkin kommentit kun se laittaa kuntoon niitä kurjia kuppiloita telkkarissa. Ovesta kun astui sisään, niin tuntui kun olis astunut ihan eri maailmaan. Ihan kun siinä ovella olis ollut teleportti jolla pääsi näpsäkästi pohjoiseen. Ikkunoiden takana Annankadun vilinä mutta sisällä hämyinen kelopuinen miljöö. Tällänen näky oli baaritiskillä heti kun sisään ovesta tultiin.




Ystävällinen henkilökunta otti meidät vastaan ja ohjasi pöytään. Laitanpa muutaman kuvan miltä siellä näytti.



Yleisfiilistä


Tulkoon valkeus

Vessan lukko




Kattaus


 Ruoka oli sitten ihan oma lukunsa. Kertakaikkisesti!!! Voin ihan kirkkaasti sanoa, että se oli mun tähän astisen elämäni ehdottomasti paras ruokakokemus. Kaikki maut oli niin sopusoinnussa keskenään ja sulivat suuhun. Alkuun otettiin savukalasalaatin enkä oo ikinä syöny maukkaampaa salaattia. Sitä olis voinut vedellä vaikka kuinka paljon. Kylkeen vielä lapin rieskaa ja hapanta ruisleipää siivut.

Voi Nam sentään

Kyytipoikana todella kylmää omppusiideriä niin avot. Pääruuaksi otettiinkin sitten lautanen jossa oli vähän kaikenlaista.


Semmonen satsi

Siltä se näytti lautasella
Tuo kastike oli niin ihanan paksua ja samettista että sitä olis voinut juoda vaikka tuosta kupista päin. Ja kaikki tuo liha, niin mureaa että suli suuhun ihan itsestään. Suosittelen vahvasti! Väliin otettiin mustikkavotkasnapsit joka sekin oli ihan niinkun tuoreesta mustikasta puristettua mehua.


Yllä olevassa kuvassa meidän jälkkäri. Suonsilmä. Aitoja makuja täynnä sekin. Ruoka oli kyllä kaikenkaikkiaan täynnä aitoja oikeita makuja, yksinkertaista mutta pieteetillä tehtyä. Elämys kerrassaan!!

Kyllä oli mukava lähteä jatkamaan iltaa Helsingin yöhön vatsat pullollaan. Aki ei ollut koskaan käynyt mummotunnelissa joten sinnehän nyt oli ihan pakko mennä piipahtamaan. Bilebändikin oli lauteilla joten saatiin vähän elävää musiikkiakin iltaan. Nautittiin yhdet GT: t ja jatkettiin matkaa.



Metroiltiin sitten hotellin hoodeille ja löydettiin ittemme ihan hotellin nurkan takaa Juttutuvasta.




Siinä terassilla oli ihan mukava nauttia vielä yömyssyt ennen hyvissä ajoin tutimaan siirtymistä. Ei jaksanut bilettää puolta yötä myöhempään.

Oli kyllä tosi mukava päivä josta jäi sellanen kiva hyrinä sisuksiin.

rakkaudella,
Sartsa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti