LEIVONMÄEN KANSALLISPUISTO

Raskaan työviikon jälkeen ajatus metsään lähtemisesta tuntui enemmän kun tervetulleelta. Ajatus jossain rauhallisella paikalla veden äärellä telttailusta vei mukanaan ja niinpä alettiin katsomaan sopivaa kansallispuistoa johon lähteä retkeilemään ja ajatuksia sekä mieltä lepuuttamaan. Leivonmäen kansallispuisto oli meille paikkana uus ja kohtuullisen ajomatkan päässäkin, Joutsassa. Lauantaina aamupalan jälkeen pikkuhiljaa kamat kasaan ja eikun menoksi. Valittiin yöpymispaikka johon oli parkkipaikalta matkaa sellaset 1,5 kilometriä vaan. Reitti oli helppokulkuista polkua jonka varrella oli sekä suota, vettä että alla näkyviä siirtolohkaremuodostelmiakin.

Telttapaikat oli merkattu erikseen ja ne oli mukavasti hiukan erillään ruokailupaikasta ja puolikodasta joka tällä pisteellä oli.

Leiri valmiina

 Kun leiri saatiin pystytettyä, lähdettiin ennen ruoanlaittoa vähän kävelemään ja käytiin seuraavalla nuotiopaikalla kattomassa miltä siellä näytti. Käveltiin puolisen kilometriä sellaista korkeahkoa harjua pitkin ja puiden välistä pilkotti mukavia maisemia.

Näkymä harjulta

 Mä heitin jopa talviturkkini siinä ennen kun lähdettiin ruokaa laittamaan. Tulenteko oli meidän käsittääksemme kielletty, koska metsäpalovaroitus, mutta kyllä nuotiopaikalla tulet oli kun me mentiin. Niinpä sitten liityttiin rikollisten joukkoon ja lisättiin pökköä pesään että saatiin iltalihikset lämmitettyä. Meidän lisäksi paikalla oli muutamia brittejä ja yksi suomalaisperhe. Kuvassa näkyvät folionyytit siis sisältää täytettyjä lihapiirakoita. Herrrrkullista!

Ruuan jälkeen taisteltiin urhoollisesti järkyttävää hyttysarmeijaa vastaan ja ihailtiin mm. järvellä uivaa telkkäpariskuntaa ja upeita joutsenia jotka suorittivat ohilentoja ihan meidän silmien edestä. Vesi on ehdottomasti mun elementti ja sitä mä tulen lailla voisin tuijotella ihan vaikka kuinka kauan. Nytkin oli ihana istuskella myöhään yöhön ja seurata miten luonto pikkuhiljaa ottaa yötä vastaan.

Lähes täysi kuu kuvastui järven pintaan

Tämä kuva otettu noin 1:00

 Nukkumisesta ei sitten oikein tullut mitään kun jalkoja kutisi nuo hyttysen pistot ihan älyttömästi ja yöllä oli jossain vaiheessa melkoisen kylmä. Oma vika kun en heti pukenut päälleni fleecehousuja ja villatakkia jotka oli varannut  mukaan. Aamulla herätys oli 8.00 aikaan kun naapurtelttojen lapset herättivät puheellaan. Olo ei ollut kyllä millään lailla fresh.

Aamun look..

 Ei muuta kun aamupalalle vaan. Hyvät voikkuleivät kaakaon kera nassuun niin jaksoi purkaa ja pakata kamat sekä lähteä kotimatkalle. Jälleen tuli illalla siinä istuessa mieleen kiitokset meidän tosi kauniista kotimaasta. Luonto on ihmeellinen!!

Tommonen puolikota siellä oli

Kyllä luonnossa kulkeminen vaan aina palkitsee ja kun pitää silmät apposen auki niin monenlaista yllättävääkin saattaa matkan varrella tulla vastaan. Sielu lataantui tällä reissulla ehkä enemmän kun akut mutta sekin on hyvä.

rakkaudella.
Sartsa