MIELEN VÄRI ON BETONI

Jälleen on viikko ahkeraa aherrusta töitten parissa takana. Olikin taas vaihteeksi väsyttävä viikko. Huomasin eilen, että odotin todella paljon sitä että saisin vaan olla kotona ihan rauhassa yksin ja hiljaisuudessa tekemättä yhtään mitään. Ja oikeastaan edes ajattelematta mitään. Kiireisen ja vaiherikkaan viikon päätteeksi meni vielä 1,5 tuntia ylitöiksi kun halusin saattaa yhden homman loppuu  asti. Noiden tilausten kanssa painimisen siis. Keskiviikkona on vihoviimeinen deadline mutta kun jotain itselleni lupaan niin se on sitten tehtävä niin. Muuten ei ns. hyvä heilu. Olin siis luvannut itselleni, että nuo tilaukset on koneella tämän viikon aikana. Se toki ennenkuin tiesin millainen viikko noin muuten on tulossa. En voinut tietää, että tämä keväinen flunssa aalto iskee meidän työpaikan aikuisiin oikein rytinällä ja poissaolijaoita on useampiakin. Sehän tietty aiheuttaa vaihtuvia työtilanteita kun tuuraillaan siellä sun täällä. Sitä se on, pienen talon miinuspuolia. Mutta tästäkin viikosta siis selvittiin.

Jotenkin alavireisyys jatkuu kuitenkin vieläkin. Näkyy oikeastaan ihan kaikessa. Tunnun väsyväni helposti ja etenkin näissä vaihtelevissa olosuhteissa en meinaa jaksaa. On kärjistetysti sanottuna sellainen hällä väliä-fiilis mutta sitten kuitenkin suoritan kyllä hommani niinkun pitääkin. Suorittaminen on ehkä just päivän sana. Teen kaikki hommat kyllä, mutta mikään ei oikein tunnu miltään. Kroppa on raskaan tuntuinen, tukkoinen, ihan kun mielikin. En saanut tällä viikolla yhtenäkään päivänä itteäni ulos tai liikkumaan muutenkaan millään lailla. Siinähän sitä oravanpyörää sitten onkin valmiina. Kun ei liiku tai edes ulkoile niin ei jaksa sitten sitäkään vähää. Ehkä mulla vaan on kevätväsymys. Löysin muuten siitä todistuaineistoakin että sellanen oikeasti on olemassa.

Kutakuinkin tuollaiselta musta tuntuu. Tämän viikoin hassuin fiilis sattui tiistaihin kun tuli lunta ihan todella paljon yön aikana. Siis niin paljon, että aamulla koko Pirkanmaa oli kaaoksessa. Meilläkään ei esim. koulubussi saanut tuotua lapsia kouluun ollenkaan kun ei niin isolla autolla päässyt sivuteille. Meninkin sitten tiistaiana töihin vähän aikaisemmin sen takia, että ehdin hommata kaikille taksikyydin kouluun ja ns. sammutella tulipalot että koulupäivä saattoi alkaa normaalisti. Kaikki tietenkin kirosivat ihan hirveästi tuota lumen tuloa ja takatalvea mutta mua ei tympäissyt jostain syystä yhtään. Olin vaan ihan coolisti, että kyllä tämä lumi tästä äkkiä sulaa ja siellä se kevät kumminkin taustalla huhuilee. Kotona hykertelin mielessäni tilannetta, että sai vaan käpertyä sohvan nurkkaan kattomaan telkkaria eikä tarvinnut ajatellakaan mitään ulkoilua. Oon tosi hyvä perustelemaan ittelleni miksi on ihan ok olla edes ajattelematta lenkkeilyä kun on moinen keli.

Tämä alavireisyys näkyy siinäkin etten mä oikein jaksaisi olla sosiaalinen. Sellanen ihan normaali small talk puolituttujen saati vieraitten kanssa on jotenkin voimia vievä asia. Jonain päivinä ihan ylivoimainen. Huomasin yhtenä päivänä kaupassa, että välttelin erästä ihmistä jonka kanssa on tullut vaihdettua sananen aina vastaantullessa. Vähän hätkähdin sitä tuntemustani, sillä olen kokenut samanlaista ennenkin. Silloin, kun mulla todettiin masennus ja työuupumus viimeksi. Oon aika herkillä itteni suhteen samanlaisille oireille ja tuntemuksille mitä silloin koin. Syystä, että en halua sellaiseen tilaan enää koskaan. Kyseisen illan mä mietin onko syytä suurempaan huoleen itteni suhteen, mutta vielä ainakin olisin ihan luottavaisin mielin että tämä on vaan kevätväsymystä. Loman tarpeessa, that´s all. Sellaisen, joka vie kauas kaikesta tästä arjessa vellovasta kuormituksesta niin että voi vaan olla. Marmaris on mun mielessä. Siellä mä viimeksi sain itteni voimaannutettua, josko se tapahtuis uudelleenkin. Toivon, että kesällä pääsisin siellä käymässä pitkästä aikaa.

Totuuden nimessä ehkäpä tälle tämän viikon jälkeiselle väsymykselle on ihan pätevä syykin. Kuten jo sanoinkin niin ylitöitäkin tuli tälle viikkoa 3 tuntia ja tuo sivutyöpisteeni tilausasia oli aikamoinen urakka näin kun ei tiedä yhtään talon tapoja ja käytänteitä. Oli paljon vaihtuvia tilanteita ja työtehtäviä juurikin siitä syystä, että niin moni oli sairaana. Lepoaika päivien aikana jäi oikeastaan olemattomiin. Yhtenä päivänä muistan istuneeni taukohuoneessa yhden välitunnin ajan eli vajaat 10 minuuttia. On se hektistä siis ollutkin, mistä syystä perjantainen totaaliuupumus ei ollut mitenkään ihmeellistä. Aurinko paistoi onneksi ihanasti ja saatteli mut viikonlopun viettoon. Ajattelin siinä, että vaikka kuinka on mahtava keli niin meikäläinen ottaa täysin levon kannalta. Kävin sitten suoraan töistä päin kaupassa hakemassa pari pakastepitsaa ruuaksi ja jotain muuta pientä kaapin täytettä ettei tarviisi lähteä enää mihinkään kunhan kotia pääsen. Enkä lähtenytkään! Enkä tehnyt kyllä mitään muutakaan kun söin pitsaa jonka huuhtaisin alas siiderillä. Kattoin todella pitkästä aikaa myös elokuvan telkkarista. Kirjeitä Julialle, ihanaa romanttista hömppää upeissa maisemissa. Just täydellistä eilien moodiin. Aki tuli sitten töistä joskus yhdentoista jälkeen ja katottiin vielä netistä illan Voice of finland. En halunnut sitä yksin kattoa, koska se on vähän sellanen meidän yhteinen juttu.

Tänä aamuna mä heräsin jostain syystä jo todella aikaisin, yhdeksän jälkeen. Vaikka nukkumaanmeno meni aika myöhään niin silti musta tuntui, etten saa enää unen päästä kiinni. Yritin kuitenkin vielä makoilla ja laittaa hetkeksi silmiä kiinni. Lopulta sitten nousin ylös ennen puolta yhtätoista. Söin kaikessa  rauhassa aamupalan, pesin hampaat ja hoitelin kasvoni Akin vielä vedellessä sikeitä. Mukava, rauhallinen aamun niinkuin viikonloppuna pitääkin. Hetkisen istuin tuossa ulkonakin happea haukaten. Lämpöasteita oli silloin 6 ja ilma aika harmaan näköinen. Kohta lähdetään Akin äidin luo piipahtamaan.

Tee kiva viikonloppu!

rakkaudella,
Sartsa

Tämmönen se olotila tällähetkellä on...