SE YKSI JA AINOA, PERJANTAI

Aamun ensi ajatus, ennenkuin silmät edes aukeni tähän päivään oli että ihanaa kun on perjantai. Hiukan tämän viikon päiväsekoiluista johtuen silti epäilytti ja piti oikein käydä kattomassa kalenterista että kyllä, jeppis jepulis, perjantai on vihdoin tullut. Viikon raskaustasosta kertoo se, että eilen kun pääsin töistä kotiin niin söin tuorepuuron välipalaksi ja yritin lukea Aamulehteä mutta siitä alkoi niin armoton pilkkiminen, että päätin lepuuttaa väsynyttä kroppaani oikaisemalla sohvalle. Ajattelin että ihan hetken siinä huilaan. Uni oli tullut samantien, sillä 20 minuttia myöhemmin heräsin todella syvästä unesta siihen kun Aki tuli kotiin. Jotenkin nyt vaan lähtee tyttösestä ihan kaikki irti työpäivien aikana. Annanpa esimerkin tältä viikolta toisenkin päivän lukujärjestyksestä vaikkapa eiliseltä.

8.00-10.00 päivä alkoi yläkoululta. Siellä laskujen selvittelyä ja tavaratilausten setvimistä. Siinä onkin tekemistä kun opettajat on kaikki tehneet omalta osaltaan toivelistan mitä haluaisivat tilattavan ja niistä sitten yhteenvetoa sumplimaan. Mun yläkoulun työaika loppuu normaalisti 9.30 mutta nyt siis meni puoli tuntia yli. Teen osan noista tunneista etänä omalta koululta ja sitten 5 tuntia viikossa oon fyysisesti paikalla.

10.00-10.30 tien päällä matkalla kohti vakiokouluani. Yritin muistaa ajaa säntillisesti nopeusrajoitteiden mukaan ja näillä mahtavilla keleillä kun tietkin on täysin sulia ja kuivia, tuntuu 80 ajaminen ihan köröttelyltä.

10.30-10.45 työpisteelläni kansliassa oli heti parikin lappua pöydällä hommista jotka piti hoitaa joten tein ne pois alta, kun kumminkaan kutosten tuntia ei ollut jäljellä enää kun puoli tuntia.

10.45-11.00 kutosluokan historian tunnin lopulle mukaan.

11.00-11.20 ruokailua ja ruokailuvalvontaa siinä samalla.

11.20-11.30 kansliahommia ja työkeskusteluun valmistautumista

11.30-12.20 perusteellinen työkeskustelu esimiehen kanssa. Ollaan puhuttu paljon asioista reaaliajassa joten juuri mitään uutta ja ihmeellistä ei keskustelussa ilmennyt. Silti keskustelua virisi asiasta jos toisesta kun kerrankin keskustelulle oli oikein aika varattuna. Kerroin tästä väsymyksestäni ja siitä, että tällä hetkellä motivaatio on vähän hukassa. Esimies ymmärsi mun tilanteen oikein hyvin. Itse asiassa sanoi ihmettelevänsä tämän vuoden hullunmyllyn jälkeen, että miten oon vielä tolpillani. Saan kuulemma itteäni taputella olkapäälle siitä, että oon tämän prässin läpikäynyt näinkin täysjärkisenä :D On ihan mahtavaa kun on esimies joka ymmärtää. Itse annoin itselleni arvosanan 7,5-8 tästä vuodesta mutta esimiehen arvosana oli 10+. Se tottakai lämmitti mieltä, eihän sitä nyt käy kieltäminen. Sanoi vielä, ettei tämä mun väsy ja motivaation puute näy mitenkään mun työssäni mikä kuulemma osoittaa ammattitaitoa. No joo, hyvä niin ettei näy. Eikä pidäkään näkyä, mutta toisaalta vain sillä on merkitystä miltä musta tuntuu sisälläni ja että mä pysyn sille rehellisenä ja hoidan hommat niin, että jaksan. Onneksi mä yhden romahduksen työelämässä kokeneena osaan jo tunnistaa merkkejä ja tehdä niille jotain ajoissa.

12.20-13.00 pidin kevyen liikuntatunnin 3-4 luokkalaisille opettajan ohjeen mukaan. Käytiin kävelylenkillä tutulla paikalla.

13.00-13.15 kyyditysvalvontaa että kaikki pääsivät taksiin ja kotimatkalle joiden pitikin.

13.15-14.00 viikon omasta mielestä turhin tunti eli 5.lk käsityö. Oon ihan tumpelo käsitöissä enkä siis koe voivani olla siellä avuksi millään lailla joten se ei oikein oo kiva tunne. Tällä kertaa kumminkin jotain opastusta pystyin antaa ja toki "järkkärinä" voi aina toimia.

14.00-14.15 taas lapsukaiset taksiin ja kotimatkalle. Kakkosia piti hiukan etsiä kun olivat roskien keruumatkalla lähimetsässä. Lapset innostuvat todella paljon ajatuksesta, että saavat luonnon hyväksi tehtyä asioita. Siksi tuota roskien keruutakaan ei maltettu lopettaa ajoissa.

14.15-15.10 tuurausta iltapäiväkerhossa. Välipala loppuun ja niiden jälkien siivoaminen. Astiat koneeseen, pöydät pyyhkien ja lattiat lakaisten. Sitten auttamaan läksyjen kanssa. Välillä joitakin haettiin kotiin.

15.10-15.20 muutama kanslia asia vielä ennekuin siirryin ulos katsomaan että linja-autoon muistavat mennä ne joiden kuuluu. Jäljellä koululla oli enää vain kutosia ja ovat yleensä jossain luokassa läksyjä tekemässä ja joskus on aika mennyt niin etteivät ole meinanneet muistaa mennä autoon ollenkaan.

15.20-15.30 kyyditysoppilaiden kanssa jutustelua ulkona ja sitten autoon. He kotiin ja minä myös kotimatkalle.

Kuten tuosta huomaa niin minkäänlaista hengähdystaukoa ei päivässä ollut. Ei siis ihme että vähän väsyttää. Tämä viikko on kaiken kaikkiaan ollut täynnä vaihtuvia tilanteita eikä hengähdykselle oo juurikaan ollut aikaa. Onneksi kaikki viikot ei oo ihan samanlaisia vaikkakin tästä tämä homma ainakin kansliatöitten osalta vaan kiihtyy loppua kohti.

Nyt ois aika lähteä kohti uuden päivän seikkailuja, jaksaa jaksaa. Viikonloppu häämöttää.

rakkaudella,
Sartsa