VOIMAANTUMISTA

Onpas ollut kuulkaas kaikkien aikojen lauantai taas. Jo tässä vaiheessa viikonloppua mulla on tunne, että oon saanut ladattua akkuja oikein tosissaan. Eilen me pakattiin heti töiden jälkeen retkivermeet ja eväät reppuun ja lähdettiin ettimään laavua, jossa voisi käydä tekemässä notskieväät. Kävi kuitenkin niin, että vaikka me ajeltiin tuntitolkulla pitkin maakuntaa niin ei löydetty sopivaa paikkaa. Nyt alkaa olla jo niin pehmeässä kunnossa kaikki nuo metsätiet, ettei niille oo mitään asiaa henkilöautolla. Retkemme suuntautui Jämsän puolelle tällä kertaa ja siinä vaiheessa kun todettiin ettei me kerta kaikkiaan löydetä sopivaa notskipaikkaa vaan kotia ois tultava syömään, niin bongattiin netistä näköalapaikka josta saattoi nähdä Jämsän kaupunkia lintuperspektiivistä. Paikka oli siis Pukinvuoren ulkoilureitin varrella oleva laavu. Löydettiin pienen kaivelun jälkeen osoite mihin auton voisimme jättää ja siitä lähtikin sitten polku kuusikon läpi metsään. Lähdimme sitä sitten seuraamaan ja etenimme rinnettä ylös pohjastuen valaistuun kuntoilupolkuun. Sitä pitkin sitten kiipesimme vielä korkeimmalle kohdalle missä oli laavu jonka ääreltä oli kyllä ihan kivat maisemat alas kaupungille.
Me päätettiin kuitenkin lähteä suuntaamaan kohti kotia. Meinattiin toki ensin eksyä ja lähteä seuraamaan ihan väärää polkua mutta hetken etsimisen jälkeen löydettiin oikea reitti. Metsä oli nimittäin täynnä sinne tänne risteäviä polkuja. Lähellä olisi ollut kartan mukaan myös muinaislinna mutta sitä ei enää viitsitty lähteä etsimään. Jääköön toiseen kertaan.

Kiva näkymä

Aurinko alkoi painua jo mailleen

Eilinen ilta piti sisällään myös todella tunteellisen Voice of finlandin. Ai että mun piti itkeä siinä kun tähtivalmentajat esitti Ollin muistolle ne biisit heti alussa. Siis mulla varmaan purkautui siinä kyynelten mukana koko viikon väsymys, turhaumat ja patoutumat sillä mun itku ei taaskaan ollut mitään sellaista herkän naisellista vaan sellasta hysteeristä hynkytystä jossa välillä niistetään nenää ja sitten taas pyyhitään,ei tokikaan vaan silmiä, vaan koko naamaa. Loppu ilta meni telkkarin ja virvokkeiden seurassa sutjakkaasti.

Tähän päivään herättiin ihan ihmisten ajoissa. Hyvä niin, sillä mä olin päättänyt etten ainakaan laita kelloa herättämään vaan nyt huilataan ja yritetään elvyttää energiavarastoja jotka on päässeet pahasti ehtymään. Heräsinkin ihmeen pirteänä. Osasyynä varmaankin kaihtimien välistä pilkistelevä aurinko ja valtava valoisuus. Aamupala piti mennä ilman muuta syömään ulos.

Aamupala maistui auringossa

Toka kerta muuten tälle kevättä. Aurinko paistoi oikeasti tosi lämpimästi ja kyllähän se mittarikin näytti 20 plus asteen tienoilla. Oli selvää, että tänään tarvii ulkoilla ja paljon.

Päätettiin lähteä sitten etsimään sopivia laavuja tästä lähistöltä iltapäivän retkeä varten. Jälleen me ajeltiin ainakin pari tuntia ristiin rastiin sinne sun tänne. Aina tultiin paikkaan jossa tie oli mennyt jo niin pehmeään kuntoon ettei viittinyt enää edetä ettei jäädä kiinni. Yks laavu me löydettiin jonka lähistölle pääsi autolla. Maisema oli mun mieleistä eli kivistä. Mä jotenkin tykkään sellasesta kallioisesta ja kivisestä näkymästä. Ai että mä nautin myös siitä, että pääsi taas paikkaan missä ei kuulu muuta kun tuulen humina puitten oksilla ja lintujen laulelua. Se on niin rauhoittavaa ja stressiä parhaiten purkavaa.

Laavu oli kyllä ihan mukavan kokoinen

Mun mielestä tuo vänkyrä puu on jotenkin hauska. Aina on oltava joukossa joku Erityinen :)

Tälläinenkin näkymä tänään tuli vastaan

Kyllä mä siellä keskellä ei mitään annoin lämpimän halauksen eräälle männylle. Mahtavaa!! Mä niin nautin meidän reissusta vaikka ei me muille laavuille sitten päästykään kun tuolle yhdelle. Meinattiin jo yhdessä kohtaa juuttua kiinni kun piti auto kääntää pienessä tilassa kun ei kannattanut jatkaa enää eteenkään päin. Onneksi päästiin kumminkin sitten kunnialla kotiin. Musta tuntui että metsä antoi taas mulle sen mitä niin kovasti tarvitsin. Rauhan ja rentoutuksen.

Päivään on sisältänyt myös kulttuuriakin. Käytiin tuossa Gösta museon Kivijärvi salissa kattomassa sekakuoron muutaman biisin keikkaa. Göstassa aukesi tänään uusi näyttely ja sen tiimoilta tähän esitykseen oli valittu 4 teosta, joista näyttelyn kuraattori kertoi oman näkökulmansa miksi juuri kyseiset teokset oli valinnut. Sitten sekakuoron johtaja Katja Autonen-Lepistö kertoi omasta puolestaan mitä ajatuksia ja mielleyhtymiä teokset oli hänessä aiheuttaneet ja minkä biisin hän oli sitten sen pohjalta valinnut. Todella hieno kokemus kaikkiaan.

Tästä oli kyse

Sekakuoro kyllä lauloi upeasti

Tästä oli kyse, taustalla teos johon valittua biisiä kuoro esittää

Tämän kulttuuripläjäyksen lisäksi ollaan tänään käyty Vilppulassa ajelemassa ja pysähdyttiin Vilppulankoskelle tutustumaan historiaan ja siihen liittyviin paikkoihin.

Sisällissodan muistomerkki Vilppulankoskella

On tuokin aika ollut aikamoista!

Koski soljui rauhallisena, veden vähäisyys näkyy tässäkin

Serlachius perusti ensimmäisen puuhiomonsa Vilppulankoskelle ja tässä siitä muisto

Kaupan kautta tultiin sitten kotiin ja eipä muuta kun ruokaa tekemään. Nyt kun on syöty, on mukava rauhoittua telkkarin äärelle. Ensin Haluatko miljonääriksi, sitten the wall ja illan päätteeksi vielä Suomi Love konsertti. Ai että mulla on niin hyvä fiilis nyt, että tästä kyllä pakostikin energiaa jää pankkoon pahan päivän varalle. Huominen on vielä viikonloppua jäljelläkin joten nyt hellitään.

rakkaudella,
Sartsa