SYVEMMÄLLE SKUTSIIN MEEN

Ou mai minkälainen viikonloppu mulla, tai siis meillä, oli. Sama boogie mihin oltiin päästy lauantai-iltaan mennessä jatkui vielä eilisenkin. Eilinen nimittäin meni seikkaillessa Keski-Suomen metsäteillä. Ois pitänyt ottaa kuva mun autosta tuon reissun jälkeen. Ikinä se ei oo yhtä rapainen ja paskainen ollu kun nyt. Me nimittäin kierrettiin taas varmaan toistasataa kilsaa erinäisiä hiekkateitä ja välillä kelirikon alku oli tehnyt tiestä täysin mutavelliä. Rapa lensi kun me innosta puhkuen suunnistettiin määrätietoisesti kohti valittuja kohteita.

Lopulta kävi niin, että pysyttiin Multian rajojen sisäpuolella. Ensin suunnistettiin eteläisen ja keskisen suomen korkeimpaan kohtaan eli kiiskilänmäen näköalatornille. Eli tänne Tie perille oli aika sohjoinen mutta hyvin päästiin kumminkin tornin juurelle.

Näköalatorni tuoksui tervalle ja ylin kerros oli sen verran pieni että noinkin tuulisena päivänä se heilui hiljalleen. Ympärillä näkyi havumetsää silmän kantamattomiin ja olisi ollut varmaan ihana hiljaisuus myös mikäli ei tornin vieressä olevalla kodalla olisi ollut porukka makkaran paistolla. Se ehkä hiukan heikensi kokemusta mutta ei se hiljentymisen mahdollisuutta pois ottanut.

Aikamme maisemia fiilisteltyämme päätettiin jatkaa matkaa. Tarkoitus oli alunperin ajella Petäjävedelle ja karhunahtaalle, mutta Aki keksikin netistä lähialueen kohteita vielä ennen lähtöä selatessaan että käydäänpäs sittenkin ensin kulhanvuoressa. Matkaa ei ollut kovinkaan pitkälti, mutta tie olikin sitten ihan omaa luokkaansa. Jossain vaiheessa se pieneni sellaiseksi kytöjunnuksi joka oli niin liejuinen, että olin ihan varma joutuvani työntöpuuhiin. Mielikuvittelin jo miten kuraiselta mahdan näyttään moisen episodin jälkeen. Onneksi kumminkin päästiin kunnialla, hitaasti mutta varmasti, liejukon yli ja oikealle tielle. Se tienpätkä olikin sitten enää sohjoinen. Perille kun päästiin niin huomattiin kellon olevan jo sen verran että tehtiin pikaisesti yksimielinen päätös tehdä nuotio tänne. Reput siis selkään ja matkaan. Nuotiopaikalle näkyi olevan aluekartan mukaan noin 500m.

Nuotiopaikka oli ihan kivalla maisemalla varustettu

Tuo koukku oli kyllä laitettu hiukan väärään kohtaan kun meni notskin yli

Syötiin makkarat ja juotiin pullakahvit siinä sitten notskilla fiilistellen. Mä en takuulla koskaan kyllästy istumaan nuotiolla ja kattomaan puita nuolevaa tulta. Siinä on jotain maagista ja rauhoittavaa. Makkarakin mun mielestä paistetaan ehdottomasti tikun nokassa eikä ritilällä. Näitä omia omituisuusksiani. Täytyy mainita vielä se, että tällä kertaa me testattiin jostain erävideolta opittua kikkiaa tonnikalan lämmittämiseen. Eli otetaan mukaan purkki öljyssä olevaa tonnikalaa. Avataan purkki ja laitetaan siihen päälle talouspaperinpala niin, että kastetaan se keskikohta kokonaan siihen öljyyn ja sytytetään ne reunat sitten tuleen. Annetaan siinä palaa sellanen 20 minuttia ja sammutetaan. Paperi suojaa tonnikalaa ettei se pala ihan kuivaksi vaan tuli oikeasti ihan todella maukasta. Tonnikalaan tuli sellanen jännän savuinen maku. Olin todella yllättynyt miten hyvää se oli. Kaikkea pitää kokeilla ainakin kerran.

Syömisen jälkeen me käytiin vielä vähän kattelemassa ympäristöä, sillä lähellä oli joki jonka varrella oli mm. majavien järsimiä puita. Ja hienoja maisemiahan piisas. Ei lähdetty kiertämään luontopolkua joka olis ollut 3,2km koska kello oli jo sen verran. Ja muutenkin, päätettiin mennä tsekkaamaan paikka joskus kesällä uudemman kerran. Tähän vielä muutama fiiliskuva.

Majavat oli ottaneet vähän turhan ison urakan

Kaatuneita puita oli joka puolella, niin myös joen päällä

Tälläinen jännä, ikäänkun alttari tuli myös vastaan

Oon heikkona vanhoihin puisiin asioihin kuten portaisiin, aitoihin ja siltoihin

Kotimatkalla sitten huomattiin ohi ajaessa myllymuseon ja niinpä Aki sitten painoi jarrua ja päätettiin käydä vielä katsomassa mistä oikein on kyse. Eipä meillä vielä kotiinkaan kiire ollut. Ja miten ihanaa, että puoli yhdeksältä illalla on vielä valoista.

Vastaan tuli vanhan talon pihapiiri jossa tosiaankin oli vanha mylly.

Menneisyyden haamu

Vanha mylly

Kyseisellä laitteella on tehty aikanaan päreitä

Enpä ollut aiemmin nähnyt päreistä tehtyjä seiniä

Mitähän tämäkin talovanhus on nähnyt ja kuullut

Rympsylänkoski

Tuo koski oli kyllä jotenkin jännä, sillä se oli keskellä metsää. Hienon näköinen nytkin, vaikka lumi ja jää peitti vielä aika pitkälti tuon veden pauhun. Täytyy käydä täälläkin vielä joskus kesällä uudemman kerran.

Kotona oltiin vasta yhdeksän jälkeen ja kun saatiin vähän iltapalaa syötyä, niin kyllä alkoi uni painaa silmää. Mä olin niiiiiiin onnellinen ja tyytyväinen illalla, että menin varmaan nukkumaankin typerä virne naamalla. Tuntui siltä kun olis ollut kauemmankin lomalla ja perjantainen töihin liittyvä ahdistus oli todella kaukainen muisto vaan. Tälläisiä viikonloppuja lisää, kiitos.

rakkaudella,
Sartsa