SUNNUNTAI ON VAALIPÄIVÄ

Sunnuntai. 10 lämpöastetta mittarissa ja aurinko yrittää sinnikkäästi häikäistä. Tosi rauhallinen aamu. Tänäänkään mä en aamupalaseuraa saanut vaan nautiskelin sen omassa seurassani. Aamulehti luettu, eihän siinä mitään muuta toki näin vaalipäivänä ollut kun ehdokkaiden naamoja. Oon oikein hyvilläni siitä, että tämän päivän jälkeen vaalit on ohi ja lehdissä on muutakin kuin onttoja lupauksia. Se mitä mä tässä nyt ihan oikeasti yritin ymmärtää noita vaaliasioita niin enemmän vaan vahvistui se, että en ymmärrä politiikasta niin mitään. Mun mielestä kaikki nakertaa samaa agendaa, toiset vaan koittaa sitten kuorruttaa sen näyttämään vähän houkuttelevammalta. Vois sanoa jopa niin että samaa paskaa mutta eri paketissa. Tai siis siltä se ihan oikeasti tuntuu. Mä lueskelin eri puolueiden vaaliteemoja ja koitin tehdä vaalikoneita useampiakin, mutta kait mä sitten oon jotenkin erityisen tyhmä etten tullut hullua hurskaammaksi. Sitten viimeinen hämmennyksen arkkuun lyöty naula oli aina se, kun yritti päästä perille mitä asioita jotkut puolueet ajaa niin sitten kyseisen puolueen tämän hetkinen toiminta soti mun silmissä niitä vastaan. Ota nyt siitä sitten selvää. En lähde tässä politikoimaan yhtään enempää vaan esitin vain tälläisen ilmeisen yksinkertaisen kansalaisen hämmennyksen näitten asioitten äärellä. Silti musta tuntuu että kyllä mä äänestämässä käyn. Se tuntuu kumminkin tärkeältä.

Mä tulin tähän terassille istumaan ja kirjoittelemaan. Hiukan vois olla lämpöisempikin, kun tuo aurinko nyt jaksais tuolta pilvien takaa puskea ittensä framille. Ei jaksa kumminkaan sisälläkään istuskella kun mieli kääntyy jo kevääseen. Olkoon kelit mitä on. Kevät ja etenkin kesä puolestaan ajatuksena tuo mieleen juurikin ulkoilmaan siirtymisen. Niin paljon päivän toimista kun vaan mahdollista tapahtuu ulkosalla. Tällä hetkellä tämä hiukan vielä varpaita viluttaa, mutta onneksi ens viikoksi on luvattu mahtavia kelejä. Pääsiäisen pitäis olla todella lämmin mikä sopii mulle loistavasti.

Eilinen päivä meni Akin äidin luona Petäjävedellä. On ihanaa huomata miten siellä elämä tuntuu jatkuvan ikävistä vaiheista huolimatta. Niin se pitääkin. Vaikka ikävöikin niin silti elämä voi jatkua.Ja käänteisesti että elämän jatkuminen ei tarkoita etteikö muistelisi ja ikävöisi. No, joka tapauksessa, muutama tunti vierähti tuolla reissulla ja kotona oltiin vasta aika myöhään. Jälleen kerran loppuilta meni telkkarin äärellä. Oikein elokuvakin tuli katottua. Jo toinen siis tälle viikkoa mun kohdalla. Tällä kertaa kyseessä oli Dan Brownin kirjaan perustuva Inferno. Mä oon tykännyt noista kirjoista siksi, että ne sekottaa jännällä tavalla sekä raamattua, taidetta kun tiedettäkin. Juoni on sitten punottu näistä elementeistä niin jännästi, että jokaisen kirjan jälkeen on jäänyt rattaat tuolla aivolohkoissa raksuttamaan että niinpä, voisko noin todellakin olla. Ja etenkin, että mitä jos noin kävisi. Hämärtyy siis tavallaan faktan ja fiktion raja. Itte oon myös kiinnostunut taiteesta entistä enemmän noitten kirjojen myötä. Raamattu ja uskonto nyt on kiinnostanut aina. Suosittelen lukemaan noita kirjoja.

Nyt kun ei viikonlopun aikana oo juurikaan tehty mitään ihmeitä niin huomaan, että työhön liittyvistä jutuista ei oo päässyt ihan kokonaan eroon. Välillä aina on ajatus tehnyt karkureissun ens viikon asioihin. Nythän on siinä mielessä mukava jo ajatuksen tasolla, että on kolme vajaata viikkoa edessä. Se sopii mulle enemmän kun hyvin. Näihin viikkoihin lisäksi liittyy kaikenlaista normaaleista kouluviikoista poikkeavaa juttua esim pääsiäiseen liittyen. Sekin sopii mulle. Eipä tässä kovin hirveän paljon oo tätä vuotta enää jäljelläkään. 7 viikon päästä on oppilaat jo kesälaitumilla. Mulla sitten siitä vielä viikko töitä ennen työttömäksi julistautumista. Ei haittaa, onhan kesä.

Asiasta seittemänteen. Tässä kun ulkosalla istuskelen niin useampi tuosta ohikulkeva sunnuntaikävelijä on huikannut jonkinlaisen tervehdyksen tai vaihtanut muutaman sanan. Siis ihan ventovieraat. Se on yks suurimpia eroja Lapualta tänne muuttamisessa, että ihmiset on avoimempia ja ulospäin suuntautuneempia. Sitä voi kattoa päälle ja hymyillen tervehtiä vaikka lenkkipolulla vaikka ei tuntiskaan. Mulle on tullut tälläinen käsitys vaikka sitten paikalliset on kovasti ihmetelleet tätä kommenttiani. Heidän mieiestään täälä jurotetaan ihan samoin kun mun mielestä pohjanmaalla. Jännä juttu. Mä kutienkin Lapuallakin asuin niin avoimella paikalla että jos istuin ulkona vaikka lueskelemassa rappusilla niin siitä kulki ohi ihmisiä ihan jatkuvasti eikä kertaakaan kukaan sanonut yhtään mitään. Että kyllä tässä ihan todistetusti eroa on.

No, oli miten oli mutta ajatus kääntyy siis väkisin jo ens viikon työjuttuihin. Betonin värinen mieli on hiukan saanut lepoa viikonlopun aikana joten se antaa voimia ajatella, että kyllä tämä tästä vielä iloksikin muuttuu. Sais nuo muutamat mieltä painavat ajatukset painettua nyt taka alalle niin alkais ehkä helpottaa. Työasiat nyt poistuu automaattisesti kesäloman tullen ja se onkin odotettu lepojakso. Eletään sellaisiakin aikoja, että oma syksyn työkuvio alkaa jossain kohtaa avautumaan mutta mitä tuleman pitää on täysin vielä mysteeri. Lähes mikä tahansa on mahdollista. Kunhan töitä nyt vaan olis taas vuodeksi eteenpäin niin olisin tyytyväinen.

Näihin kuviin ja tunnelmiin.

rakkaudella,
Sartsa