PÄÄSIÄISEEN MAHTUI SITÄ SUN TÄTÄ

Pitäisköhän oikein tehdä oma postaus jossa vaan hehkuttais tätä auringon iloa, valoa ja voimaa tuovaa vaikutusta. Voisin ihan hyvin eikä se sittenkään antaisi sille sitä kaikkea kunniaa minkä se tarviis. Mä ainakin huomaan herääväni eloon auringonsäteiden voimistuessa ja valon määrän kasvaessa. Jo pelkkä ajatus siitä, että töihin saa lähteä valoisalla ja illalla päivä jatkuu pitkään, tuo niin paljon boostia. Pikku hiljaa elämä siirtyy enenevässä määrin ulkosalle ja jaksaminen on ihan toisella tasolla kun talvella. Se tuntuu hassulta siinä mielessä, että ei talvi ja se pimeyskään välttämättä tarkoita että se veis fiilikset jotenkin matalalle mutta jaksamisen se musta imee niinkun ankeuttaja konsanaan. Mä taidan olla niitä tyyppejä joiden pitäis saada aurinkotankkausta pimeyden keskellä. Tarviis ainakin joskus koittaa. Itse asiassa kertaalleen oon ollut auringossa talvella ja olihan se nyt ihan käsittämätön fiilis kun tuli kylmästä lämpimään ja oli kun ois heitetty talvesta takaisin ihanaan kesään. Silloin akkuihin varastoitui niin paljon virtaa, että sillä jaksoi pitkälle.

Nyt kevään tullessa ja kasvien alottaessa kasvukauttaan, mä huomaan kaipaavani omaa pihaa jossa touhuta. Kaipaan sitä oikein toden teolla. Vois sanoa, että ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun aikanaan lähdin eron jälkeen talosta, jonka puutarhassa olin touhunnut vuosikaudet. Ei se piha koskaan sellaiselta näyttänyt että siellä on kauheasti touhuttu, sillä fiilispohjalta niissäkin hommissa edettiin, mutta silti sielä tuli vietettyä monet pitkät illat kesäyöhön asti. Hyvä kun malttoi nukkumaan mennä vaikka olikin aamulla herätys töihin. En tiedä mistä se on merkkinä, että tälläinen toive saada rapsuttaa omaa pihaa, on tullut. Kertooko se sitten siitä, että päätä eniten myllertävät vuoden ja ajat on takanapäin niin, että voi jo alkaa kattoa ittestä ulospäin. Uskaltaa antaa vähän jo löysää ajatuksille eikä tarvi pelätä että siitä seuraa heti joku romahdus. Mene ja tiedä. Näin kumminkin on. Jo viime vuonna me laitettiin tähän pikku terassille yrttejä, kukkia sun muuta. Sen verran että sain käteni multaan. Se nyt ainakin antoi varmaan pienen kipinän tuonne johonkin, että voiskohan mulla vielä joskus olla oma piha jota laittaa. Katsotaan mitä elämä tuo tullessaan.

Pääsiäisen ajastahan mä lupasin kertoilla. Paljon siis tuli touhuttua ja ajeltua taas pitkin poikin. Lyhyestä virsi kumminkin kaunis, laitan tähän nyt muutaman sanan ja kuvan kertomaan noista ihanista lomapäivistä.

Torstaina lähdettiin niin nopeasti matkaan kun töitten jälkeen vaan saatiin kamat kasaan. Oli retkivermettä, bilevaatetta, lahjapussia sun muuta. Ajettiin Lakaluomalle ja juotiin pikaisesti kahvit ennenkun otettiin Jenni kyytiin ja lähdettiin metsästämään auringonlaskua alajoelta. Päädyttiin ensin lintutorniin jossa seurattiin tovi erinäisten lintujen puuhia. Taas mua pisti ärsyttämään että tiedän linnuista niin todella vähän enkä tunnista juuri mitään lajia. En näöstä enkä laulusta.

Tällääset maisemat sieltä tornista sitte oli

Hetkisen tuola kykittyämme, mentiin Alajoella olevalle kytötuvalle. Se on siis autiotupa jota Lapua seura pitää kunnossa kaikkien ohikulkijoiden käydä ja vaikka yöpyä. Kävin siellä Villen kanssa viime Lapuan reissulla ja kerroinkin jo siitä silloin. Laitettiin siis tulet takkaan ja syötiin mukava päivällinen siinä kahvien kera. Illan hämärtyessä taivaalla mollotti täysikuu. Oli aikamoisen kiva tunnelma seisoskella siinä ulkona lakian laidalla, täyttä kuuta ihaillen.

Tulehen ei väsy koskaan

Taivas se on minun pääni päällä ku kahavipannun kansi...

Kello oli jo melkoisen paljon kun päästiin takaisin Lakaluomalle ja siinä vielä iltaa istuessa ja kaikista tärkeistä, isoistakin jutuista jutustellessa meillä sitten menikin aamuyöhön asti. Perjantaina me herättiin sitten vasta puolen päivän aikaan, tai siis minä heräsin silloin, Akin taisin herätellä iltapäivä kahden aikaan. Univelkoja oli kertynyt edellisten viikkojen työajoista johtuen aika lailla joten hyvä vaan että saattoi niitä nyt kuittailla kun ei mihinkään ollut kiire.

Illalla oltiin menossa Varesbandin 10v keikalle ja sitä ennen siskoni luo saunomaan ja iltaa istumaan. Niin ja lasten synttäreitä juhlimaan. Ennen sitä päätin kuitenkin lähteä näyttämään Akille vähän tarkemmin kotikylääni ja samalla vähän naapurkylääkin. Paikkoja kumminkin missä on lapsena aikaa vietelty. Ensin piipahdettiin Lakaluoman myllyllä kattelemassa joen pauhua. Sitten ajeltiin pitkin sivuteitä ja mä esittelin paikkoja. Lopulta ajeltiin Menkijärvelle asti ja muistin että siellähän, uimarannan vieressa, on korsu ja juoksuhaudat. Sinnehän me sitten mentiinkin ihmettelemään.

Elo tää juoksuhaudoissa on....soi päässä koko ajan kun täälä olin

Sitten olikin jo aika kiireen vilkkaa lähteä pakkaamaan saunakamat ja bilevaatteet mukaan sekä suunnata kohti illan ilsuja. Olipa aivan mahtavaa päästä saunaan, taas niin kovin pitkästä aikaa. Vieläpä todella hyvään sellaiseen. Oli ihanaa käydä välillä viilentymässä ulkona ja sitten vielä ottaa parit tujut löylyt. Siitä syystä, että pystyi mennä saunan jälkeen ulos vilvoittelemaan mulle ei tullut sellaista oloa että naama on punainen kun paloautolla ja hikeä pukkaa koko loppuehtoon. Sitä saattoi ihan hyvin alkaa laittamaan itteänsä iltaa varten. Ihana ilta kaiken kaikkiaan. Sain viettää aikaa mulle tärkeässä seurassa ja näinpä vielä tuolla keikkapaikallakin ihania ystäviä joten olin yhtä hymyä koko illan. Varesband oli kovassa vedossa edelleen ja keikalla mukava fiilis. Ilta päättyi vaan ikävästi kun myöhästyttiin grilliltä ja jäi juustohampparit saamatta. Heh! En saanut ladattua tähän videopätkää keikalta mutta jos Varesbandia tahtoopi kuulla niin interneteistä löytyy kyllä matskua. Youtubesta esimerkiksi.

Lauantaina sitten olikin ihanaa herätä hyvin nukkuneena jo kymmenen aikaan. Oli aikaa rauhalliselle aamulle. Käytiin ennen kotiinlähtöä vielä tervehtimässä mun vanhoja tätejä ja nähtiin trullejakin joilta saatiin hienot vitsat. Kotiin me ajettiin sitten maisemareittiä mutkan kautta. Ekana pysähdyttiin Lehtimäellä näkötornilla. Komiat oli maisemat sieltäkin.

Siitä sitten ihan oikeasti maisemareittiä ensin Ähtäriin ja siitä sitten Virroille. Oli tosi mukava ajella pitkästä aikaa kiemurtelevia pikkuteitä ja kattella mitä niiden varrelle kätkeytyy. Kesän iloja sekin.

Kotona meni ilta sitten aikalailla matkasta toipuen ja kamoja purkaen. Ihan rauhallista hyvästä kelistä ja rauhoittumista. Sunnuntaina sitten oli aika jo päästä metsään ja retkipaikka löytyikin kohtuullisen ajomatkan päästä tuosta Oriveden ja Kangasalan rajamailta. Semmonen paikka kun Laipanmaa. Tämmönen retkeilyalue  Kierrettiin sellanen kolmen kilsan luontopolku ja tykkäsin todella paljon niistä vaihtelevista maastoista siellä. Oli hakkuualuetta, kalliosta ja kivikkoista kohtaa, kangasmetsää ja vaikka mitä. Vanhat savupirtin rauniotkin maauuneineen löytyi reitin varrelta. Välillä paisteltiin tietty makkarat ja juotiin kahvit laavulla.

Mahtavan näköisiä nuo jykevät juurakot

Puita oli kaatunut tosi paljon ja niin me mentiin yli vaan ja ali vaan

Suo orvokki oli tämä...

Mä tykkään poluista, keksin aina vaikka mitä tarinoita siitä mihin ne johtaa

Oli kyllä todella kiva reissu tuokin. Muutama tunti siinä vierähti metsän ihmeitä kattellen. Polku oli onneksi jo lähes kokonaan sula niin oli helppoa taapertaa tavallisilla vaelluskengiillä. On tua mahtavaa unilääkettäkin tua ulkoilu. Hetken kun kotona istahti sohvalle telkkarin äärelle niin jo piti ruveta pilkkimään. Ajoissa vaan sitten nukkumaan niin tänään oli kiva herätä uuteen työviikkoon.

Työpäivä meni tosi leppoisasti. Töitä oli ihan sopivasti vaan, tai oikeestaan oli ihan jopa hiljainen päivä. Tyyntä myrskyn edellä, oletan. Anyway, elämää on kovasti myös tuollaisen pitkän viikonlopun jälkeen.

Nautiskellaan kesän kutsusta!

rakkaudella,
Sartsa