ARKEA JA JUHLAA

On ollu ton purkupäivän jälkeen täs vähän hiljaista. Ei tarkoituksella, mutta ehkä sitä oli ihan paikallaan vetää pari päivää henkeä. Avautuminen teki hyvää. Tuntui puhdistuneelta. Kevyemmältä. Helpommalta.

Loppuviikko meni ihan normaalia tahtiaan. Töissä ja kotosalla. Vaikkakin työviikko oli aika raskas. Mitähän varten, en osaa sanoa. Oli jotenkin levottomampaa ja kovempi tempo. Metelikin aikalailla päätä huumaava. Viisaampi työparini kyllä valisti mua, että huhtikuu on aina tällainen. Pientä hurlumheitä. Mutta siis kääk..onko tätä nyt oikeesti sitten odotettavissa koko kuukausi?? Toivon ettei. Jää nähtäväksi. Mutta joka tapauksessa yks viikko on taas takana. Ja fakta on se, että tää loppukevät menee kyllä ihan älyttömän nopeesti. Monenlaista touhua kuitenkin tiedossa ennenkun kausi loppuu.

Torstaina mä vaan chillailin töitten jälkeen kotona. Tein vähä kotihommia jopa. En liikkunut edes ollenkaan sillä pyhitin vapaapäiväni. Tuli uus Mondo jota vähän lueskelin kun tämä teemakin nyt jotenkin kolahti :)

Ai joo ja sitten me käytiin Jennin kans syömässä hamppariateriat mutta oikein ruokaravintolassa missä siihen sai ottaa salaattiakin etukäteen. Oli ihan ok, ei mitään herkkua mutta kumminkin ihan ok.

Salaatit ja patongit

Ananashampurilainen ja ranskalaiset dipillä

Mutta perjantaina sitten oli taas salipäivä. Tekaisin siinä ensin aamuvuoron töissä ja sain Villen koulun jälkeen suoraan tänne. Käytiin vähän keskustelua vakavista asioista ja itkeä tirautettiin molemmat. Sitten päätettiin mennä päikkäreille ennenkun Ville lähtis mummolaan Jennin kanssa ja mä sitten ystävän luo iltaa istumaan. Päikkärien jälkeen tein Villelle ruuat. Mä kävin ensin salilla tekemässä kunnon reenin. Ai että se on aina hyvä tunne kun saa treenin menemään perille. Oli hiukan haasteellista ajaa pyörällä salilta kotia kun jalat oli ihan hyytelöä :D Testasin eka kertaa tälläsen proteiinirahkan treenin jälkeen ja kyllä oli hyvää, ainakin tää mustikka... Tätä lisää kiitos!

Myöhemmällä lähdin treffaamaan hyvää ystävää ja olikin tosi kiva jutella taas pitkästä aikaa ystävän kanssa jota en ollut hetkeen nähnytkään. Menin sinne pyörällä koska matka ei ole kummoinen. Järkytys oli kuitenkin melkoinen kun lähdin kymmenen aikaan polkemaan kotiin, niin joka paikassa oli pimeys. Siis tarkoitan ihan säkkipimeää. En tajunnut ollenkaan että katuvalot oikeesti sammuu joka puolelta. Pikkasen kuumotti polkea siellä pimeydessä ja tulinkin kotiin sellasta vauhtia että kesti hetken toeta siitä reissusta. Mä pelkään pimeää, tunnustan. No siitäkin koettelemuksesta selvittiin.

Tänään on sitten juhlittu jo Cassun ja Cartsan synttäreitä ja mun tää syömisvimma vaan kerta kaikkiaan jatkuu jatkumistaan. Mä taas ahdoin menemään niin paljon herkkuja napaan tuola synttäreillä että tuli paha olo. Pöytä oli taas katettu koreaksi niin pakkohan se oli. Kuvista sen näkee, kattokaa vaikka:

Sankareitten kakut oli yhtä herkullisia mitä päältäpäin näyttivät

Suolaisia herkkuja ja...

makeita herkkuja!!

Kaikkia näitä piti maistella tietenkin ja moneen otteeseen. Huh huh!!

Pitää vielä mainita, että tänä aamuna aurinko paistoi niin ihanasti että oli ihan pakko lähteä tekemään pikainen lenkki. Ja kun aika oli rajallinen niin päätin että teen oiken hölkkälenkin. Aurinko lämmitti aivan ihanasti ja vaikka oon viimeksi juoksuaskeleita ottanut viime syksynä ennen kun tuli talvi ja liukkaat niin kyllä mä 2 kilsaa sain juostua. Olin oikein tyytyväinen itteeni.

Äsken kattoin vipan jakson Alanyan sankareita ja kyllä tuli niin kova ikävä Turkkiin. Aurinkoa ja ihmisiä ja Efesiä...sitä fiilistä! 33 päivää vielä jaksettavana.

Nyt vaan ollaan kotosalla ihan rauhassa Villen kanssa. Ihanaa <3 Mä kaipasin nyt just tätä.

- Sartsa-