KIITÄVI AIKA

Mihin tää viikko taas on kadonnut?? Eilen töis havahduin siihen, että jälleen on perjantai. Ei siinä tietty sinänsä mitään pahaa oo :) Ehkä se on sitten vaan sitä kun olin tuon yhden päivän saikulla niin heti menee pasmat sekaisin. Vaikkakin fakta on se, että tää kevät menee AINA yhtä mahotonta vauhtia. Töissäkin on kuitenkin tälle ajalle kuuluvia tiettyjä virstanpylväitä jota kohti mennään kuten nyt tulossa oleva äitienpäivä jota varten on jo alettu valmistelut. Mulla on töiden suhteen muutenkin vähä jännät paikat kun odotan kovasti kohtaloani että onko mulla syksyllä töitä ja jos niin missä ja minkälaisia. Onko mun elämään tulossa jälleen kerraan muutoksia ja miten isoja?? Haluanko mä niitä vai olisko näin hyvä. Tällä hetkellä mä sanoisin että näin olis hyvä. Mulla on aivan ihana työtiimi tällä hetkellä ja osaan todella paljon arvostaa sitä, sillä ymmärrän kyllä oikein hyvin että niin ei kaikilla ja joka paikassa ole. On suuri onni ja etuoikeus saada olla tasavertainen jäsen ryhmässä, tuntea että mulla on paikkani tässä, mun työ on arvokasta ja sitä arvostetaan, MUA arvostetaan ihmisenä. Kun mulla on vaikeaa niin pääsääntöisesti työpaikalla mä saan voimaa. Saan tyhjätä päätäni mikä on tälläselle ajatus simulaattorille ihan elinehto.

Mutta siis joo..tää viikko on menny ton flunssan ehdoilla. Ihan iisisti on otettu ja kyllähän voi tympäistä. Ei liikkumista ollenkaan, ei lenkkejä, ei töihin kävelyä, ei salia. Apua jos tätä jatkuu vielä kauankin niin mä en kestä!! Pakko varmaan mennä noi keuhkot kuunteluttamaan ens viikolla jos tää jatkuu vaan. Reissu kumminkin lähenee ja siihen mennessä on oltava kunnossa. Nyt ehtis vielä hyvin jonkun kuuri syödä jos tarve vaatii.

Mutta hei. Äiti soitteli aamulla ja lähes herätti mut ilouutiseen. Kysyi lähtisinkö kaveriksi konserttiin tänään. No multahan nyt ei tollasta tartte ees kysyä sillä tottakai mä oon aina valmis. Eilinen ilta jo oli niin tylsä yksin täälä kotona vaan pyykkikasan kans painies että ilman muuta mä nyt lähden. Ja kun musiikki on yhtä tärkeää kun hengitys niin kyllä kyllä kelpaa. Tälläistä siis tiedossa tänään:

Pääsen Tampere talolle Apulannan kyseisen nimiselle konserttikeikalle. Odotuksen on todella korkealla, etenkin kun bändi on ehdottomasti yks mun lemppareista. Muhun uppoaa Tonin tekstit ihan täysillä, sillä välillä tuntuu että onko se elänyt samaa elämää kun mäkin. Niin hyvin mä pystyn kaikki pilkun paikatkin allekirjoittaa. Ans kattoo tuleeko itkua tällä kertaa ;) riippuu keskitynkö liikaa sanoihin vai viekö konsertin muu fiilis voiton. Mä pääsen vieläpä oikein kutsuvieraana paikalle.Uuh!!

Mutta nyt mä meen vähä kotitöiden pariin taas vaihteeksi joten palataan taas huomenna. Kerron kyllä millanen reissu tämä oli. Ihanaa muuten päästä taas tien päällekin, vähä levotonta olis muuten.

Aurinkoista lauantaita toivoopi Sartsa

EDIT: Iloista suurin vaihtui pettymykseen...jälleen kerran!!! En pääsekkään tonne konserttiin...