Alkuviikko on menny tänne asti taas tosi äkkiä. Maanantai oli yhdenlainen juhlapäivä kun sain mennä viikon totaalisen liikuntapaussin jälkeen taas salille. Ai että mä olin sitä kaivannutkin. Reeni kulki todella hienosti ja hyvä fiilis seuras mua iltaan asti. Lisäksi vieläpä flunssankin rippeet tuntui jääneen kokonaan salille joten mikäs oli ollessa. Hyvä alku viikolle kaiken kaikkiaan. Sain vielä Villenkin tänne taas täksi viikoksi seurakseni joten hymy huulilla alkoi viikko.
Keli muuttui tosin eilen sellaiseksi että ei voinut ikkunasta ulos katsoessaan olla ollenkaan varma eletäänkö nyt syksyä vai kevättä. Tänäänkin on satanut ja ollut tosi harmaata koko päivän. Toivotaan, että käännös parempaan on lähellä, lämmintä vappua on ainakin lupailtu kovasti. Kyllä se väkisinkin vetää vähän suupieliäkin alaspäin kun taivaalta satelee niskaan märkiä rättejä eikä päivä valkene ollenkaan. Ulkoiltu me töissä ollaan sinnikkäästi kuitenkin. Tänäänkin vesisateessa. Lapsethan siitä vaan tykkää eikä niillä ole mitään hätää kuravaatetuksessaan pomppia lätäköstä toiseen :D
Tänään sitten tuli vähän surumielinen olo kun kuulin että työt loppuu heinäkuun lopulla. Tuli sellainen olo, että tämä on taas sitä tyypillistä meikäläisen säkää. Kun neljä vuotta putkeen on ollut määräaikaisena ja ainakin yrittänyt hoitaa työnsä hyvin niin olis mielummin ajatellut että siitä olis voinut palkintona olla vakinaistaminen mielummin kun se ettei mua enää tarvita. Taas kaikki alkaa alusta. Työvuodet nollaantuu, lomat nollaantuu. Kaikki nollaantuu. Nollaannunko mäkin? Tällä hetkellä mä en oikein tiedä mitä ajatella. Ollako surullinen, vihainen, turhautunut vai mitä. Ainakin mä oon luottavainen siihen, että kaikki järjestyy. Aina on järjestynyt..Nyt jo on jotain työkuvioita vähän vireillä joten ei nyt vaivuta ylettömään synkkyyteen kumminkaan. Ehkä tää kohta tuli nyt tähän siksi, että mä voisin taas miettiä mitä mä haluan tehdä seuraavaksi. Mihin nyt?? Aika näyttää mistä mä löydän itteni syksyllä. Pitäiskö vaan päättää ottaa tämä nyt positiviisesti, silleen että uusia ovia aukee kun vanhoja sulkeutuu. Ja mä tiedän että nämä ihanat ihmiset jotka mä oon elämääni tämänkin työn kautta saanut niin pysyy mun elämässä jatkossakin. Se tieto lohduttaa jotenkin tässä hetkessä.
No mutta hei, ei mulla nyt oo oikein mitään sanottavaa. Tänään taas sain tehtyä salitreenin joka meni kyllä niin hienosti perille juuri niihin lihaksiin kun pitikin. Lisäsin vähän sarjoja käsille ja toivotaan että se näkyy sitten kesällä kun voi käyttää lyhythihaisia paitoja ;)
Nyt Villen kanssa laatuaikaa ja ajoissa unten maille
- Sartsa -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti