PATIKOINTIRETKI KULHANVUORELLA

Eräänä kuulaan kauniina syyssunnuntaina päätettiin jo tututksi tulleeseen tyyliin lähteä nauttimaan raittiista ulkoilmasta ja ihmettelemään taas uusia juttuja mitä luonnolla on tarjolla. Kohteeksi valikoitui Kulhanvuori, jossa me ollaan kertaalleen ihan vain notskilla käyty joskus viime talvena. Silloin oli sen verran paljon lunta, ettei reitille itse asiassa ollut mitään asiaa. Mutta silloin jo jäi sellainen kipinä, että pitää tulla joskus tutkimaan paikkaa tarkemmin. Kulhanvuori sijaitsee Saarijärven ja Multian rajamaastossa. Kurkkaa täältä paikan infoa

Reitti oli muistaakseni vähän vajaat 4 kilometriä pitkä. Jossain infossa luki että 3,2km mutta oman puhelimeni sovellus näytti 3,8 kilsaa. Ihan sopiva päiväretkikohde siis. Heti alussa tuli selväksi, että hiukan kipuilevaa akillesjännettäni koetellaan tällä reitillä melkoisesti, sillä nousua oli lähes pystysuoraa rinnettä ylös. Kuten alla olevast kuvasta näkyykin, niin Kulhanvuori nousee 260m merenpinnan yläpuolelle. Rinteeseen oli luonto muovannut omat portaansa kivistä ja juurakoista. Sai olla aika tarkkana mihin jalkansa laittoi ettei nyrjäyttänyt nilkkaansa. Melkoisen puuskutuksen saattelemana päästiin sitten vihdoin valloittamaan vuori.

Sieltä ylhäältä oli komeat ja jylhät metsämaisemat. Enemmän wau efektiä ainakin mulle henkilökohtaisesti toi kohta vuorelta laskun jälkeen eteen tuleva pieni metsäkoski. Ehkä senkin takia ettei osannut todellakaan odottaa mitään sellaista. Mä rakastan tuijottaa vaahtoavan pyörivää vesityrskyjä. Tässä fiilistellessä menikin tovi.

Siinä samalla saattoi ottaa voimaa mäntyvanhukselta, joka nökötti uoman varrella.

Polku seurasi hyvän matkaa uoman vierustaa pitkin. Kuohuva koski vaihtui rauhallisempaan virtaan matkan edetessä. Nätit oli maisemat silti edelleen.

Koski oli tietenkin nimeltään Kulhankoski.

Reitti oli kyllä tosi monimuotoinen ja sen varrella tuli vastaan niin vaihtelevasti erilaista maisemaa ja silmän iloa. Kun oltiin ensin noustu vuorelle,laskettu siitä alas Syväojanrotkoon ja ohitettu tuo Kulhankoski niin sitten polku johtikin majesteetillisen kallion reunaa myötäillen. Mä tykkään kivistä ja kallioista jostain syystä. Ne vaan puhuttelee mua.

Jyhkeä oli kallioseinämä

Luonnon muovaamat kiviportaat

 Reitin monipuolisuudesta kertoo myös se, että edellisten kohteiden jälkeen oltiin ohitettu metsäniitty niin sanoin Akille, että eipä täältä puutu enää muuta kun suo niin on ollut vähän kaikenlaista maisematyyppiä. Niinhän me sitten kohta laskeuduttiin jälleen rinnettä alas vain huomataksemme, että siinähän sitä suotakin nyt sitten ois tarjolla. Uskomatonta!

 Reitin lopussa oli nuotiopaikka, missä me silloin talvella oltiin käyty ja tarkoituksena oli nytkin siihen jäädä ruokailemaan. Paikka oli kuitenkin kovin suosittu, meidänkin kanssa reitille lähti muutama muukin porukka ja notskilla oli niin paljon väkeä että päätettiin ettiä ruokailupaikka jostain muualta. Niinpä googleteltiin tovi ja päädyttiin erääseen laavuun joka oli kotimatkan varrella olevan kalastuskosken vieressä. Matkalla sinne me törmättiin maapallopatsaaseen. Tämmöisestä spektaakkelista on kyse

Patsaan pihapiirissä oli edelleen jäljellä patsaan tekijän Matti Rutasen kotitalo ja muutkin rakennukset. Alla ulkorakennus. Matin kotitalon lisäksi oli myös jäljellä talo, jonka tekstin mukaan Matti oli rakentanut koska oli kovasti toivonut itselleen vaimoa. Niinpä hän sitten vuosikausia odotti vaimoa tulevaksi mutta eipä häntä koskaan näkynyt. Matti sitten muutti taloon yksin viimeisiksi elinvuosikseen.

Itse maapallopatsas

Oli kyllä aivan poikkeuksellisen mukava retkipäivä. Sitä on tullut nähtyä kaikenlaisia paikkoja mutta tämä meni kyllä ihan top kolmoseen. Ainakin näillä leveyksillä.

Mä kuulin tänään radiosta, että on tehty oikein tutkimus metsän ja luonnon vaikutuksesta ihmisen hyvinvointiin. Itse asiassa onnellisuuteen. Mä oon kyllä ihan samaa mieltä. Mitä enemmän tässä on tullut luontopolkuja ja retkikohteita koluttua niin sitä enemmän luonto tuntuu akkuja lataavan. Huomaan olossani, että jaksan nykyään paljon paremmin. Laitan sen oikein mielelläni ulkoilun piikkiin. Suosittelen lämpimästi!

rakkaudella,
Sarsa