SYYSLOMAILUA

Koska vierivä kivi ei sammaloidu niin jälleen on tapahtunut kaikenlaista sitten viime postauksen. Tullut nähtyä ja koettua kaikenlaista eikä oikein edes tiedä että mistä aloittais. No, josko mä kertoilisin ihan ensin tämän syyslomaviikon kuulumisia tähän asti.

Lähdetään siitä, että loma tuli kyllä tosi hyvään paikkaan. Kuten olin jo väläytellytkin niin pientä syysväsymystä on ollut liikkeellä aikalailla ja töissäkin välillä motivaatio ollut vähän vähemmän huipussaan. Nyt jo tuntuu, että tämä loma tekee todellakin tehtävänsä ja hienoa niin.

Mä pakkasin heti maanantaina autoon talvirenkaat ja vaatetta sun muuta rekvisiittaa niin että hätinä auton ovet kiinni mahtui. Lähdin siis pohjanmaalle pariksi päiväksi ja samalla vaihdatin lapsukaisellani talvirenkaat alle. Ajattelin, että jospa kerrankin ei talvi yllättäisi tätä autoilijaa.

Pari päivän piipahdukseni oli taas melkoisen tehokasta tykitystä paikasta toiseen. Maanantaina siis ajelin kieli keskellä suuta yhtä tankkausta vaille suoraan perille asti. Piti hiukan löysätä kaasujalkaa siksi, että mittari näytti aikalailla nollaa koko matkan ja liukkautta oli syytä pitää silmällä. Matka meni kumminkin sujuvasti ja kävin vaan heittämässä kamat vanhempieni luo, missä yövyin. Sitten matka jatkui siskoni luo, jossa juotiin vanhimman lapsukaisen synttärikahvit. Samalla reissulla käväisin myös tsekkaamassa uuden kirpparin Sakuran tilat. Oli muuten ihanan siistiä, valoisaa ja tilavaa. Käykäähän katsomassa jos Lapualla kuljette   Löytyihän sieltä pari mekkoa kotiin tuomisiksi. Sitten vielä kaupasta vähän jotain syötävää ja nuo synttärikahvit päälle.

Sitten mulla alkoi poltella ajatus puolukoista, sillä niitä oli ollut ajatuksena kerätä jo hyvän aikaa mutta ei oltu löydetty sopivaa paikkaa. Muistelin lapsuuteni puolukkamaita ja päätin käydä katsomassa vieläkö sieltä satoa saisi. Kelikin oli niin ihana kun aurinko paistoi ja oli syksyisen kirpeää. Juuri sellaista syksyä jota rakastan. Mua varoiteltiin metsään menosta sekä hirvikärpäsillä että karhuilla. Molempia varten varauduin. Pipo syvälle päähän ja puhelimesta musiikkia soimaan. Metsään päästyäni tajusin ettei kumpikaan uhka tule toteutumaan mutta puolukkaa oli ihan punaisenaan silmän kantamattomiin. Ei aikaakaan kun sain tuon ison karkkilaatikollisen täyteen, ja siinä olikin juuri riittävästi.

Puolukkametsästä menin sitten vielä tervehtimään mun tätiä, joka on mulle niinkuin mumma. Sitten saikin jo hyvillä mielin palautua majapaikkaan ja iltapalan jälkeen nukkumaan. Ei nimittäin tarvinnut unta houkutella.

Vaatetta mulla oli tällä kertaa mukana normaalia enemmän siksi, että olin päättänyt vakaasti että tähän lomaan sisältyy liikkumista niin paljon kun mahdollista. Piti siis olla vaihtovaatetta enemmän kun yleensä. Sekä tietty lenkki- ja salivermeet. Olin nimittäin sopinut rakkaan ystäväni kanssa salitreffit heti tiistai aamuksi. Ihan parasta oli samalla verestellä vanhoja muistoja, koska mentiin vieläpä juurikin sille samaiselle salille jolla me Tiinan kans tavattiin säännöllisesti käydä vielä kun asustelin Lapualla. Aamulla olin jo tehnyt happihyppelylenkin ennen aamupalaa ja sitten tuo sali päälle niin oli kyllä voittajafiilis sen jälkeen. Muutama otos aamulenkiltä ihanan kuuraisesta luonnosta.

Tuolla minä pidin majaani

Luonnon kauneutta

Lakaluoman mylly

Salilla piti koko ajan pidätellä itteänsä ettei lähde näin pitkän ajan jälkeen revittelemään kovin suurilla painoilla. Maltti pysyikin yllättävän hyvin ja taas toisaalta treeni kulki tosi kevyesti. Olin siitä jopa vähän yllättynyt. Tunnin salilla rehkimisen jälkeen mentiin vielä saunaan. Ai että oli muuten kevyt ja autuas olo tuon jälkeen. Sovittiin, että otetaan moiset treffit tavaksi aina kun mahdollista.

Seuraavana mulla oli sovittuna ruokatreffit lapsukaiseni kanssa, mutta siihen olisi vielä reilu tunti aikaa. Mietin miten sen kuluttaisin kunnes tuli mieleeni käydä hautausmaalla katsomassa onko sukumme vanha hauta, jota aiemmin olin tavannut hoitaa, saanut jo talvivarustelun. No, eipä ollut joten minä päätin sitten ottaa homman haltuun ex tempore. Käväisin kukkakaupasta hakemassa tuollaisen 2 värisen callunan ja hommasin muutaman havun oksan. Lopputulos oli paras mitä mä siihen hetkeen sain aikaan. Kuoputteluvälineenä toimi tyhjä kertakäyttökahvikuppi. Hätä ne keinot keksii. Eilen sitten ennen kotiin lähtöä kävin vielä kertomassa tuolle tädilleni että hauta on kuntoon laitettu ja näytin kyseisen kuvan. Tuli ittellekkin niin hyvä mieli kun näin miten tätille tuli hyvä mieli siitä että hauta on kunnossa. Se on kuitenkin noille vanhuksille tärkeä asia.

Sellainen siitä tuli

Haudan talvilaiton jälkeen mulla oli vielä reilut puoli tuntia aikaa joten suunnistin kirjastoon. Oli tarkoituksena tutustua vanhalla paukulla olevaan taidenäyttelyyn, mutta siellä tehtiinkin jotain haastattelua joten en päässyt näyttelyä katsomaan. Päädyin siis kirjastoon lueskelemaan runoja. Ensimmäistä kertaa uppouduin oikein todella Arto Mellerin runoihin. Niissä oli jotain sellaista, joka sai mut koukkuun. Ahmin niitä niin, että aivan havahduin kun kello olikin yhtä äkkiä sen verran että lapseltani tuli viesti missä olen. Treffit sovittiin sitten pizzeria Elmaan ja kyllä olikin jo sudennälkä. Pieni tovi jutustelua ruuan äärellä. Kuulumisten päivitystä ja sitten oli aika lähteä renkaanvaihtoon. Nuorimmaiseni tuli vaihtamaan renkaat mammalle vielä kun oli valoista. Jäi vielä sitten mun kanssa yöksikin tuonne mun vanhempien luo, koska oli sitten lähdössä mun mukaan tänne Mänttään. Ilta menikin aikalailla vaan oleillessa ja telkkaria katsellessa. Oli aika raukea olotila kun oli pari päivää niin mennyt paikasta toiseen. Noh, eipä se eilinenkään tuonut juuri muutosta. Aamusta lähdin vielä mummaani tapaamaan ja vein samalla synttärikukkia, jotka oli jäänyt viemättä. Kiva nähdä että 86 vuotiaana mumma on vielä voimissaan, pärjäilee omillaan eikä ole höperöitynytkään. Siinä on itselle tavoitetta ihan riittävästi.

Siskon lapsukaisia piti vielä käydä katsomassa ennen lähtöä. Tulee aina niin ikävä kun ei niiden kanssa pysty touhata niinkuin ennen. Oli aika lähteä kohti Pirkanmaata. Onneksi vauvani lähti seuraksi ja yllätyksenä tuli vielä sekin, että vanhin lapsistani tuli sitten illalla vielä perässä tänne ja viettää nyt tämän vapaapäivän meidän kanssa. Lähtevät sitten samaa kyytiä huomenna kotiin, molemmat lapset. Toinen töihin ja toinen jatkamaan syyslomaansa.

Saattaa siis olla, että huomenna kun lapset on lähteneet niin tuntuupi olo hiukan tyhjältä. Niin on ollut koko viikko menoa ja touhua. Toisaalta tuntuu ihan tervetulleeltakin pysähtyä ja rauhoittua tovi. Viikonlopuksi ei oo vielä mitään suunnitelmia.

Nyt ois tarkoitus lähteä sadepäivää viettämään geokätköillen ja kirppistellen. Kyllä on jotenkin tosi hyvä mieli tästä kaikesta.

rakkaudella,
Sartsa