REIPASTA SUNNUNTAITA JA SYKSYN KAUNEUTTA

Onpas ihana olotila. Mulla on mennyt pari päivää täysin ilman liikuntaa, erinäisistä syistä johtuen. Mun oli tarkoitus aloittaa viikonloppu reippaasti niin, että heti kun pääsen töistä kotiin niin vaihdan vaatteet ja lähden tekemään reippaan lenkin. Noh, suunnitelmat muuttui siinä kohtaa kun bongasin Akin parkista työmatkan varrelta. Meillä on osittain sama työmatka joten kotimatkalla mä hänet siinä huomasin. Ihmettelin hiukan, että mikähän on homman nimi kun pääsin kotiin eikä miestä alkanut kuulua. Siinähän kävi sitten niin, että kohta viesti kertoikin auton hajonneen. Sen sijaan, että olisin lähtenyt sinne lenkille niin lähdinkin pelastuspartiona hakemaan Akin kotiin, auton jäädessä matkan varrelle pajalle. Jotenkin sitten siinä meni pasmat ihan sekaisin eikä lenkki ollut enää mielessäkään. Kiepsaistiin vaan kaupan kautta, pitsavärkit mukaan ja kotia vääntämään perjantaipitsoja. Sitten olikin jo ilta ja Vain elämää sun muuta telkkarin tarjontaa.

Aamulla piti laittaa kello herättämään vaikka vapaapäivää vietettiinkin sillä oltiin jälleen menossa Akin äitiä auttamaan muuttotouhuissa. Sielä sitten vierähtikin lauantaista hyvä siivu, vaikkakin hommat ei ehkä ihan niin mennyt kun ajateltiin. Kotimatkalla haettiinkin sitten nuorisoa kyytiin ja kuskattiin Halloween bileisiin. Oltiin myös lupauduttu hakemaan klo 22 joten siinä välissä sitten ei muka oikein osannut tehdä yhtään mitään. Eilinen olikin sitten illan osalta melko puuduttavaa ja olin niin kiukkuinen itelleni etten sinne lenkille saanut itteäni väännettyä.

Syy siis miksi nyt on tällä hetkellä niin ihana olotila on se, että tein aamulenkin. Heräsin jo hyvissä ajoin mainiosti nukutun yön jälkeen ja päätin heti että mikäli ei vettä sada vaakaan niin mä lähden happihyppelylle. Kurkkaus kaihdinten välistä aiheutti lähes riemun kiljahduksia sillä ulkona näytti oikein kivalta syysaamulta. Mittari näytti 2,2 astetta plussaa. Välittömästi lenkkikamat niskaan ja spotify luureista tuomaan tahdit aamureippailulle. Mulla on tosi monta eri lenkkireittiä mitä vuorottelen, asutaan siitä tosi mahtavassa paikassa. Ei tarvi todellakaan asfalttiviidakossa dallailla. Nytkin valitsin metsää ja peltotietä lenkkipolukseni. Vaikka luonto alkaa olla jo aika lailla valmis talven tuloon ja lumikuormaan lehdettömine oksineen niin jollain tapaa nytkin vielä oli tosi kaunista. Muutamat viimeiset, sitkeimmät, lehdet pitävät vielä kiinni paikastaan oksissa ja ne hohtavat punaisen ja keltaisen sävyissä karua taustaa vasten. Maassa makaava lehtimatto tanssahtelee tuulen mukana. Linnut tekevät omia syystouhujaan ja kaikkialla on jotenkin rauhallista. Olisin voinut ihan hyvin jäädä sinne metsään vaikka kuinka pitkäksi ihan vain katselemaan ympärilleni.

Sinnikkäimmät kultalehtiset pitävät kiinni paikastaan 

Hiukan harmitti, että lähdin matkaan ilman aamupalaa. Oon nimittäin silloin kesällä aamulenkkieni tuloksena oppinut sen, että kovin mahdottoman pitkää tai rankkaa lenkkiä ei ilman aamupalaa pysty tekemään. Syystä tai toisesta mulla alkaa tulla huono olo ja ihan vääntää mahassa jos niin teen. Tänäänkin sitten 3,5 km ja 40 minuuttia tuntui sopivalta aamulenkiltä ja harmitus tuli siitä että olisin voinut tehdä vaikka kuinka pitkän lenkin syksyisestä luonnosta nauttien. Mutta, oikein hyvä näinkin. Ei nyt viitti ottaa yhtään pois tästä kokemuksesta vaan nautin olotilastani. Kotiin tultuani nimittäin venyttelin hetkisen, kävin suihkussa ja söin aamupalan. Siitäpä se ihana olo sitten tulikin. Tuntuu, että päivä on alkanut kunnolla ja olo tuntuu freesiltä. Ei tälle päivää oo mitään sen kummempia suunnitelmia, eikä tarvi ollakaan. Saatan alkaa kuunnella lahjakirjaa jonka sain ihanalta ystävältäni. Hän sain Storyteliltä laittaa lahjaksi kirjan ja lähetti mulle linkin Anna Puun kirjaan. Malttamattomana odotan sopivaa hetkeä alkaa kuunnella sitä. Ehkä juuri tänään on sellainen.

Tänään vois olla vaan tällänen villasukkapäivä