MÖKKEILYÄ

Täällä sitä nyt sitten ollaan, mökkeilemässä. Eilen lähdin kotoa kohti Seinäjokea jossa kävin diabeetikkolapseni kanssa hakemassa uusia varusteita. Toivotaan että tämä libre auttais nyt pitämään sokerit hiukan paremmalla tolalla. Ainakin tarkkailu ja huonoihin lukemiin reagointi tulee helpommaksi.

Sankarimme välipalalla koulutuksen jälkeen

Mökille kun päästiin niin vettä alkoi sataa samantien. Tällä mökillä me ollaan perheen kans oltu jo vuosikaudet aina tämän juhannusviikon.. ja lähes aina on satanut valtaosan viikosta. Tämä on pieni mökkikylä jossa on 6 mökkiä. Mun veljen ja siskon perheet on omilla mökeillään myös täälä. Nyt sitten oman eron myötä nämökin kuviot hiukan muuttuu.. Jaetaan exän kanssa tätä viikkoa että ollaan vuorollaan Villen kanssa täällä. Mä lähden jo huomenna kotiin. Tällä kelillä, kun vettä on satanut koko päivän ja on niin kylmä että tuuli menee luihin ja ytimiin, voin tunnustaa etten mä tästä kyllä osaa nauttia yhtään. Kiva lähteä kotiin...

Ehdittiin me eilen hiukan pallogrillata pienestä tihkusta huolimatta. Oon odottanut grillaamista jo kauan sillä kotona meidän kerrostalossa ei saa grillata lainkaan. Onko se sitten vähän niin että sitä kaipaa mitä ei voi saada?? Hyvää oli ja uudistin samalla myös meidän retki lettupannunkin. Hyväähän se oli totta kai.. Kas tässä: (edit: tähän asti yhteydet toimi mökillä ja tästä lähtien kirjotin tämän kotosalla loppuun :/ )

Riisipaistosta ja pikkutomaatteja

Eniten mä kuitenkin ehkä mökkeilyltä odotin kuitenkin rantasaunaan pääsemistä. Saunominenkin on nykyisin niin harvinasta herkkua, saati sitten oikein puilla lämmitettävään saunaan pääsy. Uimaan mä en tällä kertaa uskaltautunut, vaikka muina vuosina oon kyllä juhannusviikolla talviturkkini heittänyt. Liekö se jää tekemättä tänä suvena, jää nähtäväksi.

Tämmönen, loistavat löylyt antava sauna siellä odotti

Välillä piti toki käydä vilvoittelemassakin ulkona ja maisemia ei ainakaan tarvinnut valitella. Joskus on tullut istuttua tovi jos toinenkin tuijotellen tuonne järvelle.

Näkymä saunan ikkunasta kun lauteilla istuu, ei Huano

Vesi oli todellakin melkoisen kylmää, sen verran mitä nyt uskaltauduin kahlaamaan. En tajua miten lapset tarkenivat uida pitkät tovit joka päivä. Vaikka toisaalta, niinhän sitä kait itekkin sillon lapuuden kesinä vietti kaiket päivät joessa.

Mulla oli teltta joukossa ja vaikka mökissäkin olisi kyllä ollut tilaa niin mä päätin nukkua teltassa. Sain teltan kasaus avuksi tätin rakkaita kaksin kappalein ja tuota pikaa olikin majapaikka kasattuna. Mökki tuntui illalla jo aika lämpimältä joten tämä ratkaisu osoittautui oikein onnistuneeksi. Aamulla oli ihana herätä sateen ropistessa teltan kattoon. Sateen yksi hyvä puoli.

Huomenta :)

Kylmä ei ollut yölläkään lainkaan, vaikka lämpöasteita ei tainnut paljoa olla. Oli mulla nämä mumman kutomat villasukat tokikin jalassa lämmittämässä. Kuuluu perusmökkivarustukseen.

Mumman kutomat sukat on must!

Mökillä sujui siis pari päivää niin, että toka päivä lähes kokonaan sadetta pidellen. Se hiukan harmitti kun piti pysyä omassa mökissä tiukasti, mutta toisaalta saipahan viettää hyvän kirjan parissa aikaa.

Eilen sitten kotiuduin sopivasti että ehdin kahvit juomaan kunnes lähdettiin jälleen kerran yleisurheilukentän laidalle. Samalla mä sitten tekaisin semmosen reilun 100 kilsan ylimääräisen ajolenkin tämän latvalahon pääni takia. Jätin siis kukkaroni tuonne mökille joten se oli saatava tietenkin takaisin, sillä ei rahattomana oikein voi juhannusta vastaan ottaa. Äiti onneksi oli niin ihana, että lupasi lähteä vastaan tuomaan sitä epäonnen kukkaroa ettei mun tarvinnut ihan koko matkaa ajella. Eilen siis matkaa tuli auton mittariin ja takapuoli puutui kuskin tuolilla lähes 400 kilsan verran. Onneksi oltiin niin hyvissä ajoin tuolla kisapaikalla Hänen mennessä jälleen velvollisuuksiensa pariin sinne, että ehdin sitten kattella kisojakin vielä hyvän tovin tuon kukkaroepisodin jälkeen. Mun penkkiurheiluun kuuluu supisuomalaiseen tapaan myös makkara, tietenkin kun musta on kyse.

Siinä mulla on tyhjä makkarapaperi lenkkarin alla ettei tuuli vie sitä mennessään. Oli nimittäin ihan älyttömän kova tuuli kun mä tuonne pääsin, onneksi ei kovin kylmä kuitenkaan. Kisoissa vierähtikin sitten niin, että iltapalalle tultiin kotiin ja eikun samantien nukkumaan. Hänellä vielä tänään työpäivä ennen juhannukseen laskeutumista.

Hiukan synkältä kelien suhteen vaikuttaa tämäkin päivä mutta eipä anneta sen haitata. Otetaan irti se ilo mitä otettavissa on.

Rakkaudella,

Sartsa