RETKI KATTOJEN YLLE

Kuten oon moneen kertaan jo todennutkin niin luonnossa, ja erityisesti metsässä, on mulle jotain taikaa. Mä rakastan kävellä metsäpolkuja pitkin ja mennä niin kauas ettei ainakaan autojen äänet tavoita. Usein kuuluu vain puiden huminaa ja ehkä lintujen konsertointia. Siinä, jos missä, ajatus saa rauhan ja mieli lepää. Täälä kotipaikkakunnalla on todella hienoja maisemia ja maastoja nauttia luonnosta. Eräänä päivänä olin lähdössä lenkille ja tuli hetkellinen päähän pisto, että on päästävä kattojen ylle. Oivallinen paikka siihen on tässä kohtuu lähellä oleva näkötorni, mistä samalla voisi ihailla maisemia ja tehdä vieläpä lenkki luonnon helmassa. Lisätietoja paikasta täällä

Haastetta kerrakseen..

Tornin huipulle on kyllä melkoinen kapuaminen ja tälläiselle täysin rapakuntoiselle teki kyllä tiukkaa. Mutta näitten näkymien vuoksi kannatti:

Tehtaan torni maamerkkinä.. metsää ja vesistöä

Kaunista

Kun maltoin kavuta alas tornista, niin en mitenkään voinut vastutaa tälläistä metsäpolkua vaan se suorastaan kutsui mua seuraamaan.

Sen varrelta löytyi myös ulkoilmakirkko, Vuorenkirkko nimeltään. Jos mä ikinä menisin enää naimisiin niin joku tämän tyyppinen vois olla se paikka missä haluaisin mennä. Harmi ettei aikanaan ymmärtänyt mistään mitään...

Tuolta isommalta polulta mä lähdin seuraamaan matkan varrelta tämmöistä luontopolkua. Ihastelin jatkuvasti kaikkia isoja ja pieniä yksityiskohtia joita matkan varrella tuli vastaan. Jännään muodostelmaan kaatuneita puita ja syviä rotkoja...

Mukavan hien sai pintaan ja posket punaisiksi, kuin huomaamattaan.

Täällä sitä siis tuli oltua:

Menkää ulos. luontoon. Ottakaa iisisti välillä, laittakaa silmät kiinni ja rauhoittukaa. Elämä on just tässä ja nyt.

Rakkaudella,
Sartsa