SYNTTÄRIFIILIKSIÄ

Oli synttärit. Mulla siis. Matkamittariin tuli 43 vuotta ja ihan rehellisesti voin sanoa, ettei tunnu yhtään missään. Eikun väärin. Tuntuu, monessakin kohtaa mutta ei siis sillai tullut mitenkään kriiseiltyä. Mä oon ihan aikuisten oikeesti sitä mieltä kuitenkin että ikä on todellakin vaan numero. Se mitä sä oot sisältä merkkaa paljon ja jos sä oot sinut itses kans niin eipä niillä ikänumeroilla oo enää tässä vaiheessa mitään väliä. Nuorempana sitä odotti tietenkin jotain tiettyä ikää siksi, että silloin pystyi saavuttaa jotain. Ajokortin, baarissa käymiseen vaadittavat lukemat jne jne. Nyt kun on 40 ikävuotta ylittynyt, niin ikä on pelkästään numeroita. Biologisen kellon tikitys on kuulunut jossain taustalla toki sen jälkeen kun on kyseiset pyöreät tulleet täyteen mutta kun lasten hankinta ei ole enää muutenkaan ollut niin sanotusti "asialistalla", lähinnä elämäntilanteesta johtuen niin se tikitys ei oo ollut mitenkään häiritsevää. Keskustelua aihe on herättänyt meidänkin parisuhteessa mutta yhteisymmärryksessä on päädytty siihen että tämä lapsiluku riittää. Siitäpä syystä kyseinen aihe ei ole aiheuttanut omassa mielessäkään mitään suurempia mylläyksiä.

Ikä tuo mukanaan julman totuuden siitä, että viimeistään nyt on aika nostaa takapuoli penkistä ja lähteä liikkeelle. Pakko on liikkua, että pysyy liikkeessä. Varsinkin ittellä kun on painoa kerääntynyt vähintään omiksi tarpeiksi, niin huomaa että olotila alkaa olla kaikinpuolin vaivalloinen. Lihaskunto on rapistunut ja välillä tuntuu, että sen myötä koko ihminenkin. Särkee sieltä sun täältä ja sen ymmärtää kyllä selvästi, ettei liikkumattomuus pidemmän päälle oikein toimi. Näin kesällä nyt vaan mä en ainakaan saa hinattua itteäni salille rautaa pumppaamaan mutta toivon todella aktivoituvani syksyn tullen.

Kaiken kaikkiaan mä tykkään olla juuri tämän ikäinen kun oon. Elämä on rauhoittumaan päin pikku hiljaa, ennenkun sitten toivottavasti jossain vaiheessa saisi lapsenlapsia. Sitten on mummoilun vuoro. Nyt pystymme Hänen kanssaa nauttimaan kahden aikuisen välisestä suhteesta ja elää aikuisten elämää. Omat lapset kun on kuitenkin jo sen ikäisiä, etteivät enää koko aikaa tarvitse äitiä. Mulla on noin ylipäänsä iloinen ja onnellinen olo sen vuoksi, että oon sinut itteni kanssa ja voin sanoa ittelleni, että oot ihan hyvä tyyppi. Sitä osaa arvostaa ennenkaikkea sen vuoksi ettei niin oo todellakaan aina ollut.

Näin on hyvä, oikein hyvä.

rakkaudella,
Sartsa