Ajomatka kotoa ei tällä kertaa ollut tuntia pidempi joten näin sateen uhka pään päällä, oli oikein hyvä retkikohde. Olihan sielä taas katseltavaa ihan yllinkyllin. Reitti lähti tämmöistä tietä pitkin kohti nuotiopaikkaa:
Metsään tallustellessa ei tarvitse puhua mitään, voi vaan laittaa töppöstä toisen eteen nauttien pelkästään metsän äänistä. Sitä huomaa ajattelevansa vaikka mitä ja toisaalta sitten taas ei yhtään mitään. Mä nautin!!! Yks suukkokin piti antaa siinä matkan varrella, sen verran sitä herkistyi ;) Mun mielestä on iso asia ylipäänsä se, että on yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia.
 |
| Kahvipannu kuumenee |
 |
| Mä jostain syystä saan aina jonkun tarinan aikaan tämmösille poluille |
Matkan varrella oli todella jännittävä melkein kun suolampi. Siellä asusti ainakin sorsaemo kuuden poikasensa kanssa. Poikasten leikkmistä seurailtiin hyvä tovi. Lammen rannalla oli vanha hirsilato, joka oli jo palveluksensa palvellut. Pikku sammakoita loikki vierellä kun kävimme katsomassa näkyykö majavan jättämiä jälkiä. Niitäkin noilla seuduilla oli ainakin jossain vaiheessa ollut.
 |
| Tunnelma oli jotenkin maaginen tällä lammella |
 |
| Calla palustris eli suovehka |
 |
| Osmankäämit oli jo kuihtuneet pois |
Paluumatkalla otin vielä hiukan kauempaa polun varrelta ikäänkuin kurkistuaukosta kuvan tälle lammelle. Mulle ittelle tästä kuvasta tulee mieleen jostain syystä suomi filmit tyyliin Tuntematon Sotilas.
Siinä sitä olikin sitten mukava vatsat täynnä lähteä kotia kohti kun sade tuli juuri kun autolle päästiin. Näitä retkiä tulee lisää, yöpyä aiotaan myös vielä tuonnempana kunhan ehditään. Loma aika kun on melkoisen hektistä ja viikonloput täynnä toimintaa. Tilattiin uus telttakin että ainakin pitää vettä.
Kohti uusia seikkailuja kohtuu täydellä kalenterilla!
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti