AJANKOHTAISIA AJATUKSIA

Tänään on pitkästä aikaa se päivä kun tuntuu vähän jotenkin raskaalta. Tosi monenlaiset ajatukset pyörii mun päässä mutta mistään en saa kiinni. Jostain ihmeen syystä mulla on just nyt sellanen olo että oon jotenkin turha. Ei mitään käsitystä mistä moinen ajatus päähän pälkähti mutta näin mä huomasin äsken ajattelevani. Ehkä se johtuu osittain siitä, että mä koen olevani jotenkin sivussa kaikesta. Omien lasten elämästä, läheisten elämästä, ystävien elämästä. Ja siihen kun lisää sen että on loma eikä mitään pakollista menoa tai tekemistä. Korostuu nyt ehkä se, että mulla ei oo ympärillä samanmoista tukiverkkoa kun aiemmin. Ei voi yhtä äkkiä vaan lähteä treffaamaan rakkaita ihmisiä. Tuntuu siltä kun oma paikka tämän kaiken keskellä olis vähän hukassa. Onkohan näis ajatuksis nyt mitään järkeä?? Nyt tuntuu että isoja ajatuksia marinoituu pääkopassa koko ajan mutta niihin pitäis saada kait joku järjestys. Pala kerrallaan, toivottavasti...

Samaisesta asiasta mahtaa johtua mun halipula joka välillä yltyy mahdottomaksi. Mä en kerta kaikkiaan viitti asiasta esimerkiksi Hänelle edes mainita enää, sillä en halua näitä omia "vammojani" toisen riesaksi. Tiedän varsin hyvin olevani rasittava kun olisin vailla halia ja kosketusta joka päivä, onneksi en sentään joka hetki. Yritän tulla toimeen itteni kanssa mutta jostain vielä tuntemattomasta syystä nyt on aika etten niin hyvin itteäni jaksa. Eiköhän se siitä taas muutu. Tarvittaessa on otettava kunnon niska-perse ote.

Tulin tänne omaan kotiini siivoilemaan ja pesemään pyykkiä että vois jotenkin kokea tekevänsä jotain hyödyllistä ja ennen kaikkea olis pois jaloista eikä notkuisi toimettomana kun toinen tekee. Päässä soi tosin biisin sanoja mukaillen... ".. Käy yksinäisyys päälle lailla pommikonelaivueen..."

Asioilla on tapana järjestyä joten kyllä mä paikkani tässä isossa kuviossa taas hoksaan jollain kohtaa.

Positiivisuuden kautta!
Rakkaudella Sartsa