LÄHETTIIN SALAMAJÄRVEN KANSALLISPUISTOON

Jälleen kerran olimme retkeilemässä. Telttailemassa. Hänen lomansa loppuu tähän viikonloppuun ja sen vuoksi päätettiin vielä lähteä johonkin pikku reissuun. Kohteeksi otettiin viikonlopun muita rientoja silmällä pitäen Salamajärven kansallispuisto. Salamajärvi infoa täällä Katsoimme siis, että tällä kertaa ei tarvitsisi ajella sinne tänne ihan kohtuuttoman pitkään joten koska olimme menossa mun kotikonnuille Lapualle joka tapauksessa niin kyseinen kohteemme oli ikäänkuin matkan varrella. Keli ei ollut meille lainkaan suosiollinen, sillä heti aamusta alkaen satoi vettä ja vilkaisu taivaalle osoitti ettei suurempaa kirkastumista olisi luvassakaan. Lähdimme silti matkaan katsottuamme säätiedotuksesta että kohteessamme ei ihan yhtä huonoa kelia luvassa ollut. Väärin. Koko matkan satoi ihan kaatamalla, tosin sitten kun vihdoin pääsimme perille niin sade oli vain uhka enää.

Rinkka selkään, kylmälaukku matkaan ja eikun polulle. 5 kilsaa olisi käveltävä ennenkuin oltais perillä kotapaikalla jossa aioimme yöpyäkin. Matka oli todella hikinen, ilmassa oli ihan kun ukkosen tuntua jopa. Mulla tietenkin tuli matkaseuraksi vielä päänsärkykin ja odotinkin siinä kohtaa vaan että oltais jo kohta perillä että saisin kaivella laukusta särkytabletit. Siitä reissusta oli kyllä luonnosta nauttiminen ja ympäristön huomioiminen kaukana. Perille saavuttiin ihan hikimärkänä, mä nappasin samantien pari särkylääkettä ja pidin silmiäni tovin pimeässä. Särky alkoi hellittää lähes samantien. Kasattiin heti teltta ja mä aloin laittamaan sitä yöpymiskuntoon, Hän laittoi tulet ja alkoi kokkaamaan.

Tommonen kota, todella siisti ja ajoi asiansa erinomaisesti

Meidän makuuhuone yheksi yöksi

Ruoka valmistuu, makkaraa tietenkin

Me ollaan molemmat kyllä niin paljon hyvän ruuan perään että ihan naurattaa välillä. Nytkin me saatiin päähänpisto, että ei osteta leipää lainkaan vaan lihapiirakoita nuotiolla tehtäväksi ja siihen lisukkeet. Juustoja ja leikkelettä jota haettaisiin oikein palvelutiskiltä ja pieneltä toimijalta. Näin tehtiinkin. Kippari savusulatejuustoa, aamupala sulatejuustoa, lihapiirakoita, grahampiirakoita.... Ja sitten sieltä lihatiskiltä suolakylkeä, ylikypsää palvisiivua ja vieläpä pari isoa kassler leikettä. Nami!! Hiukan uskallan epäillä ettei kovin monilla oo samanmoisia retkieväitä kun meillä tällä kertaa. Ja kaikki tehtiin siis tuossa nuotiolla folionyytissä paistellen. Katsohan tätä:

Lihapiirakat kylkisiivuilla ja juustolla

Sinappihuntu päälle ja kyllä kelpaa

Kassler pihvit hitaasti kypsytellen

Pihviä aamupalaksi, ei ollenkaan hullumpaa

Kodassa istuskellessa tuli tehtyä kaikenlaisia huomioita kuten:

Illalla kun olimme saaneet syötyä niin käytiin virkistäytymässä pienessä purossa joka kotapaikan vieressä virtasi. Tuntui ihanalta pulahtaa viilentävään veteen matkan hikoilujen jälkeen. Uni maistui vähän huonosti, sillä mulla ei ollut tyynyä mukana ollenkaan. Lisäksi alkoi tietenkin aamuyöstä sataa, kuten on käynyt kaikilla mun telttailureissuilla tähän asti.

Noh, aamulla noustiinkin jo sitten kahdeksan aikaan ylös ja aloiteltiin leirin purku ja ruuan laitto. Hyvän aamupalan ja tavaroiden pakkaamisen jälkeen lähdettiinkin sitten pikkuhiljaa tallustelemaan samaa viiden kilometrin metsäpolkua takaisin autolle. Todettiinkin että ei se ole matka joka tappaa vaan vauhti. Hissun kissun siis...

Suurimmalta osin maasto oli suoperäistä, siellä Hän menee edellä

Lakkojakin olis ollut jo jonkin verran

Matkalla törmättiin taas yhteen metsän asukkiin:

Jää nähtäväksi oliko tämä viimeinen retki tälle kesää. Oli hiukan puhetta, että jos syksy on kovinkin aurinkoinen ja kelit suosii niin jonain viikonloppuina vois lähteä vielä luonnon helmaan. On se kyllä aina niin kovin palkitsevaa.

rakkaudella,
Sartsa