VIIKONLOPPU OLI IHAN TIMANTTIA

Nyt on kuullut ihan kyllästymiseen asti nurinaa siitä miten huonot säät tänä kesänä on ollut. Monet on pilanneet kesälomansa sillä, että tuijotetaan säätiedotuksia jotka lupaa tihkusadetta, rankkasadetta, vettä 7% tai sitten 100% todennäköisyydellä, ajoittaista sadetta, vähäistä sadetta, runsasta sadetta. Joka päivälle tai ainakin joka viikolle. Tämähän on sitten esteenä tehdä yhtikäs mitään muuta kuin synkistellä kotosalla neljän seinän sisällä ja tiuskia läheisille omaa turhautumistaan. Joo o... Mutta kun Ei. Sateella voi tehdä niin paljon voimaannuttavaa, kuten tavata rakkaita ihmisiä. Tehdä juuri sitä mihin ei muka arkena, loman ulottumattomissa, ole koskaan aikaa. Olla vaan, nauttia hyvää ruokaa, fiilistellä läheisten seurassa kerrankin pysähtyen hetkeen.

Mutta sitten taas. Joskus on sellaisia kesäpäiviä, ja usein etenkin iltoja, jotka jää sydämen sopukoihin kutkuttamaan pitkiksi ajoiksi. Aurinko paistaa, istutaan ulkona hyvässä seurassa. Paljon naurua, kuplien nousua aivolohkoihin, musiikkia jonka tahdissa laulaa ja tanssia, kokemuksia joita muistella talven synkkinä iltoina. Tässä kohtaa auringolla ja kesälämpöä henkäilevällä tuulella on lähes ratkaiseva vaikutus. Mulla oli sellainen juuri tuossa menneenä viikonloppuna. Lauantaina mentiin mun siskon perheen hoiviin ennen illan rientoja. Saatiin ensinnäkin saunoa pitkästä aikaa, mikä tuntui erityisen mukavalta.

Vähän saunajuomaa

Tässä kuvassa on koko illan tunnelma aika hyvin. Vielä kun saatais nauravainen seurue tuohon taustalle niin olis oikein täydellinen homma.

Uusi espanjalainen kuplatuttavuus Villa conchi

Illalla sitten lähdettiin paikallisfestareille hyvän musiikin äärelle. Tämmösiin kekkereihin

Käytiin kattomassa kaksikin hyvää keikkaa joista ekana Irina eli Hän

Meille illan pääesiintyjä oli kuitenkin jälleen iiiihanan iiiihastuttava Anna Puu eli Hän

Illan vipana esiintyjänä oli paikallinen bändi mun nuoruudesta, sieltä yläasteajoilta asti. Tällä kertaa siinä soitti myös mun isäni, monissa bändeissä elämänsä aikana soitellut. Niin se vaan jaksaa kuuskymppinenkin heilua vielä muiden mukana.

Mun isi <3

Puhumattakaan mun äitistäni, 63v, joka jaksoi festaroida 2 iltaa peräkkäin. Mulla on tunne etten siihen kyllä itte ihan pysty aikanaan :D

Mahtiviikonloppu siis takana, kerta kaikkisesti. Hymy huulilla eteenpäin siis...

rakkaudella,
Sartsa