Tosiaankin levottoman yön ja parin tunnin unien jälkeen olin valmis laittamaan pikapikaa kamat kasaan ja aamupalan jälkeen lähtemään kohti eläinpuistoa.
 |
| Ville söi joka aamu puuron |
 |
| Mun aamupalani |
Sitten olikin aika käydä tutustumassa Ranuan eläinpuiston eläimiin.
Eka kertaa näin majavan hereillä ja täydessä työn touhussa
Seuraavassa muutamia asukkaista poseeraamassa:
 |
| Huuhkaja |
 |
| Joutsen |
 |
| Vetonaulat eli jääkarhut |
Tässä kuvassa jääkarhu oikeassa koossaan
 |
| reitti oli tommonen rakennettu |
 |
| Reitin varrella oli pirunpeltokin |
Me tykättiin tosi paljon tästä eläinpuistokierroksesta sillä eläimet oli aktiivisia ja kaikki oli siistiä ja kierros muutenkin ihan mukavasti rakennettu.
Tuliaisostosten jälkeen olikin sitten aika lähteä kohti Puolankaa ja v 2014 suomen kauneimmaksi vesiputoukseksi valittua Hepoköngästä. Paikka oli aivan mykistävä:
Viimeisen yön yöpymispaikka katottiin sillä periaatteella ettei kotimatka olisi turhan pitkä. Löysinkin sitten pienen leirintäalueen Lavialta. Oulujärven leirintä oli paikan nimi ja mä valitsin mökkimajoituksen tälläkin kertaa. Kahden hengen mökki oli tosi hienolla paikalla ja vaikka olikin pieni niin siinä oli kaikki mitä tarvittiin ja mökki oli tosi siisti.
 |
| Rantaa biitsiä |
 |
| Näkymä mökin ikkunasta |
Oli niin houkuttelevan hyvä ranta että päätin heittää talviturkkini Oulujärveen. Oli vaan vähän turhankin matalaa uimiseen. Mutta kastettua sai kumminkin.
 |
| Varpaat hiekassa |
 |
| Rantaviivalla oli pituutta |
 |
| Minä ja Hän |
Lähdettiin iltanuotiolle läheiseen Rokuan kansallispuistoon, sillä leirintäalueen notskipaikka oli varattu. Noh, niin loppujenlopuksi oli tämänkin alueen notskipaikka mutta ei se mitään. Tehtiin iltalenkki kuitenkin:
 |
| Ville huilii lammen rannalla |
 |
| Iltalenkkikohde |
Kun palattiin leirintäalueelle niin otettiin vielä iltapesujen jälkeen matsi tikkaa. Mulla oli hyvä säkä tällä kertaa ja taisin voittaa jokaisen matsin:
Alueella oli melkoinen meno illalla ja ajattelinkin että näinköhän nukkuminen on yhtä huonoa kun Ranuallakin mutta ei onneksi ollut mitään ongelmia. Hyvin nukutun yön ja aamupalan jälkeen olikin sitten hyvä lähteä viemään Villeä kotia kohti. Matkaa reilut 300 kilsaa ja mä en noussut autosta kertaakaan matkalla. Tarkoitus oli pysähtyä syömään mutta ei sitten tunnettu tarvetta sille, vaan Ville vaan pysähtyi välillä hakemaan jostain kaupasta vähän välipalaa jonka söi matkalla. Taisi olla jo kiire kotiin ikävissään.
Elämäni reissuja oli kyllä tämä eikä takuulla jää lajissaan viimeiseksi vaan aion ottaa tämän jokavuotiseksi perinteeksi. Oli ihana viettää rauhassa kahdestaan aikaa pojan kanssa ja kun pakosti joutui tehdä yhteistyötä matkan varrella niin tuntui tosi kivalta. Aika vaan loppui kesken ja oisin halunnu vielä vähän pohjoisempaan mennä mutta tällä kertaa näin.
-Sartsa-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti