YU-KISOJA JA YSTÄVIÄ

Kotona vihdoinkin... Viime viikon keskiviikkona lähdettiin taas liikekannalle ja mentiin ennen Kalevan Kisojen rupeamaa yöksi jo mun vanhempien luo niin oli lyhyempi sitten Hänenkin alottaa useamman päivän rypistys. Vein myöskin keskiviikkona Hänet kattomaan naisten superpesistä, sillä itte oon kuitenkin kyseisen lajin parissa viettänyt muutamana kesänä tovin jos toisenkin ja ollut mukana Lapuan Virkiän superpesisnaisten talkooporukoissa myymässä fanituotteita. Hän ei ollut kertaakaan vielä ollut kattomassa livenä kyseistä lajia joten nyt oli hyvä sauma siihen. Keli oli perus kesäkeli eli sateen uhkaa ja kylmää tuulta.

Torstaina sitten lähdettiin mun siskon luo ennen kun suunta Seinäjoelle. Nämä pikkuihmiset on kyllä niin tätin rakkaita kun olla voi. Silloin reilu vuosi sitten kun elämä ei ollut ollenkaan niin hyvällä mallilla kun tänään niin nämä oli parhaita mahdollisisa terapeutteja <3 Nyt sitten tämä mun oma isompi rakkaani on ihastuttanut nämä lapsukaiset itseensä niin ettei täti oo enää mitään kun yhdessä mennään käymään. Hahhaa... Se on tosiaankin pelkästään positiivinen asia. Kuten oon  monta kertaa sanonu niin lapsetkin vaistoaa sen kuka heistä ja heidän jutuistaan. Tällä kertaa operaationa oli junaradan rakentaminen.

Kun sain vietyä Hänet hotellille niin palasin takaisin Lapualle missä sain vihdoinkin viettää aikaa rakkaan ystäväni Satun kanssa. Ihan ekana käytiin syömässä, molemmille yhtä rakkaan harrastuksen parissa siis... Mainio ruokapaikka Lapualla löytyy täältä

Lapuahovin mahtipossu

 Saatiin ruokaseuraksi vielä  ihana ystävämme Tepa joten oli kyllä tosi mukava pitkästä aikaa istua kaikessa rauhassa vaihtamassa kuulumisia. Houkuteltiin Tepa vielä sitten Satun luo piipahtamaan, vaikka ei Fresitaa voinutkaan meidän kanssa tilkkaa enempää nauttia kun autoilemaan vielä aikoi lähteä. Satulla oli vielä sitten naposteltavaksi kirsikoita, mansikoita, pähkinöitä..... Ai että oli kesäistä. Tepa lähti sitten mökkeilemään jossain vaiheessa iltaa ja me jäätiin Satun kanssa tuhoamaan Fresitaa loppuun. Siinä aika menikin sitten mukavasti höpötellessä aamuyöhön asti..

Perjantaina sitten mäkin suuntasin kohti Kalevan Kisoja. Kolmen päivän yleisurheilupaketti oli valmiina vastaanottoon. Kisojen avajaiset oli komeaa nähtävää. Oli kuoroa ja soittokuntaa...Suomi 100 teemalla.

Avajaisia

Kisojen tiimellyksessä

 Perjantaina kisojen jälkeen lähdinkin sitten yöksi siskon perheen luo palatakseni lauantaina aamusta heti kisapaikalle, olin lupautunut hakemaan Hänet ja kollegansa hotellilta aamulla joten näin tein. Vein pojat kentälle ja lähdin itse aamupalalle.

Lauantaina keli oli ihanan aurinkoinen. Kentän vieressä oli kisatori missä oli kaikenlaista ohjelmaa järjestetty. Mä kävin siellä syömässä ja oli kyllä todella herkullinen ateria ollakseen toriruokaa.

Lauantaina lähdettiin sitten illalla kisojen jälkeen poikien kanssa syömään Amarilloon ja minä toimin kuskina niin pojat saivat ottaa parit oluetkin. Oli oikein mukava ilta, hiukan jopa yllätyin ajan nopeaa kulumista. Hyvässä seurassa niin usein käykin.

Sunnuntaipäivä vielä iltapäivä kisailtiin kunnes viimein oli aika lähteä kotiin. Mulla oli taas kyllä jo melkoinen koti-ikävä. Alla oleva kuva on otettu tänä aamuna kun aamukahvilla istuin tuossa ulkona. Tein päivityksen facebookiin siitä, miten paljon mä arvostan sitä että mulla on koti johon on aina ihana tulla. Sellanen hyvän olon paikka. Aina kun ei oo niin ollut niin silloin sitä osaa arvostaa. Se on asiana tosi tärkeää ja jos ei kotona oo hyvä olla niin ehdottomasti kannattais hiukan pysähtyä miettimään miksi ei. Ja etenkin, että mitä sille asialle olisi tehtävä.

Tämä viikko on vielä Hänellä lomaa. Nyt kuitenkin tämä päivä ainakin ollaan vaan ja rauhoitutaan. Mä ainakin itte nautin nyt siitä että saan vaan olla kotona, vaikkapa tekemättä mitään sen kummempaa kun pyykkien pesua. Aamulla jo Häntä varoitin siitä, että mulla tuntuu olevan läheisyyden tankkauspäivä tänään. Tuntuu hyvältä saada olla lähellä, kosketuksen päässä.

Mukavaa viikkoa hakemassa
-Sartsa-