Eiliseen mä heräsin huomattavasti paremmalla fiiliksellä. Epäilemättä kiitos siitä hyvin nukutulle yölle. Onneksi sain kunnolla nukuttua niin perjantain työpäiväkin meni vähän kun huomaamatta. Availin työkonetta taas jo aamupalan aikaan eli työt aloitin lähes puoli tuntia aikaisessa. Aamupäivä meni sähköpostien parissa ja muutamia selvittelyjä mutta sitten, koska torstaina lopetin työt puolilta päivin enkä siis hakenut töistä papereita joita oli ajatellut katella perjantaina niin päätinkin omistaa päivän opiskelulle. Sille ei tahdo oikein mun työviikoista ja -päivistä jäädä aikaa.
Aika pian aamupäivän aikana huomasin että ulkona alkoi aurinko paistaa aivan ihanasti. Päätinkin että pidän ns. lentävän ruokatunnin eli söin samalla kun tein töitä. Ruokatunnin päätin sitten pyhittää lenkille. Haluan nyt testailla tuota pumppuani että mitä tapahtuu rasituksessa. Samalla mulla oli hyvä määränpää mihin lähteä lenkkeilemään kun piti käydä K-raudasta hakemassa vessan lattiakaivoon siihen hajulukkoon, vai mikä se reikä nyt onkaan, sellanen tulppa. Se edellinen lähti irti kun Aki putsas sen kaivon ja nyt haisi paska koko huushollissa. Pakkanen näytti -17.7 kun lähdin kävelemään. Matkan pituus oli 5,6km edestakaisin ja tunnin verran mulla siihen meni tuo kauppakeikka mukaan lukien. Sykkeet nousi mukavasti kun pidin reipasta tahtia. Ei kyllä ollut mitään tuntemuksia pumpussa joita olisin osannut ajatella epänormaaliksi. Ja kuten monesti ennenkin niin huomasin että kyllä mulla ensin väsyy jalkalihakset ja alaselkä kun loppuu ns. kunto. Oli huojentavaa huomata että pystyin ihan normaalisti lenkkeillä. Onhan se hassu ajatus, että yhtä äkkiä olisi pumppu mennyt niin huonoon kuntoon että jotenkin oireilis. Kun kuitenkin tuo vika ilmeisesti on joku pieni, joka ei välttämättä oo edes mikään vika sinänsä. On tää siinä mielessä ärsyttävää että itteään tulee nyt tunnusteltua ja tarkkailtua aivan toisella lailla kun aiemmin. Ja edelleen on rasittavaa kun tuo yläselkä, niska-hartiat on niin jumissa ja sitä kautta rintarankakin niin sekin aiheuttaa tietyn "tukkoisuuden" tunteen tuohon rintaan. Nyt täytyis vaan antaa positiivista energiaa keholleen ja universumiin että kaikki menee hyvin ja elämä jatkuu aivan kuten ennenkin. Ottaa aivan iisisti vaan.
Mun on pakko kertoa mun fiiliksiä koskien parisuhdetta jotka alkoi tuolta torstai-illalta. Mä kerroin jo aiemmin että mua jotenkin lohdutti tosi paljon silloin torstaina kun Aki tuli kotiin. En tiedä mistä se tuli,mutta oli semmonen lämmin olo että kaikki kyllä järjestyy. Illalla sitten kun istuttiin vierekkäin tässä sohvalla, niin mulle tuli niin älytön hellyyden puuska tuota miestä kohtaan joka mua jaksaa kattella päivästä toiseen. Mä vaan katoin sitä ja mut valtasi yhtä aikaa lämmin, rakkaudellinen ja turvallinen fiilis. Vaikka siinäkin oltiin molemmat omilla koneilla ja tehtiin omia juttuja niin että jalat vain hiukan kosketti toisiaan, oli silti hyvä olla kun se toinen on siinä. Saattoi halutessaan koskea. Kun sitten mentiin nukkumaan niin mä käperryin saman peiton alle oikein lähelle ja luulenpa että tämä kaikki takasi mulle ne levolliset ja hyvät unet.
Eilen vielä, kesken työpäivänkin, mulle tuli mieleen tämä meidän parisuhde. Joka kerta kun mietin Akia niin tuntui tosi hyvältä. Ekaa kertaa ikinä mulla tuli mieleen verrata tätä kaikkea siihen ainoaan pitkään parisuhteeseen mikä mulla tätä ennen on kokemuskopassa. Me ollaan Akin kanssa nyt oltu 4,5 vuotta yhdessä ja musta oikeesti tuntuu että rakastan koko ajan enemmän. Sen myötä kun on tullut paremmin tuntemaan toista niin rakkaus on vaan kasvanut. Me ollaan hitsaannuttu aika vahvasti yhteen kaikkien vastoinkäymisten ja hammastenkiristelyjen jälkeen. Aki ei oo ollut tässäkään asiassa mitenkään nopealiikkeinen mikä on aiheuttanut mulle välillä harmaita hiuksia ja epävarmuuttakin. Toisaalta mä ihailen sitä rauhallista luonteenlaatua että oma mielipide sanotaan silloin kun voi olla varma mitä sanoo. Tai ylipäänsä kun voi olla varma että mitä mieltä asioista on. Kun edellisen kerran oon ollut suhteessa siinä kohtaa että ollaan oltu yhdessä näin pitkään niin oltiin puolen vuoden päässä häistä. Kihloissa ja asuttiin exän kotona, joka oli mulle kamalinta aikaa ikinä. Sinä aikana mun itsetunto poljettiin kyllä niin maanrakoon kun olla voi. Ex anoppi piti huolen siitä etten koskaan tuntenut olevani tervetullut tai pidettyä ja etenkin että en osaa tehdä yhtään mitään. Nuorena alle 20 vuotiaana olin kyllä vielä niin raakile itteni kanssa muutenkin että tuo oli aika myrkyllistä sen ajan minulle. Mä en ollut parisuhteessa onnellinen. Siihen aikaan sitä vaan oli kun oli alotettu. Siihen olemiseen jotenkin tottui ja kun olin se kiltti tyttö niin missään nimessä en olisi voinut ainakaan lopettaa sitä suhdetta. Asiat oli kuitenkin ihan ok ja mies oli kiltti ja hyvä. Mä myös halusin lapsia ja sain niitä. Se onkin suurin saavutus koko maailmassa ja lapset on se asia mikä tekee kaikista noistakin vuosista tärkeitä ja merkityksellisiä. Mutta rakastinko mä silloin, niin valitettavasti ehkä en. Tai sitten olin vaan niin nuori etten tiennyt itsekään kuka olen enkä ollut sitä asiaa osannut edes koskaan pysähtyä miettimään. Nyt siis tässä parisuhteessa ei olla kihloissa eikä menossa naimisiinkaan mutta oon aivan äärettömän kiitollinen ja rakastan todella paljon. Totuuden nimessä vanhan ja tämän hetken vertailussa ei oo mitään järkeä siksikään että en oo todellakaan sama ihminen nyt kun olin silloin.
Eilen siis tuon ruokatuntilenkin jälkeen jatkoin toki vielä opiskeluja sinne iltapäivä kolmeen kun Aki tuli töistä kotiin. Ilta meni nopsasti ja ihan vaan rentoillen. Käytiin kaupassa ja haettin pitsat. Katottiin telkkarista viikon varrelta jotain sarjoja ja mentiin kohtuu ajoissa nukkumaan.
Aki lähti kisoihin jälleen joten mä oon päivän ihan itteni kassa vaan. Tuumin lähteä vähän ulkoilemaan ja muuten päivän agenda on aivan auki. Ihanaa kun aurinko jälleen alkaa paistaa aamun lumisateen jälkeen. On niin mahtavaa saada kasvoille aurinkoa ja mielelle se tekee vielä enemmän hyvää. Nää tälläset päivät kun fiilis on heti aamusta huipussaan on aivan parasta. Eiköhän tää tästä vielä iloksi muutu kaiken kaikkiaan.
Aurinkoa sunkin päiviin!!
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti