Huomenna on jo perjantai. Kaiken uhallakin mä uskallan nyt jo hehkuttaa että tämä viikko on pitkästä aikaa ollut tosi leppoisa töissä. Lisäksi tämän viikon aikana mä oon kokenut peräti 2 isoa onnistumisen kokemusta. Niitä ei oo viime aikoina ihan jatkuvasti vastaan tullut vaan enemmän ollaan siellä epätoivossa taivallettu joten tuntuu kyllä tosi hyvältä. Työtä on koko viikon ollut sillä lailla sopivasti ettei oo tarvinnut koko ajan olla kellon perässä tai hiki hatussa ja pieni paniikki persustassa tehdä jotain mistä ei oikein itsekään tiedä että mitä tekee. Ja pelätä että kaikki kaatuu päälle jonain kauniina päivänä. En oo uskaltanut oikeastaan tuntea mistään työhön liittyvästä hyvää fiilistä aikoihin juurikin sen takia etten oo aina kokenut olevani tehtävieni päällä niin oon jotenkin vaan koittanut selviytyä asia kerrallaan. Ja odottanut että jonain päivänä huomataan tai mä itse huomaan tehneeni jonkun asian päin persettä. Sitä ei vielä ole tullut, toivotaan ettei tulekaan vaan että tästä aina kumminkin jotain uutta infoa ja oppia tarttuu matkan varrella mukaan.
Tällä viikolla mua on enenevässä määrin taas tämä korona ottanut hermoon. Se alkaa nyt oikein toden teolla käydä mun jaksamisen päälle, koska mä haluaisin jo elää vapaasti. Joo tiedän että niin haluaa moni muukin mutta mulla on sellanen tunne ollut että oon huoneessa jonka seinät alkaa tulla koko ajan lähemmäksi. Ahtaan paikan kammo iskee ja happi tuntuu loppuvan. Jonain päivinä mun on todella pitänyt tsempata ettei mieli mene liian matalaksi. Toisaalta taas on jo niin tottunut tähän kotona kökkimiseen ettei oikein enää osais mihinkään mennäkään. Tuntuu aivan älyttömän kaukaiselta että sitä vois ikinä enää nauttia mistään kulttuurielämyksestä ihan livenä ja paikan päällä. Huoh! Mutta jos saan sanoa mikä asia sitten taas ottaa mua jo niin lujaa hermoon että meinaa väkisinkin katketa verisuoni päästä niin on nämä maskit ja niiden ympärillä käytävä vouhottaminen. Minä ymmärrän kyllä että on maskisuositus, uskoo ken tahtoo että sitä asiaa on nyt toitotettu aivan kyllästymiseen asti. Mediassa jauhetaan puolesta ja vastaan. Onko niistä mitään apua vai eikö oo. Tutkimustuloksia julkistetaan vuorotellen tukemaan kumpaakin mielipidettä. Mutta se minkä takia se ottaa päähän on ihmisten fanaattisuus niiden käyttämiseen. Kukaan ei oo kiinnostunut turvaväleistä tai käsien pesusta mutta maskista keuhkotaan päivittäin. Mikä pahinta, toisia kytätään ja lytätään sitten jos maskia ei syystä tai toisesta käytä. Silläkään ei oo mitään merkitystä miten ja millaista maskia sä turvassas pidät kunhan vaan saat korottaa itses muiden yläpuolelle kansakunnan kruununjalokivenä ja maailman pelastajana koska sulla on maski. Olet hyvä ihminen, vastuullinen joten sä voit ihan hyvin katsoa pitkään ja juoruta selän takana niistä jotka eivät maskia käytä. Ei sun tarvi ottaa selvää onko sillä, joka maskia ei käytä, joku syy siihen ettei hän sitä käytä. Ei kuulu asiaan, hän on vaan kerta kaikkisen huono ihminen, kakkosluokan kansalainen. Ihan oikeesti nyt, valoja päälle.
Tämän iltainen kauppareissu oli kyllä taas omiaan todistamaan tätäkin idiotismia kun todella moni, maskipäinen kunniakansalainen, kiilasi jollain hyllyllä aivan viereen huohottelemaan. Mulla ei ollut tällä kertaa maskia, koska kerta kaikkiaan unohdin sen autoon. Yleensä kyllä pidän, koska se nyt ei oo mulle ongelma enkä jaksa sitä rumaa silmää jota kaupassa saa ilman maskia liikkuessaan. Varmaa on vaan se, että siinä missä nämä maskilliset korvaan huohottajat katsoi ehkä mua pahalla silmällä kun ei mulla sitä rättiä ollut niin mä katsoin niitä vähintään yhtä pahasti kun epäkunnioittivat mun omaa tilaa ja turvaväliä. En sanonut mitään mutta mun katse sanoi että peräänny 2 metriä ja äkkiä!! Mä tiedän monia joilla on ihan oikea syy olla käyttämättä maskia. Kaikilla ihan terveydellisistä syistä. Sitten kun mä kuulen että heille on tultu huomauttamaan asiasta esim kaupassa kun he ovat yrittäneet sitä maskia terveytensä uhalla pitää seurauksena että happikato vie lähes tajun niin mulla kyllä mustenee heti. Jokainen tehköön maskien kanssa niinkuin parhaaksi katsoo mutta siitä ei tarvi kytätä toisia eikä huomautella yhtään mitenkään. Antakaa muiden olla!! Monesta isommastakaan asiasta ei mennä toisia huomauttelemaan niin ei tästä sitten ainakaan tarvi. Tilanne on se, että melkeinpä mielummin pieraisen pitkässä kassajonossa tai kaivan antaumuksella nenää kun meen mihinkään ilman maskia koska en jaksa niitä nillittäjiä jotka kuvittelee olevansa toisten yläpuolella pelkästään maskia käyttämällä.
Jos nyt saa sanoa niin tähän mennessä kauppareissuilla mä olen nähnyt maskia pidettävän leuan alla useita kertoja, otsalla ainakin kerran, jommassa kummassa korvassa roikkumassa, sen alta on kaiveltu sitä nenää ja maskin alareunaa on hipelöity alahuulella. Mutta hyvä silti että on maski. Peukku sille.
No joo sellanen oli tämänpäivän pohdinta asiasta josta ajattelin etten kirjottele riviäkään mutta kirjotinpa sitten kumminkin.
Huomenna on kiva päivä. Aivan sama millainen työpäivästä tulee niin silti on kiva koska ollaan lähdössä pikku retkelle. Mä oon menossa viettämään hotelliviikonloppua ja meinaan relata aivan täysillä. Tarkoituksena olis lenkkeillä paljon ja ottaa hotellihuoneeseen mukaan paljon kaikkea rentouttavaa tekemistä. Taas kehiin kasvonaamiot sun muut. Salaa toivon että huoneessa ois amme, mutta se nyt tuskin sentään toteutuu. Aki menee siis Jyväskylään hallikisoihin mutta mä en tänä aikana nyt lupautunut kahvioon. Ajattelen sitä, että lukiolla on tulossa yo kirjoitukset enkä halua riskeerata niitä. Aion siis viettää tämän minilomasen mahdollisimman turvallisesti ja vähintäänkin minimi turvavälien päässä muista. Ihanaa että saa vaan olla ja rentoutua hotellissa koko viikonlopun. Me like!
Nyt saisi kohta mennä jo tutimaan. Tänään en harrastanut liikuntaa yhtään työmatkaa enempää sillä tunsin oloni väsyneeksi koko päivän. Toissapäivänä mä tein lenkin heti töiden jälkeen pidentämällä kotimatkaa noin kolmella kilometrillä ja eilen lavistelin töiden jälkeen nettilaviksen parissa. Hiki pintaan tuntuu aina hyvältä. Pumppu on pysynyt ihan hyvin menossa mukana eikä liikunta oo aiheuttanut oireita. Pientä tuntemusta lenkin aikana oli mutta laitoin sen iänikuisen rankajumitukseni piikkiin. Verenpaineetkin on viimeiset pari viikkoa olleet aivan ihanteellisissa lukemissa, kuten myös pulssi. Mua kyllä jännittää aika paljon jo se tiistain rasitustesti ja se mitä sieltä mahtaa löytyä. Oon melko varma että jotain sieltä paljastuu mutta miten vakavaa niin toivon toki että mahdollisimman vähän vakavaa. Semmosta tällä kertaa.
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti