Mä oon syystä tai toisesta nähnyt viime aikoina paljon unia. Ne on yleensä aikalailla outoja eikä niissä ole välttämättä päätä eikä häntää. Joskus muistan aivan selkeästi koko unen ja sen tapahtumat. Toisinaan muistan vaan tunnelman tai vaikkapa henkilön joka unessa on esiintynyt. Torstain ja perjantain välisenä yönä mä näin unta, josta mä selvästi aamulla muistin vaan aivan loppukohdan mutta jostain syystä olen varma että oon nähnyt pitemmästikin kyseistä kuvaa. Haluan palata tähän koska aihe sivuaa myös toista mulle mieluista aihetta eli rakkautta.
Tähän ikääni mennessä mä oon saanut olla aika monelta kantilta tekemisissä rakkauden kanssa. Jos nyt en itse aiheesta ole kokemuksia liian kanssa haalinut niin keskustelut ystävien kanssa sekä ympärillä tapahtuneet asiat on tuoneet eteen sen miten moninaista rakkaus voi olla. Olen saanut todistaa rakkautta joka kestää no matter what, rakkautta joka satuttaa, rakkautta joka tuo surun tai kaipauksen. Oon nähnyt teinirakkautta, aikuisten rakkautta ja kaikkea siltä väliltä. Oon todistanut miten hankalaa ja kipeää rakkaus voi olla. On eri ikäisten välistä rakkautta, tyttöjen välistä rakkautta, vähän myös poikienkin. Puhumattakaan rakkaus lapsiin, perheenjäseniin, isovanhempiin,ystäviin ym ym. Pysytellään nyt kuitenkin parisuhderakkaudessa josta mä olen saanut aivan uuden kokemuksen viimeisen vuoden aikana.
Mennään ensin tuohon mun uneen. Mä heräsin aamulla niin, että ihan kuin radio olis ollut päällä ja sieltä olisi tullut Mariskan ihana biisi nimeltään Minä liityin sinuun. Tuo biisi on ainakin tällä hetkellä mun mielestä ehkä väkevin rakkauslaulu mitä voi olla. Se kertoo rakkaudesta joka on ollut olemassa aina ja kulkenut monen elämän mittaisen matkan ollen vieläkin voimissaan. Biisissä on jotain raamatullistakin kun puhutaan että "oli taivas viel nuori niin, liittyi jumalat ihmisiin ja minä liityin sinuun" Mä heräsin perjantai aamuna ihan kun kyseisen biisin musiikkivideota katsellen. Näin aivan pienen tuokiokuvan vaan mutta mä tiedän jostain syystä että tapahtumapaikkana on Kreikan akropolis kukkula. Vaaleassa liehuvahelmaisessa mekossa ja kultaisessa kukkaseppeleessään seisova nainen ja hänen kreikkalainen jumalansa vaaleassa paidassaan pitkine hiuksineen ja partoineen joka piti naista sylissään. Nainen ja mies katsoivat toisiaan silmiin todella intensiivisesti ja taustalla soi juurikin tämä Mariskan biisi. Mä tulkitsin että tämä pari oli laulussa mainitut Zeus ja Ra. Ei siinä vielä mitään mutta pari oli mun rakas siskoni ja hänen tuleva aviomiehensä. Kuva oli vähän kun hääkuva.
Siinä mielessä tämä ei ole ihme koska heidän välisensä rakkaus on jotain sellaista mitä en oo tähän ikääni mennessä vielä koskaan kohdannut. Se palaa niin valtavalla liekillä että sitä ei voi kun ihastella. Ja ehkä vähän kadehtiakin. Heidän rakkaustarinansa on juuri sellainen josta aistii sen, että he ovat tunteneet toisensa jo sieltä aikojen alusta lähtien. Ovat kasvaneet yhteen jossain aiemmassa elämässä ja nyt vaan löysivät uudelleen toisensa. Tuo tunne tuli mulle jo silloin kun Satu esitteli tämän Juhansa mulle ekaa kertaa. Hän tuntui heti jotenkin tutulta ja oli fiilis että on aivan luonnollista että he ovat yhdessä. Ihan kun olisivat olleet aina. Joka kerta kun mä kuulen tuon Mariskan biisin niin mä ajattelen että biisi on kirjoitettu juuri tuollaisesta rakkaudesta jota Satun ja Juhan välillä on. Itse koen olevani todella onnekas että voin todistaa tuonlaista, erittäin harvinaislaatuista, rakkautta. Seurata sitä lähietäisyydeltä jotenkin ennenkaikkea nyt kun ympärillä on niin paljon kaikkea negatiivista. Rakkaus on heikoimmillaankin ihana asia.
Halusin vaan jakaa tämän ihanan ajatuksen muidenkin kanssa. Kyllä mä tuollaisia unia näkisin mielelläni vaikka useamminkin.
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti