Mun piti jo eilen postailla kuulumisia mutta jotenkin olin kait niin lukossa etten oikein saanut itestäni irti. Mulla oli siis eilen lääkärikäynti niitten labratulosten pohjalta joissa viime viikolla piipahdin. Oli kyllä niin päräyttävä käynti että koko ilta ja viime yökin meni kyllä pohtiessa. No, mitä tässä jaarittelemaan, ei ollut todellakaan asiat priimasti eikä välttämättä edes hyvin.
Kolesteroli mulla oli vähän koholla jo syksyllä kun kävin ja se kuukauden suklaan mussutus ei nyt ollut omiaan helpottamaan sitä tilannetta ja senpä takia en mennyt kontrollilabroihin ennen joulua. Kyllä, tyhmäähän se oli kaksin käsin vedellä suklaata jos jo valmiiksi oli saanut huonot lukemat mutta syksy oli niin helvetin rankka että mä en vaan jaksanut välittää. En jaksanut. Ja koska olen lohtusyöjien aatelia niin tuumasin että jotain iloa pitää elämässä olla ja annoin mennä vaan. Onneksi seuraus oli myös se, että oon tainnut hetkeksi syödä itteni suklaasta ihan totaalisesti irti sillä vieläkään ei maistu. Ei vaikka tuossa olkkarin pöydällä on silmissä jatkuvasti purkki jossa on suklaata. Oon nyt kolmisen viikkoa ollut syömättä. Toki sitten vähän lakua ja salmiakkia on mennyt tässäkin välissä. Tekee hyvää nähkääs verenpaineille.
No mutta siis, lyhyesti niihin labroihin. Kolesterolit vähän koholla, samoin sokeri ihan nipin napin ylärajan väärällä puolella mutta eniten mua ehkä huolettaa se, että sydänfilmissäkin näkyi jotain outoa. Lisäksi mua hiukan ihmetyttää sinänsä hyvä hb, oli siis 143, mutta se miten äkkiä se on noussut on ehkä vähän outoa. Samalla mun ferritiini eli varastorauta oli 183 kun yläraja on 150. Kysyin aiheuttaako se toimenpiteitä niin lääkäri vaan kohautti hartioitaan että ei kun on noin vähän. Leukosyytit oli myös vähän koholla mutta kans kuulemma niin vähän ettei haittaa mitään. Kolesterolin alentamiseen oon jo aiemmin siis alkanut puuttumaan. Meillä on syödään kuitupitoista ruokaa, on vaihdettu vaaleat riisit ja jauhot kuitupitoisempiin tummiin. Leipä valitaan kuitupitoisuuden mukaan ja rasvaahan mä en oo leivällä käyttänyt oikeastaan koskaan. Oliivi- ja rypsiöljyä koneeseen myös. Eiköhän se elämäntapamuutoksilla saada asettumaan.
Sokeritkaan ei nyt olleet missään diabetes lukemissa sentään mutta koholla kaikki tyynni. Kaiken lisäksi multa oli löytynyt joku hb variantti joka saattaa vääristää tuota sokerilukemaa. Mikä helkkarin variantti?? Lääkäri ei ollut moisesta koskaan kuullutkaan. Diabeetikkopojallani on nähtävästi sama juttu koska asiasta on joskus sairaalassa puhuttu että se pitää ottaa huomioon lukemia purkaessa. Hieno ennakkoperintö meikäläiseltä. Mä tietty googlettelin tuota variantti asiaa illalla ja lopulta tulin siihen käsitykseen että se on jollain tasolla myös merkki veren hapenpuutteesta. Moista ilmenee usein vaikkapa korkealla ilmanalassa oleillessa. Tai ylipäänsä kun ollaan vähänhappisessa ympäristössä. Heti tuli mieleen, että no mitenkäs tämä maskihomma kun yhtä äkkiä on 8 tuntia päivässä ollut maski päässä niin onko se voinut vaikuttaa niin että on tullut hapenpuutetta vereen. NO, tuskin mutta maalaisjärki yrittää aina yhdistellä palasia toisiinsa.
Tuon sydänfilmin suhteen lääkäri tuntui olevan eniten sitä mieltä että koko testi oli ollut jotenkin virheellinen kun siinä oli kait näkynyt tuon epäkohdan lisäksi jotain teknistä ongelmaakin. Kuitenkin, jos se tulos pitäis paikkansa niin se kertois kait sydänlihaksen hapenpuutteesta. Sanoi kylläkin että sepelvaltimotauti mun ikäisellä nuorella naisella ois erittäin harvinainen. Miehellä vois olla yleisempää. Ei jaksanut uskoa että mun pumpussa mitään häikkää on mutta kyllä mua hiukan jopa pelottaa ajatus. Sukurasitetta tietenkin kyseltiin ja sanoin että isän puolen suvusta on kyllä rasitetta. Lääkäri kuitenkin piti tärkeämpänä omia vanhempiani ja sisaruksiani ettei heillä oo vastaavia juttuja ollut. Siitä eteenpäin on sekundääristä rasitetta.
Nyt sitten huomenna torstaina oon menossa uudelleen labraan ja siellä katotaan tuo sydänfilmi uudelleen ja nuo sokerit. Kolesteroleja tarkkaillaan sitten kevään mittaan vielä. Verenpaineita olin seuraillut ja todennut riemukseni ettei ne nyt ihan pilvissä oo ollut. Ja ovat selvästi suoraan verrannollisia siihen, miten nukun. Jos hyvin niin paineetkin on alempana ja päinvastoin. Ei kuulemma veranpainetaudin lukemia ole ne. Ihmettelen miksi mulla sitten on verenpainelääkkeet ja paketissa lukee verenpainetauti.
Hyviä uutisia oli se, että kilpparit oli loistavissa lukemissa. Sain luvan jättää lääkkeet pois ja myös tästä lääkäri tuumasi ettei mulla välttämättä oo vajaatoimintaa koskaan ollutkaan. Ok, katotaan nyt miten näissäkin käy. Myös näitä tarkkaillaan kevään mittaan vielä. Hienoa että nyt pääsi kunnon tutkimuksiin ja niin että asiat laitetaan kuntoon lopulta.
Mutta kyllä mä toisaalta oon niin pettynytkin jollain tasolla itteeni että miten helkkarissa mä oon itteni tähän kuntoon päästänyt. Syytä aivan kaikesta näitä läskejäni. Sitten kuitenkin kun alkaa kattomaan vaikka sitä mitä suuhunsa pistää niin meidän arkiruoka on oikeasti aika terveellistä. Joskus viikonloppuisin sitten saattaa syödä jotain vähän epäterveellisempää. Niissäkin pyrin kuitenkin aina miettimään vähän parempaa vaihtoehtoa. Liikuntaa mun pitäis lisätä mutta kun en kerta kaikkiaan oo jaksanut. Oon paljon tasapainoillut sen välillä, että pitääkö kuunnella kroppaa ja antaa lepoa mitä nyt on tuntunut tarviivan vai yrittää vähän liikkua mikä ois sekin hyväksi monellakin tapaa.
Se multa jäi kysymättä ja on ihmetyksen aihe, että tuosta stressistä ja työpaineesta jonka takia mä tonne menin alunperin, ei oo puhuttu nyt yhtään mitään. Stressi on kuitenkin aika oleellinen tekijä myös noitten kaikkien ongelmien suhteen mitä labratkin näyttää eli sydän- ja verisuonitautien suhteen. No, käyn torstaina labrassa ja ens viikolla on sitten soittoaika niistä tuloksista lääkärille joten ehkä siinä puhelussa sitten pureudutaan siihen, että mitä tuolle akuutille stressille ois tehtävissä. Ja pitäiskö mun nyt sitten jäädä saikulle vai mitä ihmettä.
Tähän on siis tultu. 46 vuotiaana mä oon aivan romuna koko tyyppi. Niskat ja hartiat on nimittäin kun lyijyä. Niitä jäsenkorjaaja koitti saada kuntoon maanantaina ja vähän se joutui jahkumaan että kovin on tiukassa. Jep, niin on. Pitäis jaksaa jumppailla samalla kun muutenkin liikkua ja rukata ruokavaliotaan entistä parempaan kuntoon.
Huolestuttavia aikoja elellään kaikin puolin. Nyt kuitenkin sorvin ääreen reippaasti. Alla olevassa kuvassa ois myös opintomateriaalia jonka sain pomojen luvalla tilata. Kun ehtis joskus avata.
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti