Päivä alkoi jo todella hienosti kun suoraan sängystä lähdin aamulenkille. Proteiinijuoma vaan ääntä kohti ja eikun lenkkarit jalkaan. Lenkkikeli oli täydellinen joten ei ihme että 12 kilsaa meni kun tuosta vaan. Mummaakin siinä autettiin lenkin varrella, mistä tuli tietenkin hyvä mieli. Lenkin jälkeen mä vähän seurustelin kummitytön ja ihanan veljensä cassun kans ennenkuin lähdin hakemaan autoa lainalle. Ystävä on huonossa kunnossa ollut ja viettänyt viime yönkin sairaalassa joten pientä muresta siltä saralta. Toivon niin paljon että kivut jo pikkuhiljaa hellittäis. Inhottavaa kun ei voi tehdä mitään auttaakseen.
Käväistiin äitin luonakin tuossa iltapäivällä kunnes oli jo kova kiirus siivoamaan tätä huushollia. Mä en tajua millainen sottapytty mä oon kun saan niin äkkiä paikat mullin mallin. Tosin tällä viikolla täälä on ollu Ville kaverina sotkemassa mutta en mä valitettavasti voi pojan piikkiin kaikkea laittaa. Onneksi ittellensä saa sotkea, eikä kukaan muu oo ahdistumassa tästä kun mä itte :) Kattokaas, löysin yksin asumisen hyviä puolia jälleen.
Nyt kun on hiki saatu pintaan siivoilemalla niin onkin ihana mennä saunaan joka tuola odottelee. Sitten vähän vaan hölläilyä ja katsotaan mitä tällä lauantailla on tarjottavana. Jotain mukavaa sais tulla kiitos, niin tasais taas tätä vaakakuppia hiukkasen. Odotuksia on ja tämä onkin aina parasta aikaa. Hyvää musiikkia ainakin olis tarjolla ja se on aina paikallaan. Kunpa vaan saisin superystäväni mukaan, sitten olis hommat kohdallaan.
Ei muutakun ihanaa lauantaita jokaiselle. Kyllä tämä hymy tästä pysyväksi muuttuu :) Elämä on kuitenkin aika laiffii!!
Pus pus toivoo Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti