SYNTINÄ VÄLITTÄMINEN??

Pätkätyöpäivä pulkassa. Mä oon hyvin pystynyt noudattaa some lakkoani muuten, mutta mese mun piti ottaa tänään käyttöön uudestaan. Alkoi wa täyttyä siihen malliin viesteistä ettei oikein ollut mitään järkeä jatkaa tuota viestilakkoa. Pitäähän sitä nyt ihmisen saada yhteyksiä pitää kavereihinsa :)

Eilen taas Ystävän kanssa treffattiin ruokailun merkeissä (meille kaikkein luonnollisinta) ja samalla laitettiin asioita taas vähän järjestykseen ja ihmeteltiin yhdessä kaikkea sattunutta ja tapahtunutta. On se kummallista tuo puhumisen voima, sillä joka kerta kun saa sanottua asiat ääneen niin tuntuu, kun niistä häviäis puolet pois. Ainakin jos on kyse jostain vähän negatiivisesta jutusta. Illalla vielä puin näitä ikävämpiä mun kohdalle osuneita sattumuksia tämän saman ystävän kanssa viestitse, ja sitten lopulta tulin siihen lopputulemaan että mä en pysty enkä voi muuttaa itteäni miksikään siitäkään huolimatta että oon saanut vähän osumaa.

Illalla iski nimittäin taas se epäreiluuden tunne, että vaikka mä oon ollut avoin itseni ja yrittänyt olla hyväksi toisille ihmisille, niin on tunne että siitä on jotenkin rangaistu tai ainakin että mua on jollain tasolla käytetty hyväksi. Vähintäänkin niin, että mun hyvät ajatukset on tahallaan heitetty roskiin ja niillä on niistetty nenä. Ja tähän yhtälöön kun lisää sen, etten oikein voi ymmärtää mitä varten, niin tuo vähän inhottava maku on pyörinyt suussa jo jonkun aikaa. Eilen mä päätin vaan jättää tämän kaiken märehtimisen taakseni. Mun synti on välittäminen. Se, että kun mä otan jonkun ihmisen lähelleni, niin mä välitän. Ja mä ymmärrän, tai ainakin yritän ymmärtää kaverien mukaan silloinkin kun ei enää pitäisi ymmärtää. Mä haluan sille läheiselle kaikkea hyvää ja onnellisuutta. Jos se on sitten väärin, niin mä en osaa muutenkaan olla. Samalla lailla aion jatkaa uskoen ihmisten hyvyyteen ja antaa ittestäni kaiken silloin kun tuntuu siltä. Jos se tuottaa mustelmia sydämeen niin otetaan ne sitten taisteluvammoina. Toivon mukaan voin silti ajatella tällä hetkellä että oon ollut ja että voin tulevaisuudessakin olla antamassa jollekin tarvitsevalle jotain positiivista. Mä oon mukana kaikki tai ei mitään, All In niin sanotusti koska se on vain se mitä mä oon.

Saiskohan sydämelle kypärän jostain :D

Nyt on taas hyvä, mä oon sinut itteni kans. Sanoin äsken peilikuvalleni että huolimatta siitä, että välillä oot vähän lapsellinen niin sä oon kuitenkin aika hyvä tyyppi, anna mennä vaan, hyvin sä vedät.

Auringonlämpöisiä ajatuksia puhallellen, Sartsa