MALTTIA

Tiistaihuomenta. Eilen en kirjoitellut mitään kun oli jotenkin hiljainen hetki ja tuntui, ettei oo paljon sanottavaa. Mä oon viime aikoina kirjoitellut fiiliksiäni aika ahkerasti facebookiin ja eilen illalla päätinkin pitää siitä nyt hiukan taukoa ja pysähtyä itteni kans. Mä oon todella helposti koukuttuva tyyppi, ja nyt viime aikoina on taas naamakirjailu vienyt aikaa ihan luvattoman paljon. On tosi ihanaa, että sitä kautta tulee paljon tsemppiä kavereilta ja viestejäkin vaihdellaan mutta se ei saa koskaan ottaa liikaa tilaa tältä oikealta live elämältä. Haluan hetkisen nyt rauhoittaa tilannetta ja yrittää ainakin elää juuri tässä ainutkertaisessa hetkessä joka on käsillä. Töissäkin mulla on menossa viimeiset päivät, joten otetaan niistä kaikki irti ilman luurin räppäämistä. En oo määritellyt some taukoni pituutta mutta katotaan tilanteen mukaan.

Iltaisin mulle iskee jonkunlainen kaihomieli. Se on kai joku surun olomuoto, mutta en oikein osaa jäsentää mikä ja miksi. On vähän sellainen olo, että mulla oikeasti on vaan se yks aivolohko joka kaipaa nyt sitä toista puoliskaansa kipeästi. Joka paikassa vitsaillaan kaverien kanssa tästä mun miehen kaipuusta ja puhutaan härkämuusikosta joka pitäis löytää. Se kuulostaa nyt jo omiin korviin siltä, kun mä olisin niin miehen kipeä ettei mun elämässä muuta oo. Mutta ei se oo totuus. Oikeasti mä kaipaan vaan toista ihmistä lähelleni, mutta tähän hetkeen riittää hyvin että se on ystäväkin. Olisin ikionnellinen totta kai jos joku päivä se mister oikea kävelis vastaan, mutta en edelleenkään usko siihen että sitä lähtis vartavasten etsimään. Silmät pitää pitää auki tottakai, mutta edelleen...se tapahtuu mikä on tarkoitettu. Haaveilenhan mä nyt vaikka mistä, jokainen joka mut vähäkään tuntee niin tietää sen, ja mä kyllä uskon että mä saan vielä rakastaa ja etenkin että mua rakastetaan, mutta se tapahtuu ajallaan.

Tällä hetkellä mä elän jotain suvantovaihetta siis. On kaiken kaikkiaan sellainen olo, ettei oikein tiedä mihin suuntaan tästä pitäis nyt lähteä, monenkin asian suhteen. Täytyy nyt vaan luottaa, että elämä kyllä ohjaa oikeaan suuntaan ja tuo eteen ne asiat joita kulloinkin tarvitaan. Malttia Sartsa, malttia!!

Nyt pitääkin jo kiiruhtaa töihin. Ihana lintujen laulu ja auringonpaiste saattelee mua tänäkin aamuna.

Pidä kiva päivä toivon minä, Sartsa