AINA EI MÖKKIAAMUT OO KUN STRÖMSÖÖS

Toka mökkipäivä ei alkanut sananmukaisestikaan aurinkoisissa merkeissä. Vettä tuli kun esterin hanurista ja ikkunasta ulos katsoessa näkyi pelkkää harmaata massaa. Veden humina oli niin kova, että television äänetkin hävisi taustalle. Hiukan masentavaa, etenkin ottaen huomioon että mulle kyseessä oli tällä erää ainoa kokonainen mökkipäivä. Toisaalta taas, keli oli sitä mihin tällä juhannusviikolla on totuttu. Ei sentään ollut aamulla maa valkoinen, mikä sekin on koettu männä vuosina. Kaiken lisäksi sähköt oli poikki. Onneksi aamukahvit oli ehditty keitellä. Oltiin siis hämärässä sekä sisällä että ulkona :)

Kuvassa ei tietty näy se harmaus kunnolla

Eikä siinä vielä kaikki, sillä lapseni nousi sängystä tälläisen kanssa:

Insuliinipumpun "letku" siis oli mennyt ihan kokonaan poikki. Onneksi Ville heräsi ihan poikkeuksellisen aikaisin joten toiveissa oli ettei sokerit olisi hypänneet ihan pilviin. Tuohan siis tarkoitti sitä, ettei insuliinia ollut mennyt ties miten pitkään aikaan. Välittömästi mitattu lukema näytti 18,5 joten äkkiä vaan uusi kanyyli kiinni ja korjaavaa insuliinia peliin. Oli kyllä todellinen ihme, että Ville heräsi jo noin aikaisin sillä jos olis normaaliin aikaan herännyt niin ties mitä lukemia olisi saatu katella. Nyt sokerit lähti tosi äkkiä laskemaan onneksi ja jo 20 minuutin päästä oltiin 13 paikkeilla. Siitä sitten kevyt aamupala josta tuli 30HH ja sille laitettiin normi ateriainsuliinimäärä joten sitten tarkistusmittaus näyttikin jo 8 lukemia. Huh että sai huokaista helpotuksesta. Hiukan huono äiti fiilis nostaa päätään, kun en älynnyt ketoaineita tuossa kohtaa mitata ollenkaan mutta jotenkin ajatus oli vaan siinä että nyt ne sokerit alas ja äkkiä. Muuten päivä oli sokerien suhteen kohtuullisen ok. Huomasin, että vähän enemmän heittelyä oli kun muina päivinä ja kerran nousi yli 10 mutta noin pääsääsntöisesti oli hyvät lukemat. Illalla jopa Villen omasta mielestä hiukan matalat kun oli 4 ja risat. Koitin muistuttaa, että sehän on vielä ihan ok lukema.

Kyllä mä aika ylpeä Villestä oon että miten hyvin se on nyt ottanut nuo hoitorutiinit haltuun ihan uudella innolla. Hoitaa kaikki toimenpiteet lähes muistuttamatta ja kirjaamisetkin muistaa omatoimisesti hoidella. Nytkin kun päiväkirja oli unohtunut kotiin, niin on merkkaillut puhelimen muistioon lukemat ja tapahtumat. Hieno homma, että on itte nyt sisäistänyt tuon homman tärkeyden. Ja lähinnä sen, että ne hoitorutiinit on tärkeät joka päivä eikä vaan silloin tällöin.

Iltaa kohti onneksi alkoi sitten sadepilvet väistymään ja pääsin kun pääsinkin rantasaunan ihanan lempeisiin löylyihin. Kyllä se on niin, että puilla lämmitettävää saunaa ei voita mikään ja täällä se on vielä sopivan tilavakin niin löylyt ei oo polttavat yhtään. Oli ihanaa tulla välillä ulos vilvoittelemaan ja nauttimaan järvimaisemasta.

Nyt kun tätä kirjoittelen, oon saanut herätä auringonsäteisiin. On kotiinlähtöpäivä. Vielä ennen kun lähden kotimatkalle niin näen kuitenkin keskimmäisen lapsukaiseni joka tulee piipahtamaan täällä <3

rakkaudella,
Sartsa