MÖKKIMAISEMISSA

Siinä maisemia joissa mä vietän seuraavat pari päivää. Keskiviikkoon saakka, jos tarkkoja ollaan. Tämä pikkuruinen mökkikylä Lapuan ja Seinäjoen välimaastossa on ollut meidän perhepiirin juhannusviikon viettopaikka jo varmaankin yli 10 vuoden ajan. Yks mökki on ollut meille, omat mökit siskon ja veljen perheille. Myös mun vanhemmat on täällä mukana olleet. Meidän lisäksi ei täällä sitten juuri muita oo ollutkaan joten lapsetkin on saaneet täällä meuhkata ihan sydämen kyllyydestä. Rantasaunat lämpeävät, pojat kalastavat yötä myöten, grillataan, uidaan ja vietetään aikaa porukalla. Mä oon tykännyt tästä paikasta todella paljon. Jollain tapaa mieli lepää kun olosuhteet on vähän sellaset retkelliset. Mökkeihin tulee kyllä kylmä vesi ja sähkökin. On mukavuuksia kuten telkkarit ja mikrot jne. mutta kuitenkin sellainen luksusmökkeily on tästä kaukana. Ollaan aika syvällä metsässä esim, lähimpään kauppaan on matkaa 20 kilometriä. Vessassa käydään pääsääntöisesti ulkohuussissa vaikka on täälä sisävessakin joka on kaikkien mökkien yhteiskäytössä.

Rannalla oleva penkki

Monet illat mä oon tuossa rannalla istuskellut maailman menoa ja omaa sisäistä myllerrystä ihmetellen. Nämä maisemat on omiaan tuomaan ajatuksille sellaista sopivaa ilmaa, että pystyy taas näkemään vähän kirkkaammin omaan itseensä.

Eron jälkeen nämäkin kuviot sitten toki muuttui. On oltu porukallakin täällä edelleen mutta nyt viime ja tänä vuonna minä olen tämän alkuviikon Villen kanssa täälä ja isänsä ottaa sitten loppuviikon lomaillen. Näin on hyvä, yksityiskohtiin sen kummemmin lähtemättä.

Eka päivä on painumassa mailleen ja mä koitan kovasti päästä jo yöpuulle. En kuitenkaan oo voinut sitä tehdä ennenkuin oon varma että tuo diabeetikkolapseni on varmasti rannalla ja tarkistanut tarpeeksi hyvin sokeritilanteensa. Täällä kuitenkin tuntuu tuo nälkäkin vaivaavan, jos mahdollista, niin paljon normaaliakin enemmän. Hyvin on tuntunut sokerien kanssa nyt sujuvan. Lukemat on alle 10 olleet koko päivän tänäänkin ja juuri äsken soittelin pojan sisälle tarkastamaan tilannetta ja lukemat oli 6,4. Kaikki siis hyvin ja enää en antanut lupaa lähteä soutelemaan tai edes kauemmas kalastelemaan mutta serkkujen kanssa vielä joksikin aikaa ulos lähti hän. Minä sitten valvon niin kauan kunnes on pakko passittaa poika sisälle. En nimittäin missään nimessä saa ruvettua nukkumaan ennenkuin Villekin on täällä mökissä. Niin iso poika kun jo onkin.

Huomiselta odotan eniten rantasaunomista. Toivottavasti ei sade pilaa sitä iloa. Uimaan menemistä en vielä uskalla luvata mutta katsotaan. Tiisijärvi vaikenee, mutta vain hetkeksi.

rakkaudella,
Sartsa