maanantai 25. kesäkuuta 2018

TERVEYSHUOLIA

Ekaa kertaa mulla on tällä hetkellä sellanen tunne, että ikä merkkaa jotain muutakin kun numeroita. En oikein osaa sanoa, mitä asiasta tulisi sitten päätellä tai edes ajatella. Jotenkin päällimmäisenä on oivallus siitä että ei täälä ei todellakaan olla ikuisesti. Mä todellakin herännyt vihdoin siihen tosiasiaan oon keski-ikäinen akka. Tässä vaiheessa siis ehdottomasti on ihan todella korkea aika alkaa tehdä itelleen jotain. Mä oon tosi vihainen ittelleni etten oo älynnyt sitä jo paljon aiemmin. Tällä hetkellä mä voi tosi huonosti. Oon nollakuntoinen, huonoryhtinen koska tukiranka ja lihaksisto on ihan paskassa kunnossa. Mä syön pääsääntöisesti onneksi ihan ok, mutta välillä mä sitten vaan annan mennä ja mätän suuhuni ihan just sitä mitä huvittaa. Rasvaista, sokeria, juomisia jotka jää takuulla vyötärölle. Mä en liiku satunnaisia lenkkejä lukuunottamatta. Miksi en?? Hyvin vaikea sanoa.

Tällä hetkellä mä oon oikein tosissaan huolissani omasta terveydestäni. Mulla on outoja tuntemuksia vähän siellä sun täälä. Sydän hakkaa välillä ihan kummallisesti, olo tuntuu kun sokerit heittelis, lihakset ei palaudu rasituksesta ja välillä raajoja turvottaa. Päätä puuduttaa, samoin kun sormia ja nilkkoja. Päässä tuntuu sellaista vähän kun puutumisen tunnetta. Olo tuntuu muutenkin vetämättömältä ja siltä, ettei kaikki oo kunnossa. Niinpä, mun 44v synttäripäivä ylihuomenna alkaakin labran kautta. Musta otetaan kaikki mahdolliset verikokeet, myös kilpirauhaskoe. Lisäksi meen sydänfilmiin. Siitä sitten katotaan miten edetään. Samaan aikaan oon nyt tarkkaillut kotona verenpaineita ja nekin otetaan huomioon sitten siinä kohtaa kun labratulokset tulee ja hoitaja päättää laittaako mulle ajan lääkärille. Tottakai mun pitää mennä lääkärille. Vähintään noitten verenpaineitten takia. Alapaineet huitelee 100 tienoilla koko ajan joten taitaa olla lääkityksen paikka. Vähän mä pelkään että sokereissakin saattaa olla häikkää. Ajatus lääkityksestä, ihan mistä tahansa tuntuu aivan mahdottoman pahalta. Siis tuntuu siltä kun oisin ihan ikäloppu. Tunnen jo pelkän ajatuksen perusteella itteni sairaaksi ja jotenkin raihnaiseksi. Vanha, laiska ikäloppu ja kulahtanut. Siinä ne ajatukset. Samalla tiedän miten typerä oon ajatuksineni. Mulla on oikein huonona päivänä sellainenkin olo, ettei Akin tarvittis katella tälläistä riippakiveä kun voi saada jonkun nuoremman ja nätimmän ja sellasen, joka on ittensä pitänyt terveenä.

Mua jännittää ihan hirveästi nuo labrojen tulokset. Tuntuu ihan oikeasti, että olis tuomiolle menossa vaikka tarkoituksena on nimenomaan tietää millaine suunta ylöpäin otetaan. Haluan tietää, millainen liikkuminen mulle on hyväksi ennenkun lähden sitä ahkerasti tekemään. Pelkään noita verenpaineita esim. salireenin kannalta. Muutenkin haluan tietää mitä nuo sydämen muljahtelut ja tykytykset tarkoittaa. Sitten lähdetään laittamaan asia kerrallaan naista kuosiin.

Keskiviikkona noitten labrojen lisäksi mä meen vielä hierojalle joka hieroo mun niskat ja hartiat kuntoon. Tietää paljonko noista pään oudoista tuntemuksista johtuu siitä ettei veri kierrä päässä.

Kaiken kaikkiaan mua jännittää ja jopa pelottaakin että mikä mua vaivaa. Mitä jos paljastuukin jotain vakavaa?? On ollut jo niin kauan hyvä olla, että siksi pelkään että kyllä se vielä jotenkin kaatuu niskaan. Mutta yritän nyt ottaa ihan rauhallisesti ja asian kerrallaan.

Huomenna onneksi tiedossa tosi kiva päivä kun saan treffata rakkaan ystävän kanssa. Saa vähän muuta ajateltavaa. Tänään oon hoidellut pyykkiä koko aamun ja nyt on hirvee nälkä. Lähen kattelemaan jotain sapuskaa.





rakkaudella,
Sartsa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti