Päivän teemana oli siis aitajuoksukarnevaalit ja mä ensin mietin meenkö omalla autolla perässä vasta katsomaan itte kisoja sillä Aki meni jo hyvissä ajoin paikalle tarkoituksena kouluttaa leireileviä urheilijoita. Sitten mä muistin, että kyseisellä paikalla on uimaranta joten aattelin että lähden viettämään lämmintä kesäpäivää sinne. Mitä mä nyt täälä kotonakaan olisin sitten tehnyt.
Pakkasin reppuni ja muistin onneksi jopa aurinkorasvan. Se tuli todellakin tarpeeseen. Otin mukaan myös lenkkarit läpsyjeni lisäksi. Onneksi niin, sillä lenkkimaastot oli kyllä aivan mahtavat. Olisin voinut lenkkeillä vaikka kuinka pitkään mutta tein pahimman mokan mitä tollasella kelillä voi tehdä. UNOHDIN JUOMAPULLON!! Kun hellelukemat paukkuu ja siinä kelissä lähtee lenkille, niin ei kovin pitkälle pääse kun alkaa jo eka kertaa tuntumaan että juomista pitäis saada. Hiki virtaa koko ajan vaikkei tekisi mitään. Reilut 4 kilsaa mä kumminkin sain mittariin ja sekin on parempi kun ei mitään. Lisäksi sain näääääääin paljon hyvää fiilistä niistä reiteistä mitä mä luonnon helmassa kävelin. Kerrotaanpa kuvin:
Tällainen polku lähti mua johdattamaan kentältä poispäin.
Ihanaa oli kun sai metsän liepeillä lenkkeillä. Luonnosta saa niin älyttömästi hyvää mieltä ja voimaa.
Voi kun olis saanut kunnolla vangittua sen tunnelman joka just tässä kohtaa oli. Yllättäen polun varrella tuli vastaan puinen silta jonka alta lurisi pieni puro. Mä oon vähän heikkona tälläisiin vesijuttuihin ja siltoihin. Mun päässä alkaa lähes välittömästi kehittymään jonkunlainen tarina joka kyseiseen paikkaan liittyis.
Siltoja lisää...
Jämsänkoskella on monesta suunnasta kattoen yhtenä maamerkkinä paperitehdas jonka piiput halkoo ilmaa. Alla olevassa kuvassa iso kolkko tehdas sulautuu aika nätisti osaksi kesäistä maisemaa.
Edellä kuvattu silta johti mut ravintola Vanhan Myllyn pihaan.... Tällä kertaa ohitin kuitenkin kutsuvan terassin reippaasti.
Lenkin aikana mä kiinnitin huomioon siihen, kuinka nätti paikka Jämsänkoski on. Oikein perinteinen suomalainen kesäidylli ympäröi joka puolella. Lopuksi mä löysin nimittäin itteni tuollaiselta puutaloalueelta jossa oli vanhoja rintamamiestyyppisiä taloja vieri vieressä. Pihat oli laitettu tosi kivoiksi ja kun käveli tuota hiekkatietä niin mieleen tuli yllättäen oma kotikylä. Kun hiekka rapisi kengän alla, aurinko kuumotti ihoa ja ilmassa oli kesäisen tutut tuoksut niin silmät kiinni laittaen palasin välittömästi Lakaluomalle lapsuuden kesiin. Mietin, että tuon tien varrella asuu varmasti onnellisia ihmisiä. Ehkä siinä on yksi omista tulevaisuuden haaveista.
Tästä oli siis eilen kyse...
Oinaalan urheilukenttä on kyllä niin kauniilla paikalla ettei oikein enää voi paremmaksi mennä. Tässä näkymä joka on kun lähestytään kenttää. Taustalla näkyy veneranta.
Kenttää ympäröi aivan mahtavat näkymät joka puolella. Tässä suunnassa tosiaankin venerantaan päin. Veneet makoilevat terijoensalavien varjossa.
Kun kääntyy edellisestä näkymästä pikkasen vastapäivään niin näkyvissä on matonpesupaikka. Otin tähän kuvan viime vuodelta näyttämään miten ihanan suomalainen kesämaisema voi olla.
Taas kun tästä paikasta kääntää katsetta lisää vastapäivään niin päästään tälläisiin tunnelmiin:
Ollaan siis uimarannalla, jossa eilen olikin melkoinen kuhina. Paljon lapsiperheitä mutta myös urheilijat kävivät suoritustensa jälkeen kahlaamassa että saivat palauteltua tehokkaasti. Polvien yläpuolelle kun vedenpinta ulottuu niin viileä vesi auttaa palautumista.
Siinä mä tosiaan lenkin jälkeen nautin rantaelämästä tehden vähän ristikoita ja vaan aurinkoa tankaten. Sitten olikin monta tuntia hyviä urheilusuorituksia, täydelliset kisamakkarat ja lopuksi vielä vähäsen rantailua. Ihan täydellinen päivä.
Soli sellaasta!!
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti