HUIPPU ALKU VIIKONLOPPUUN

Voi pojat. Tänä aamuna fiilismittarista sai vääntää heti muutaman napsun kohti kaakkoa kun kaihdinten välistä pilkotti aurinko!! Eilisen todella kylmätuulisen ja synkänkin päivän jälkeen oli aivan ihanaa nähdä auringon säteitä. Hyvä että maltoin edes aamupalaa syödä kun syyhytti päästä taas aamulenkille. Mä mietin jo vähän sitäkin eilen illalla, että ehkä pitäisi hiukan himmata näiden lenkkien kanssa kun yhtä äkkiä on näin kovasti tullut liikuttua, ettei tuu mitään rasitusvammoja sun muuta. Fakta on se, että ihan sellanen puolen tunninkin reippailu riittäis siihen että päivä sais hyvän boostin heti aamusta. Tänäänkin kuitenkin oli niin ihana tuolla pilvettömän taivaan alla käveleskellä polulta toiselle, että lenkki kesti reilun tunnin. 6,5 kilsaa tais tulla mittariin. Tällä kertaa olin lähes koko lenkin ajan hiekkateillä tai pikku poluilla. Siellä mä naureskelin yksin ääneen keskellä metsää kun kattelin luurit korvilla niin innokkaasti maisemia että potkaisin varpaani puun juureen sillä seurauksella että menin pitkin pituuttani siihen polulle. Juu, ei mennyt kovinkaan ketterästi mutta aika äkkiä mä änkesin ylös sieltä. Ittekseni tuumasin, että enpä oisi nuorempanakaan juuri tuon ketterämmin kaatunut joten täytyiskö täs nyt olla sitten tyytyväinen siitä että on aina ollut yhtä kömpelö eikä se asia liity ikään mitenkään 😀 Onni onnettomuudessa oli se, että polku oli kuiva joten juurikaan ei jäänyt polviin jälkiä kaatumisesta. Säilyi edes joku itsekunnioituksen ripe kun ei tarvinnut ihmisten ilmoilla kulkea leggareitten polvet ravassa.

Ohessa fiiliskuvia poluista joita tänään tallasin...

No mutta, nyt on taas ihan mahtava olo kun lenkin jälkeen sai venyteltyä ja käytyä suihkussa. Mä niin toivon, että tämä innostus pysyy mulla sitten vielä sinne asti kun työt alkaa. Oon mä nyt tajunnut ettei siinä oo mitään  järkeä että mä herään noin puolta tuntia ennen kun pitäis jo lähteä. Aamupala vaan äkkiä naamariin ja pikku pesut ja eikun menoksi. Sitten alkaa suunnilleen parin työtunnin jälkeen vasta kunnolla heräilemään. Ei enää sellaista. Jos nyt kerrankin kasvattais jonkunlaista selkärankaa tämän päätöksen ympärille. Sehän jää nähtäväksi ajan kassa...

Tänään on muutenkin spesiaali ja kiva päivä nimittäin ystävä kaimani tulee tänään tänne. Illalla saadaan vähän höpötellä ja vaikka juorutakin. Huomenna sitten ennen puolta päivää me lähdetään ajelemaan kohti Kuopiota ja viinijuhlia. Mä oon niin iloinen, että parin välivuoden jälkeen päästään taas yhdessä retkeilemään. Tuo reissu on täynnä kaikkea kivaa. Rauhalahden leirintäalue, aamusauna, botskimatka Kallaveden yli, viinijuhlien tunnelma, Vesala, Ellips, ystävän seuraa tietenkään unohtamatta. Eihän mulla tietty oikeasti varaa olisi lähteä nyt mihinkään mutta aina sitä jostain saa pelimerkit kasaan. Eikä tämä reissu onneksi maltaita todellakaan maksa. Syy mun rahattomuuteen on tietty se, että oon lomautettuna eikä liiton kanssa oo vielä rahahanat auenneet. En siis oikeastaan tiedä koska seuraavan kerran saan rahaa mistään. Tämä on pitkän kesäloman nurja puoli. Koko kesä on koulunkäynninohjaajilla lomaa mutta ollaan lomautettuna niin rahahommat on aina vähän heikohkot. Ainakin siis mulla tällä hetkellä vielä kun ei kertyneitä lomia oo niin että vois pitää tyyliin kesäkuun lomaa ja sitten tarvis vaan heinäkuu olla lomautettuna. Tämäkin asia korjaantuu vuoden aikana.

Ai niin, mun piti mainita yhestä vähän tylsästä jutusta. Tää meidän talohan on TODELLA rauhallinen. Täs asuu enimmäkseen vanhempaa väkeä ja suurin osa asunnoista on omistusasuntoja eli meitä vuokralaisia on vähemmistö. Itte on saanu joskus ajatella kun on vaikka musiikkia soittanut tuossa ulkona terassilla, että häiritseeköhän se jotakin koska täälä ei oikeasti kuulu koskaan yhtään mitään ääniä mistään. No nyt sitten on. Tuohon meidän viereiseen asuntoon muutti pari kuukautta sitten joku mies ja nyt on jo käynyt ilmi, että hän polttaa sisällä. Se haju tuli ensin ihan heikosti meidän kylppäriin ja mä ihmettelin että mikä se haju on. Sitten yks päivä mä huomasin, että tuo rappukäytävä haisee myös tupakalta. Sen lisäksi eka kertaa juhannuksena ja nyt sitten eilen kämpästä kuului hirveä älämölö kun miesporukka siellä oli kännäämässä. Onneksi meteli ei kuulunut niin kovana meille, etteikö olisi saanut nukuttua mutta ajattelin heti, että tässä talossa on kyllä muita joita moinen meno haittaa. Tänä aamuna sitten olin lähdössä lenkilleni niin yläkerran leskirouva tuli mua käytävässä vastaan ja alkoi puhua tästä naapurista. Odotteli siinä jotain toista naapuri kotiin tulevaksi että menevät sanomaan tuolle miehelle ettei moinen peli vetele. Tästä talosta on häädetty ennemminkin yksi alkoholisoitunut mies ja reilu vuosi sitten opiskelijatyttö, jonka luona ramppasi epäilyttävää porukkaa öin ja päivin. Epäilenpä että saattoi jopa huumehommia olla kyseessä, ainakin niistä tyypeistä päätellen joihin pari kertaa pihassa törmäsin. Silmät seisoi päässä siihen malliin että pää oli sekaisin kun seinäkello. Tämä naapuri sitten pyysi mua, että voisinko mä tulla sen kanssa sinne oven taakse että käytäis sanomas valitut sanat tälle naapurin isännälle. Mä en tiedä oisko mun pitänyt mennä ja että olinko nyt sitten jotenkin vellihousu etten mennyt mutta sanoin vaan, että kyllä mä menen nyt sinne lenkille. Jotenkin en vaan halunnut sekaantua asiaan josta ei sitten tiedä mitä seuraa. Kyse on kumminkin seinänaapurista. Ja asiasta joka ei mua/meitä mitenkään ihmeemmin haittaa. Ainakaan vielä. Saa nähdä miten tässä hommassa käy, saako mies häädön samantien.

Mutta hei, nyt puen ja lähden kauppaan. Mulla ei oo mitään lounastarpeita ja varmaan sitä skumppapullokin pitää matkaan hakea mukaan.

Ihanaa viikonlopun alkua!

rakkaudella,
Sartsa

MINÄ, ME,MYSELF AND I 45v!!

Niin, 45 vuotta tuli täyteen tänä aamuna aikalailla niihin aikoihin kun heräsin eli kuuden jälkeen. Aamulla ei tuntunut sen kankiemmalta kun eilenkään, eikä niveletkään pitäny sen suurempaa ääntä. Alamäki on siis alkanu jo paljon aikaisemmin, näin kait voidaan todeta. Koitin ottaa aamulla kuvaa vastaheränneestä, täysin luomusta keski-ikäisestä synttärisankarittaresta mutta kyllä se sen verran julkaisukelvoton oli että antipa olla arkistojen kätköissä vaan. Kotkat ja muut töyhtöhyypät löytyy jo lintukirjasta.

Eilen illalla, siinä unimasaa odotellessani, tuli taas mieleen oikeen miettiä tätä asiaa. 45 vuotta tuntuu jostain syystä paljon enemmältä kun vaikkapa 44. Tästä lähtien ollaan lähempänä 50 vuotta ja se laittaa tuumaamaan. Ihan niinkun mä nyt ensimmäistä kertaa olisin herännyt pohtimaan elämääni ja sitä miten äkkiä se menee. Kuin myös sitä, mitä mä sillä haluan tehdä. Mitä mä haluan saavuttaa? Saavuttaa...hmmm. Mitä jos mä en haluakaan saavuttaa oikeastaan mitään. Ainakaan enää. Siis lapset on ollut ja tulee ikuisesti olemaan mun elämäni paras juttu ja suurin saavutus. Aina sitä välillä pysähtyy miettimään miten sitä onkaan voinut saada aikaan noin fiksuja ja pärjääviä lapsia. Jokainen äitiänsä sata kertaa fiksumpia ja hyvä niin. Kait mä oon sitten muun elämän suhteen aika vähään tyytyväinen sillä jos mä nyt mietin elämääni juuri tällä hetkellä ja joku kysyis multa mitä mä haluaisin vielä elämässäni saavuttaa niin en osaisi vastata. On mulla haaveita ja unelmia, ei sitä tarvi epäillä. Luoja nähkööt sitä päivää kun sellaisia ei enää oo niin sitten joutaa poistua tästä maailmasta. Haaveita on aivan varmasti aina, mutta mulla nekin tuntuu olevan kovin tavallisia ja monen mielestä jopa arkipäiväisiä.

No, jos nyt tähän avaisi sitten tämänhetkistä ajatusmaailmaansa. Mä oon tähän ikääni mennessä siis saanut kasvatettua lapseni, omasta pahasta olostani huolimatta, yhtä lukuunottamatta aikuiseksi. Heti tulee kyllä mieleen, että läheskään tarpeeksi en omasta mielestäni oo pystynyt tai osannut tehdä ja tuntuu jopa siltä, että lapset on opettaneet mulle yhtä sun toista. Yhtä kaikki, täyspäisiä ovat. Oon saanut opiskeltua ylioppilastutkinnon lisäksi 3 ammattia. Kaikki ihan eri aloilta. Oon saanut ennenkaikkea työskennellä monissa mielenkiintoisissa ja opettavaisissa työpaikoissa. Niistä on tainnut tulla suurin oppi elämän varrelle, vähän yhdessä jos toisessakin asiassa. Työpaikoista oon saanut ystäviä, kavereita, sellaisia tyyppejä joiden kanssa on pätkän matkaa jaettu elämän taivalta aika syvällisestikin ja jotka on tavalla tai toisella mielessä aina. Oon mä saanut sellaisia sydänystäviäkin jotka on ja tulee olemaan mun sydämen vieressä aina. Jotain on täytynyt siis tehdä oikein kun on saanut tälläisiä ihmisiä tarttumaan elämäänsä matkan varrelta.

Työpaikoista oon saanut mukaani myöskin taitoja tulla toimeen kaikenlaisissa tilanteissa ja kaikenlaisten ihmisten kanssa. Oon tehnyt asiakaspalvelutyötä monelta eri kantilta, oppinut luovimaan vaikeistakin tilanteista ja löytänyt kutsumukseni. Lapset. Päiväkotityössä sydäntä lämmitävää oli se, että palaute sieltä lasten ja kotien suunnalta oli ja on vielä tänäkin päivänä sellaista, että tuntuu ettei mun ajatukseni kutsumusammatista oo ihan tuulesta temmattu. Se tuntuu tosi hyvältä ja oon ittestäni ylpeä että oon aikanaan uskaltanut tehdä vaikeitakin päätöksiä ja lähtenyt kohti unelmiani. Aikanaan vakituisesta työpaikasta tyhjän päälle hyppääminen oli monen mielestä järjettömyyden huippu, mutta onneksi olin itse silloin niin huonossa kunnossa henkisesti etten tainnut oikein edes tajuta pelätä. Hyvä näin. Taaksepäin katsottuna jokaiselle ratkaisulle on ollut syynsä ja huomaa sen ketjun minkä vuoksi yhden asian on aina pitänyt tapahtua että on päästy seuraavaan.

Näihin lukemiin mennessä on myös oppinut ihmissuhteista monenlaista. On pitänyt oppia paljon kantapään kautta, mutta itselle se on monesti ollut se paras keino. Ainakin siinä mielessä, ettei oo enää tarvinnut tehdä samaa virhettä uudelleen. Ihmisiä ympäriltä on jäänyt matkan varrelle, pysynyt mukana ja itselleni onneksi, tulee edelleen myös uusia. On ihanaa löytää uusia ystäviä tällä ikää, etenkin kun jokainen näistä uusista tuo mun ajatusmaailmaan niin paljon raikasta tuulahdusta. Ne uudet ystävätkin kun alkavat olemaan sitä ikäluokkaa että elämänviisautta löytyy kahmaloittain ja siinä minä yritän sitten olla kun paavo pesusieni ja imeä sitä viisautta myös itseeni.

Kaikkein suurin reissu ja uskaltamisen paikka on ollut kuitenkin matka itseeni. Oman pään sisään penkomaan ajatuksia, jotka jossain vaihessa oli kun muurahaispesä. On tehnyt ihan pirun kipeää, on törmätty seinään, on koettu epätoivoa josta sitten on löytynyt valoa tunnelin päähän, iloa, naurua ja etenkin ymmärrystä. Oon huomannut, että olemisen sietämätön keveys kumpuaa aika pitkälti siitä että on ymmärrystä itteään kohtaan. Miksi minä ajattelen tai teen näin? Ja etenkin että vaikka se onkin täysin eri lailla kun muut tekee tai odottaa niin silti mun on se tehtävä jos se mun sisältä kumpuaa. Niin kauan kun yritin tukahduttaa itteäni, olla joku muu kun oikeasti olen ja elää sen olettamuksen mukaan että mitä muut haluaa mun tekevän, mä voin tosi huonosti. Tätä asiaa kun yritän kattoa taaksepäin ja saada kiinni siitä, milloin mä tämän hoksasin niin en pysty sanoa. Kait se on sitten tullut pikkuhiljaa. Omia asioita ystävien kanssa läpikäyden, ehkä osa myös terapian tuloksena. Oli miten oli, pääasia että mä tajusin ja ymmärsin alkaa tehdä muutoksia kun vielä pystyi. Se, että mä ajelin tuolla aamuisin lapsi takapenkillä pitkin kyliä enkä tiennyt minne olin menossa (kun mun piti viedä hänet hoitoon) tai oksentelin ennen töihin menoa ahdistustani olivat jo aika rankkoja fyysisiä oireita. Kun päätä ei saanut pysäytettyä millään niin kroppa otti ohjat käsiinsä ja veti liinat kiinni. Ihminen on valtavan kiinnostava kokonaisuus.

Summa summarum siis. Tänään, 45 vuotis syntymäpäivänäni, mä oon kyllä aikalailla tyytyväinen tämänhetkiseen elämääni. Nyt kun sain vielä vakituisen työpaikankin niin yksi haave taas toteutui. On koti, työ, parisuhde, ystäviä, lapsilla asiat hyvin. Siinä ne tärkeimmät mulle.

Jos haaveita vielä vähän avais niin edelleen mä haaveilen että me saatais isompi asunto, jossa ois vähän pihaa. Vois olla ihan rivarikämppäkin. Sitten mä haaveilen, että lasten asiat suttaantuis tästä eteenpäinkin niin että voisivat olla tyytyväisiä ja onnellisia. Siinä ne, päällisin puolin. Itselleni vielä terveyttä ja sitä, että saisin itteni parempaan kuntoon.

Tänä aamunakin mä kävin lenkillä. Jälleen kello herätti 7.00 ja ennen kasia olin lenkillä. Tein tänään vaan reilun puolen tunnin lenkin, sillä ollaan lähdössä iltapäivällä kisoihin Jämsänkoskelle ja aion sielä tehdä vielä sitten uuden, päivän virallisen, lenkin. Siellä on aivan mahtavat lenkkimaastot.

Nyt pukemaan ja pakkaamaan reppua. Aki tulee kohta töistä ja sitten heti lähdetään.

rakkaudella,
Sartsa

45v ja matka jatkuu

RAIKAS JA REIPAS AAMULENKKI

Reippaat aamut jatkui tänään. Mä laitoin 7.00 kellon herättämään ajatuksella, että katotaan miltä kelloon herääminen näin lomalla tuntuu. Tuntui ihan leppoisalta. Nousin heti reippaana ylös enkä jäänyt tapani mukaan notkumaan sänkyyn. Heti tuli hyvä fiilis siitä että kokonainen uusi päivä on edessä päin ja mä oon siinä mukana heti aamusta.

Kaihtimien avaaminen toi eteen sen hiukan ikävän tosiasian että tämä päivä aukeni aika harmaana. Vettäkin näytti pikkuisen tihkuttava. No mutta sepä ei mua haitannut yhtään vaan päätin samantien lähteä tänäänkin lenkille aamupalan jälkeen. Aivan sama vaikka nyt vähän ois kastunut. Muki vihreää teetä sai kaverikseen aamupalalle reissarin missä päällä broilerileikkelettä, suolakurkkua, juustoa ja basilikan lehtiä. Päätin jättään Aamulehdenkin vielä lukematta ja lähteä todellakin heti aamupalan jälkeen tien päälle. Ja niin tein.

Menin aikalailla eilisiä jälkiäni sillä oli ihanaa päästä luonnon keskelle eikä vaan keskustan asfalttiteillä tallata. Mä luulen, että tuosta reitistä tulee aikalailla vakio sillä siinä on välillä monia eri pikkuteitä ja polkuja joista voi halutessaan pidentää tai lyhentää lenkkiä. Tänäänkin mittariin tuli vähän reilut 6 kilometriä. Ilma oli aivan ihanan hapekas ja raikas. Enää ei satanut, mutta lopulta tulin kotiin hiukan aiemmin kun ajattelin sillä vähän alkoi piskotella enkä tahtonut ihan ehdoin tahdoin jäädä sateeseen.

Piti oikein laittaa lippis päähän sateen varalta

Näiden tuoksu on kyllä aika huumaava

Nuo lupiinit ovat kyllä todella voimakkaasti esillä tuolla luonnossa niin tuoksun kuin myös runsaan esiintyvyyden takia. Niitä on kyllä aivan valtavasti. Niin nättiä kun ne onkin niin toisaalta ymmärtää minkä takia niistä halutaan jo hiukan eroonkin.

Tässä just mietin, että mitähän sitä tekisi tänään. Mulla ei oo siis mitään suunnitelmia täksi päiväksi. Lenkin ja suihkun jälkeen mä luin Aamulehden ja netistä päivän uutiset. Samalla kuuntelin radio Suomipopin Aamulypsyä. Siellä puhuttiin tulevista elokuvista ja vähän tässä nyt sain kipinää että kattoisko sitä oikein todella pitkästä aikaa netistä jonkun elokuvan tai sitten vanhoja telkkarisarjoja, joita aina silloin tällöin tykkään katella.

Parasta lomaahan on juuri tälläinen jolloin ei oo pakko tehdä yhtään mitään tai sitten tehdä juuri sitä mitä mieleen juolahtaa.

Kivaa päivää!!

rakkaudella,
Sartsa

AAMUSTA PÄIVÄ PARAS

Nyt on ehdottomasti paras kesälomapäivä menossa. Syystä että mä heräsin kerrankin ajoissa. Menin nukkumaan jo puoli yhdeksältä ja voin kertoa ettei unta tarvinnut houkutella. Nukahdin aika lailla samantien ja heräsin 6.15. Jes!! Mä siis oon oikeasti ihminen, joka tahtois olla aamuvirkku. Tai tavallaan mä oonkin. Kaikkein eniten mä saan aikaan aamuisin  jos vaan saan itteni sängystä ylös. Nytkin lomalla on huomattu se, että kun nousen vasta 11 aikaan niin koko päivä menee vaan ihmetellessä että mitähän tekis. Ei saa tartuttua mihinkään ja on ihan tosi paljon väsyneempi olo koko päivän.

Syy siihen, että menin noinkin ajoissa nukkumaan oli Akin älyttömät työvuorot. Sillä oli tänäkin aamuna kello herättämässä 2.30 tai jotain sellaista. Huhhuh!! Mäkin siis siinä heräsin syvimmästä unestani kun Aki täällä puuhaili aamutoimiaan. Hyvän  työpäivän toivotuksen ja suukon jälkeen kumminkin nukahdin taas samantien. Aamulla ei tarvinnut yhtään miettiä nukkuisinko vielä hetken kun kellokin on vasta noin vähän. Lähes hyppäsin innoissani sängystä kun tajusin että saan nauttia pitkästä aamusta. Venyttelin siinä tovin ja herättelin kroppaanikin tähän päivään. Laitoin teeveden keittymään ja tekaisin pari leipää. Siinä ennen aamupalaa ajattelin tarkistaa pitkästä aikaa näin aamulla verenpaineeni. Se on iltaisin mitattuna ollut ihan hyvissä lukemissa, huolimatta siitä että oon unohdellut lääkkeeni aika ajoin. Tänään yllätys oli melkoinen kun lukemat oli aivan ihanteelliset vaikka en oo lääkettäni nytkään vielä ottanut. Päätinkin sitten seurata vähän pitkin päivää lukemia, enkä siis ottanut tuota tabua ollenkaan. Jännä testata pysyykö paineet hyvinä ilmankin. Epäilen, mutta haluan testata.

Lääkkeistä puheen ollen, pitäis varmaan varata aika kilpirauhaskokeisiin. Ihan vaan olisi kiva tietää missä mennään noiden arvojen suhteen, sillä mulla on alkanut olla sellasta paineen tunnetta tuossa kilpirauhasen kohdalla ja sellasta jännää tykytystä aina välillä. Sellasta selittämätöntä joka ois mun mielestä hyvä tarkistaa ettei johdu kilppareista. No katotaan. Toisaalta tollane palantunne kurkussa on ollut aikaisemminkin mulla merkki jumiintuneesta rintarangasta, joka kyllä nytkin vaivaa. Mihin on jäänyt jokapäiväiset venyttelyt? No jäi vissiin kesälomalle samalla kun työtkin loppui. Ei hyvä!! Kiristää joka puolelta niin pirusti. Jalatkin on niin tukossa ja jumissa että venyttelyt on aloitettava pikimmiten uudelleen. Kuten selkäkin. Ai että kun mä aina toteuttaisin kaiken mikä mun mielessä on niin jo vain olis hyväs kunnos. Nytkin mä niin kovasti oon taas päättänyt että viimeistään syksyn tullen alkaa ittestä huolenpito ja mä aion aktivoida itteni. On se nyt helekkari vie kumma jos vaan seuraa läheltä kun kroppa lahoaa eikä saa tehtyä mitään.

Noh, anyway. Tänä aamuna siis tuli tehtyä reilun 6 kilsan lenkki tuolla pitkin ja poikin. Meillä on kyllä mun silmissä tosi nätti ja monipuolinen kotikaupunki. Tuollaisen aamulenkinkin aikana käveltiin välillä asfalttiteitä pitkin ja sitten taas poikettiin järven rantaan ja metsäpoluille. Laitanpa muutaman fiiliskuvan. Ei ihme, että päivä alkoi mahtavasti.

Venesatama

Siitä lähtikin sopivasti polku metsän läpi

Keurusselkä odottaa veneilijöitä

Matonpesupaikalla oli jo kovasti kuhinaa ja lähes jokainen pesupaikka oli täynnä. Ohitin hymyssä suin paikan sillä mäntysuovan tuoksu toi mieleen lapsuudesta sen, kun mumman kanssa vanhassa pihasaunassa porstattiin mattoja aina kesällä. Se oli ehdottomasti mun lempparihommia. Tykkäisin siitä ehkä edelleen ja nyt nyt mun bucket listalle tulikin ehdottomasti vielä joskus mennä mattojen kanssa tollaselle matonpesupaikalle kunnon porstaushommiin. Ei oo yhtään samaa vedellä pikapikaa painepesurilla matot putsiin.

Lenkin loppupuolella mä päätin vielä kiertää uuden kirkkopuiston kautta. Täytyy sanoa, että se ei ollut kyllä ihan kaikkein edustavimmassa kunnossa sillä nurtsi olis tarvinnut pikaista ajelua. Bongasin mä sieltä kumminkin parit taideteokset.

Selitys edelliseen

Tämä näkymäkin sais olla vähän nätimpi

Kaunis kirkkomme takapihan puolelta 

Aamulenkki oli täynnä fiilistelyä veden äärellä, kukkien huumaavaa tuoksua, aamuauringon pussailua, liikkumisen riemua ja lupausta hyvästä päivästä. Nyt suihkun jälkeen otin vyöhyketerapeuttini suosituksesta hiukan ruususuolaa kielen alle että saa suolatasapainon kohdalleen. Paljon vettä vaan päälle. Nyt jo kohta litra juotuna. Suihkunraikkaana uuteen päivään, odotellen että työkaverini laittaa viestiä missä ja milloin treffataan. Kivaa on siis tiedossa tänään kosolti. Näitä päiviä lisää.

Monta kivaa hetkeä sunkin päivään!

rakkaudella,
Sartsa

JUHANNUSTA

Meidän juhannus alkoi perjantaina perinteen mukaan urheilun parissa Keuruun juhannuskisoista. Tällä kertaa oli onneksi sääkin huomattavasti suosiollisempi kun vaikkapa viime vuonna. Nyt paistoi aurinko eikä sadekaan haitannut kisojen aikana juuri lainkaan. Itse istuin tokikin katsomossa katoksen alla ja välillä vaan näin kun jotkut kentällä otti sateenvarjoa esiin. Itse kisoissa ei mitään suuri urheilunimiä ollut lähtölistoissa mutta itseä kiinnosti tietenkin oman koulun oppilaat joita muutama lähtöviivalle asettui. Homma meni siis niin, että aluksi heti aamusta oli junnujen kisat ja sitten iltapäivällä siihen päälle aikuisten. Aika meni tosi nopeasti kun seuras noiden junnujen aitoa liikunnan riemua ja jännitti näiden tutumpien kilpailijoiden tuloksia.

Kisojen jälkeen sitten lähdettiin mahdollisimman pikaisesti kohti pohjanmaata ja mökille, missä itsekin oon niin tottuneesti viettänyt ainakin 10 juhannusta ennen muuttoani. Heti kun päästiin perille niin saatiinkin mennä rantasaunan ihaniin löylyihin. Voi että oli ihanaa! Ihana saunoa kunnon saunassa ja pulahtaa vielä sen päälle uimaankin. Eikä muuten ollut vesi kovinkaan kylmää.

Kukkuu Tiisijärvi...

Toenperrään kävin uimassa oikeen pariin otteesee

Perinteinen eka kertaa varpaat vedessä kuva

Ihana maisema

Juhannus mökillä sujui lähes perinteen mukaan. Saunan jälkeen grillaamista eli hyvin syömistä ja tällä kertaa normaalista poiketen myös hyvin juomista. Kerran vuodessa pitää vielä näin keski-iässäkin näköjään vetää hiukan enemmän kun ois ollu hyväkään. Ei todellakaan fiksuudesta mitään tietoakaan. Kyllä voin kertoa että tunsi ittensä niin aikuiseksi ja viisaaksi taas seuraavana päivänä. Pyh ja pah!!! Olotila oli muuten ihan hyvä, mutta kyllä se vaan niin on että tuollanen aamuun asti riekkuminen ei oikein enää sovi näillä kilsoilla. Oli niin väsy, ettei jaksettu edes lähteä Kuortaneelle seuraamaan Kuortane gameseja vaikka niin oli tarkoitus. No, toki sain aamulla onneksi tiedon ettei lippuja ollut istumakatsomoihin enää saatavilla joten sekin jo sinetöi sen ettei lähetä. Keli ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen ja kun päivän mittaan huomasi miten hirveän kylmäksi tuulikin heittäytyi niin mä en olisi edes tarjennut sielä olla. En ollut vaatetuksen suhteen varautunut ollenkaan noin kylmään. Ja tosiaankin tuosta väsymyksestä johtuen, en olisi jaksanut seisoa montaa tuntia sielä kentän laidalla. Eipä haitannut noitten kisojen väliin jääminen siksikään, että tulostaso ei ollut mitenkään päätä huimaava (näin todettiin kun katsottiin kisat telkkarista kotona). Ei siis tavallaan käynyt kuinkaan vaikka suunnitelmat noilta osin ei toteutuneetkaan. Ajeltiin suoraan siis kotiin.

Jaksoin vaan ajella yhden pysäyksen taktiikalla, vaikka väsy olo oli kyllä koko päivän. Kotona sitten kamojen purkua, vähän iltapalaa ja ajoissa nukkumaan että jaksoi herätä aamulla aikaisin uutta kisapäivää varten. Eilen siis kisattiin Saarijärvellä juhannuskisat jo 83. kertaa. Olin aamulla tietenkin jo niin aikaisin paikalla että kisojen alkuun oli vielä reilu tunti aikaa joten minäpä olin varustautunut lenkkivermein. Niinpä teinkin sitten lähes tunnin lenkin tutustuen Saarijärveen taas uudesta suunnasta. Mä oon kyllä aika hyvin noita kisapaikkojen maastoja kolunnut, sillä tykkään käydä ennen kisoja lenkillä niin kuluu se odotteluaika mukavasti ja sitten jaksaa taas paremmin istua ja kattoa kun toiset urheilee. Saarijärvi on kyllä tosi nätin näköinen paikka, tällä kertaa tein sellasen 5 kilsan lenkin siinä keskusten liepeillä. Oon jo aiempina vuosina laittanutkin kuvia, mutta Saarijärven kenttä on myös aika kivassa paikassa kauniin kirkon välittömässä läheisyydessä. Viime vuonnahan kävin tutustumassakin tuohon kirkkoon kesken kisojen kun oli joku hiljaisempi vaihe jolloin ei kentällä ollut niinkään mun mieluista lajia. Kuten vaikkapa pitkänmatkan juoksut.

Illalla kotona mä sain vielä oikein todella hyvä sapuskat kun armahani teki hyrskypottuja eli näitä ja savulohisalaattia siihen kylkeen. Ai että piti pitkästä aikaa syödä ittensä aivan ähkyyn. Kyllä oli hyvää!! Sitten olikin hyvä kellahtaa aika pian vattansa viereen maata ja nukkua piiiiitkä yöunet.

Nyt onkin sitten ollut niin pökkyräinen olotila, että tuumin lähteä vähän kävelemään josko piristyis.

Uutta viikoa päin!

rakkaudella,
Sartsa

TALKOOLAISENA JÄLLEEN YLEISURHEILUN PARISSA

Pakko oikein hehkuttamalla hehkuttaa eilistä iltaa Jyväskylässä. Harjun kentällä oli yleisurheilun Motonet gp kisat ja mulla on edelleen niin hyvä mieli koko jutusta. Oon ollut monesti aikaisemminkin tapahtumissa kökkimässä (niinkun meilläpäin sanotaan) mutta tuollaista fiilistä mikä eilen oli, ei oo kyllä läheskään joka kerta.

Olin siis kahviossa palvelemassa kisayleisöä. Aluksi oli hiukan arvoitus löytääkö yleisö paikan päälle kun oli kuitenkin kyseessä arki-ilta ja kelikään ei sääennusteiden mukaan luvannut parasta mahdollista. Noh, yleisö löysi kyllä sankoin joukoin paikalle ja katsomot täyttyivät aika lailla viimeistä penkkiä myöten täyteen. Kaikki tuntui jotenkin loksahtaneen kohdalleen. Hommat rullas joka puolella niin saumattomasti, ettei mistään kuulunut soraääniä. Ei edes meidän asiakkaiden keskuudessa vaikka meidän korttipääte venkoili koko ajan eikä meinannut ottaa yhteyksiä. Välillä ihmisiä tuli ruuhkaksi asti meidän kahvilapisteelle ja jonot kasvoivat siitä huolimatta että meitä oli 8 naista jatkuvasti palvelemassa. Jostain syystä tuntui että ihmisetkin oli kovin hyvällä fiiliksellä matkassa eikä kovin kiire tuntunut olevan kotiinkaan kisojen jälkeen. Meillä kauppa kävi vielä hyvän aikaa viimeisen kilpailusuorituksen päätyttyä. On pakko mainita, että 8 tunnin rupeama jalkojen päällä tuntui kyllä kotiin lähtiessä. Istahdin valehtelematta varmaan minuutiksi koko iltana. Ei malttanut pitää taukoja kun oli niin kova hurlumhei meidän kahviteltassa.

Mikä sitten tekee sen, että jostain yksittäisestä tapahtumasta jää jotenkin muita tapahtumia parempi mieli? Kait se on monen asian summa, mutta jos vois kiteyttää niin tunnelman tekee ihmiset. Ketjureaktiona sitten voidaan mennä taaksepäin että mikä tekee sen, että ihmiset viihtyy. Moni asia. Ystävälliset toimitsijat, hyvä sää, loistavat urheilusuoritukset ja se, että saa mahansa täyteen tai kahvihampaan kolotuksen talttumaan kun siltä tuntuu. Siinä ne varmaan tärkeimmät. Eilen nämäkin hommat kaikki loksahti kohdalleen. Onneksi sää oli ennusteista huolimatta mitä mainioin ja liekö se, vai mikä, mutta kentällä nähtiin aivan upeita huippusuorituksia. MM kisarajan ylityksiä ja jopa 18 vuotta vanhan suomen ennätyksen rikkoutuminen. Itteä hiukan toki harmitti ettei päässyt näkemään mitään näistä suorituksista mutta selostajan hehkutus ja ihmiset reaktiot katsomossa välittyivät kyllä kisatorin puolelle kahvioonkin asti. Tälläinen ihminen, joka elää tunteella urheilussa mukana, sai kyllä monet kerrat ihonsa kananlihalle liikutuksesta. Ei nyt aivan tarvinnut kyyneltä tirauttaa mutta eipä paljon muutenkaan :D Urheilu antaa aivan mahtavia elämyksiä, ei voi mitään.

Onneksi sitä herkkua on tarjolla koko juhannuksen ajalle ihan kivasti. Tänään on välipäivä mutta huomenna sitten Keuruun juhannuskisat josta suoraan lähdetäänkin sitten ajelemaan viettämään mökkijuhannusta pohjanmaalle. Lauantaina mennään Kuortaneelle kisoja katsomaan ja sunnuntaina on sitten Saarijärvellä Aki taas työn touhussa ja mä penkkiurheilen. Siinähän se juhannus sujuukin leppoisasti.

Nyt tarvii alkaa laittaa kämppää siihen kuntoon, että täälä on jalalle sija. Huomaa kaikesta että viime aikoina on taas tultu ja menty, pakattu ja purettu.

rakkaudella,
Sartsa

VYÖHYKETERAPIA TESTISSÄ

Nyt on aivan pakko tulla heti hehkuttamaan ihan supermahtavaa kokemusta. Tulin nähkääs juuri elämäni ensimmäisestä vyöhyketerapiasta. Voi hyvänen aika kun oli ihana parituntinen. Isokankaan Suvi on vasta valmistumassa ko terapeutiksi ja kuulutti facebookissa että tarvis asiakkaita opintojensa loppusuoraa varten. Mähän tartuin heti tarjoukseen, sillä kehon hyvinvointi on mua alati kiinnostava juttu. Oon toki myöskin kuullut kokemusia vyöhyketerapiasta ja siitä mihin kaikkeen siitä voi avun saada, mutta tosiaankin kokemuksena tämä oli mulle ittelle nyt eka.

Vertailupohjaa ei siis muihin tekijöihin ole, mutta Suvin käsittelyssä ainakin tuli kovin kiireetön fiilis. Sellanen olo, että mut hoidetaan kyllä ainakin varmasti loppuun asti mikäli tarvetta ilmenee. Hoito alkoi sillä, että istahdin keinutuoliin. Hiukan hävetti, tottakai, kuivat kantapäät ja pelkäsin onko jalkapohjat kuinka likaiset. Siitäkin huolimatta että pesin ja rasvasin jalkani kotoa lähtiessä. Kaikkeen sitä huomio kiinnittyykin. Siinä sitä sai lökötellä keinutuolissa kaikessa rauhassa kun toinen operoi jalkapohjia, tai oikeastaan koko jalkaterää. Uskomatonta millainen kokonaisuus tämä meidän keho onkaan. Että jalkapohjista löytyy sellainenkin pikkunippeleitä sisältävä koelauta mistä voi ohjata meidän koko kehon toimintaa ja hyvinvointia. Jämerää!! Ja minä uskon että näin on, koska miksi ei olisi. Keho on kumminkin niin kokonaisvaltainen että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Lisäksi asioita tutkimalla ja kokemuksenkin kautta oon tullut siihen tietämykseen että harvoin itse ongelman syy on siellä missä vaikkapa kipu tuntuu. Mun kohdalla niskat ja hartiaseutu on kroonisesti jumissa (kuten monella muullakin) mutta mulla itse ongelma on lantiossa (kuten monella muullakin).

Vyöhyketerapia toi esiin nämä ongelmakohdat aika selkeästi. Heti kun mentiin alueille jotka koskee alaselkää/lonkkaa niin jo vain paikallistui sekin ongelma jonka kanssa oon paininut koko talven ajan. Tällä hetkellä tosin vasen lonkka ei suoraan oireile mutta ongelmat on olemassa. Toinen mieleen jäänyt juttu oli munuaisen pisteen kipuilu. Löytyi tosi kipeä kohta joka selvästi oli munuaiseen viittaava. Tuli puheeksi veden riittävä juominen ja suolan saanti. No, voin heti sanoa että mun kohdalla molemmat prakaa. Juomisen vähyys tuntuu myös päässä sellasena orastavana pääkipuna. Miten ihmeessä mä en sitten meinaa kumminkaan älytä juoda riittävästi. Etenkin nyt lämpiminä päivinä. Suolaa mä en varmaan liioin saa riittävästi ja siihen sain vinkin koittaa ruususuolaa. Aion ottaa neuvosta nyt vaarin, etenkin kun mitään pahaa ei noilla neuvoilla ainakaan saa itelleen tehtyä. Nyt jännityksellä odotan tuleeko hoidosta jotain jälkituntemuksia. Nimittäin silloin kun kävin ekaa kertaa jäsenkorjaajalla niin mulle tuli ihan fyysinen paha olo hoitopäivän iltana. Nytkin kaikenlaiset fiilikset on mahdollisia. Ollaan lähdössä illalla Keskisen Vesan hoodeille joten toivotaan, ettei mitään järkkyä pääkipu/väsymys/oksennan olotilaa tulisi.

Näin alkoi toka lomapäivä. Hammas, tai kait itää sanoa että ien, tuntuu ehkä vähän jo paremmalta. En siis soittanut tänään hammaslääkärille mikä saattaa osoittautua virheeksi mikäli jotain tulehdusta alkaakin kehittyä. Huomenna mä ehdin kyllä vielä soitella jos siltä tuntuu. Kaikki kotikonstit on nyt kyllä käytetty. Oon syönyt sekä Panadolia että Buranaa koko viikon niin, että maha oli tänä aamuna ihan löysällä. Oon purskutellut suutani ahkerasti suuvedellä ja luoja nähkööt pari kertaa jopa votkalla. Niin, kyllä, purskutellut votkalla. Kyllä, poltti niin pirusti mutta myöskin tehosi sillä siitä alkoi kunnon parantuminen. Siitä vaan ei oo viittinyt ottaa tapaa niinku noista muista keinoista.

Nyt menen tankkaamaan sitä vettä ja suoloja. Katotaan sitten mikä vaikutus olotilaan. Muistakaa pitää ittestänne hyvä huoli.

rakkaudella,
Sartsa

MIELENSÄPAHOITTAJAN TAPAHTUMARIKAS SUNNUNTAI

Eilisen tapahtuma- ja etenkin tunnerikkaan päivän jälkeen oli kyllä ihanaa että on loman eka päivä. Vielä ei varmaan oikein oo järkeen iskostunut että tässä saa viettää monta rentoa viikkoa vaan oleillen. Sillä mitä se loma nyt sitten mun kohdalla näin eka päivänä tarkoittikaan? Se tarkoitti sitä, että siihen aikaan kun normisti alkaa työt eli 8.00 mä nousin sen verran ylös että otin lääkkeet ja kävin vessassa. Sitten ihanasti takaisin petiin ja unta vielä toista tuntia. Loma aamu tarkoitti myös kiireetöntä aamupalaa ja lehtien lukua ulkona. Vielä kun mittari  näytti heti herätessä +20 asteen lukemia niin mikäs täs on ollessa. Sen verran oon tässä hereillä ollessani tehnyt että maksoin yhden laskun. Muuten oon vaan nettiä selaillut ja istunut tekemättä yhtään mitään. Siitäpä oikeastaan päätinkin ottaa tämän päivän agendan. En tee oikeastaan yhtään mitään. Ainakaan sellaista mikä ei hutsi.

Nytkin siis istun tässä terassilla näpyttelemässä. Linnut laulaa taustalaulua enkä kaipaa edes musiikkia. Kukat ja yrtit kaipaa vähän näköjään vettä joten sen verran vois kohta tästä liikahtaa mutta noin muuten just nyt on oikein hyvä. Ai niin yks mitä loma aamu myöskin mun kohdalla tarkoittaa on se että voi pukea päälleen minkä tahansa rievun ja hillua ilman rintsikoita. Sillai antaa koko kropalle ja mielelle sellanen rentoutumisen paikka. Huomenna oon sitten menossa elämäni ekaa kertaa vyöhyketerapiaan joten tosi jännä nähdä mitä sellainen mahtaa tuoda tullessaan.

Mutta jos hetkeksi vielä kulkis muistojen tiellä taaksepäin ja eiliseen. Elettiin siis sitä päivää jonka tiesin olevan mulle hiukan hankala, mutta tunteiden voima kumminki pääsi jopa yllättämään. Oli siis Akin tytön rippijuhlapäivä. Mua ei oltu juhliin kutsuttu, sattuneista syistä, kuten jo aiemmin kerroinkin, mutta kirkkoon halusin mennä. Sanoi kuka sitten mitä vaan. Halusin kuitenkin päästä osallistumaan itselleni kovinkin tärkeän nuoren ainutlaatuiseen päivään. Toki lähtiessämme kirkkoon, mulle iski sellanen pikkumorkkis että olenko mä nyt sitten itsekäs kun haluan tämän homman ihan vaan itseni takia mutta sammutin moisen ajatuksen samantien. Heti jo kirkon pihassa kun näin nuo rippilapset niin mieli tuntui herkistyvän. Mä oon tainnut päästä sellaseen tätimoodiin missä mä tajuan sen, etten enää itse oo ihan junnuikäinen ja mua jotenkin se ajatus herkistää että näillä rippikoululaisilla on koko elämä edessään. Iloineen ja suruineen. Haasteineen ja niistä selviytymisineen. Kaikki elämän isot päätökset ja tapahtumat odottaa. Maailma on auki. Enkä nyt tarkoita surkutella itteänikään että voi voi kun sitä on elämä nyt jo eletty ja kaikki takanapäin mutta fakta nyt on kumminkin se, että puolet elämästä aikalailla on eletty. Paljon ihanaa ja arvaamatonta toivottavasti myös edessä.

Kirkossa mua herkisti yllättävän vähän. Puhutaan nyt suoraan ja sanotaan, että konfirmaation kaava oli kovinkin kaavamainen. Tarkoitan, että siitä puuttui jotenkin sellanen nuorekkuus ja raikkaus mikä sopii tollaseen nuorten tilaisuuteen. Kirkko osuus meni ihan hyvin eikä olo tuntunut siltä, etten olisi tervetullut. Sitten kun lähdettiin kirkosta ja kaikki läheiset oli siinä rippilapsen lähellä niin mulla oli tosi vaivautunut olo. En tiennyt oikein missä mun paikka on ja pitäiskö mun olla kuinka kaukana taka alalla. Samalla halusin todella kovasti päästä halaamaan päivänsankaria ja toivottaa Onnea sekä kivoja juhlia. Missään vaiheessa en halunnut että tällä lapsella tulisi mitenkään vaivautunut olo mun takia. Siksipä hoidinkin halaukseni sopivassa kohtaa hieman sivussa poistuen takavasemmalle vähin äänin. Tuntui pahalta, kyllä mä sen voin myöntää. Se, että tuntee niin vahvasti olevansa porukan ulkopuolinen, tapahtui se sitten missä vaan, on kyllä aikamoisen vahva tunne. Itsestäni oon kuitenkin ylpeä, sillä mielestäni hoidin oman osuuteni arvokkaasti ja kunnialla. Onnittelin heitä joita mielestäni tälläisellä hetkellä kuuluukin onnitella ja se kylmä vastakaiku oli kyllä omiaan heittämään huurteeseen ripset ja kulmakarvat. Jäätävä on ihan oikea sana kuvaamaan sitä tunnelmaa. Silti mä pidin hymyn huulilla ja otin vastaan tervehdykset joita niitäkin sain osakseni. Yllättäviltä tahoilta jopa. Sisällä pieni tyttö itki suureen ääneen ja sydämessä tuntui pahalta. Päällepäin aikuinen nainen hillitsi itsensä ja laittoi hymynaamarin päälle. Mä en oo varmaan koskaan vielä elämässäni kokenut tälläistä tunnetta, että jonkun mielestä olen kuin ilmaa. En osaa siis ilmeisesti oikein käsitellä sellaista tunnetta. Ehkä on aika oppia.

Kotimatkalla mulla tuli sitten itku. Oliko sitten surua, harmitusta vai vaan pahaa mieltä mutta se tuli vaikka kuinka yritin estää. Katselin ohikiitäviä maisemia ja mietin että siinä vieressä mulla on rakas ihminen jolla on tänään tärkeä päivä kun nuorimmainen pääsee ripiltä. Halusin, että hän voi ihan rauhassa ja hyvin mielin keskittyä tuleviin juhliin. Missään nimessä en halunnut aiheuttaa mitään draamaa omalla käytökselläni. Sanoin ittelleni että kun jään yksin kotiin niin on aikaa päästää kaikki ulos. Mutta en mä näköjään pysty tälläisiä voimakkaita tunteita peittämään. Yhtä äkkiä vaan huomasin että kyyneleet tuli. Valui pitkin poskia ja tipahti tuohon rintapieleen. Onneksi oli paperia mukana. Oli tosi hiljaista, kumpikaan ei puhunut mitään. Ja hyvä niin. En olisi siinä tilanteessa halunnutkaan lietsoa asiaa yhtään enempää. Kyllä mä tiesin että se toinenkin aisti ja ymmärsi ihan sanomatta missä mennään. Olinhan asiasta jo etukäteen puhunut.

Tultiin kotiin ja mä onnittelin isääkin juhlapäivästä ja toivoin oikein mukavia juhlia. Halasin lähtiessä. Sitten kun ovi meni kiinni niin tuli se itku mikä oli siellä pidätettyjen kyyneleitten takana. Mä vaan päätin päästää sen ulos ilman sen kummemmin analysoimatta mistä se pohjimmiltaan kumpuaa. Harmitus siitä ettei voinut olla mukana juhlimassa  nuorta joka on itselle kumminkin niin lähellä sydäntä. Itku kesti aikansa ja sitten päätin alkaa tehdä jotain ihan muuta. Ensin kävin putsaamassa naaman, otin juhlavaatteet päällä pikkuruisen selfiesession ulkona ja päätin lähteä saattamaan ajatuksiani ihan uusille urille.

Lähdin tutustumaan Mäntän kuvataideviikkojen näyttelyyn Pekiloon. Siellä, jos missä, saa kyllä aivolohkoilleen ajattelemisen aihetta. Siellä on niin monelaista stimulaatiota aisteille että väkisinkin laittaa ajatukset mylläämään. Suosittelen kyllä ehdottomasti käymään tutustumassa, jos näille suunnille eksyy. Tai ihan lähteä vaikka taideretkelle ihan varta vasten. Kyllä meillä täällä yhdeksi päiväksi nähtävää riittää. Katohan täältä mitä Mäntän kuvataideviikot tarkoittaa  Tuolla Pekilossa oleva Ihmisen aika näyttely sisälsi kyllä niin paljon kaikkea kaikille aisteille. Teoksia oli tehty niin monelaisista materiaaleista ja eri tyyleillä. Mukana oli jälleen myös videoteoksia. Tälläiselle tavalliselle tallaajalle moni teos jätti kysymysmerkin leijumaan mieleen syövereihin. Ei avautunut taitelijan ajatus, mutta toisaalta pitäisi käydä ehkä uudemman kerran vielä että pystyis muodostamaan omaa ajatusta. Jotkut ihastutti, jotkut jopa ällötti. Se kait se on taiteen tarkoitus, herättää tunnetiloja ja ajatuksia. Mä katton taidetta ihan maallikon silmin ja hyvä niin. Ei mulla on tarvetta alkaa opiskella sitä sen syvällisemmin kun mikä luonnostaan sattuu kiinnostamaan. Tavis taiteen maailmassa, hyvä niin. Ikä on tuonut sellasen syvällisyyden entistä enemmän itteen, että koen saavani irti kaikenlaisesta taiteesta aina jotain. Vaikken sitä läheskään aina ymmärräkkään. Suosittelen kokeilemaan.
Muutama teos tähän alle kuvina, ihan ilman mitään tekstejä.

Noistakin nyt jo saa vähän osviittaa miten monenlaista taidetta Pekilo tällä kertaa pitää sisällään.

Mulla meni tuolla taiteen parissa varmaan parikin tuntia ja kun kotiin saavuin niin Aki olikin jo tullut juhlista. Päätettiin sitten vielä etsiä iltaruokailua varten laavupaikka jostain ja löydettiinkin sellainen tuola Höytiältä. Kiva pieni luontopolku aika kivoissa kalliomaisemissa ja laavukin oli oikein kivassa paikassa kallion taskussa.

Polku kulki kalliomuodostelmien vierellä ja päällä

Laavun sijainti ei ollut ihan tyypillinen

Siinä metsän asukki nojailee rennosti, minä näin mutta näätkö sä :D

Vesi keittyy nykyään kätevimmin pakissa, sekaan vaan pikakahvia

Tmmänen paikka

Konttivuoren luontopolku oli 1,5 kilsan pituinen ja tuonne laavupaikalle ei ollut parkkipaikalta kun ehkä 300m jos ois huomannut sen polun alussa. Siinä nimittäin polku erkani kohti luontopolkukierreosta missä oli kyltti että kiertosuunta. Jos kumminkin ois halunnut mennä vaan laavulle niin siitä tosiaan olisi voinut lähteä toiseen suuntaan ja olis ollut heti perillä. Me nyt oltais joka tapauksessa kierretty myös tuo luontopolku. Se on Höytiän kyläyhdistyksen ylläpitämä, kuten tietenkin laavukin, ja siitä iso kiitos että jaksavat. Polun varressa oli tosi hienosti opaskylttejä esim eri kasveista. Laavu oli kyllä täysin varusteltu. Ei muuta kun eväät naamariin vaan.

Olihan tosiaan monisyinen päivä niin tapahtumien kuin tunnepuolenkin osalta. Illalla olo oli jo ihan normalisoitunut ja päällimmäisenä murheena oli tuo hampaankohta mistä poistettiin viime maanantaina hammas. Ei meinaa parantua ollenkaan ryökäle.

Tästä sitä mennään juhannusviikkoa kohti että huikuu.

rakkaudella,
Sartsa

LOMA!!

Näin se sitten koitti päivä kun meikäläinen jäi pitkälle kesälomalle. Ihan tarkalleen ottaen kyseessä on kylläkin lomautus, koska meillä koulunkäynninohjaajilla nyt ei oikein ole kesän aikana tekemistä kun koulu on kiinni ja oppilaat kesälaitumilla. Mä tein nyt tällä viikolla vähän extraa tuolla yläkoululla toimistohommien puolella mutta tänään siis koulun ovi sulkeutui muutamaksi viikoksi. Ihanaa, sillä täytyy sanoa että tämä loma tulee kyllä enemmän kun tarpeeseen. Vaikka tämä viikko jättikin tunteen rauhallisesta työskentelytahdista niin kyllä siellä ihan tarpeeksi lähellä muistilohkoissa on se hirmuinen hurlumhei viimeisten päivien osalta ennen suvivirttä ja vielä viime viikollakin. Nyt vaan sitten toivotaan että rahavirrat kesän osalta alkais pyöriä mahdollisimman äkkiä niin pystyy tehdäkin lomalla jotain. Ensimmäinen lomareissu on jo tiedossa kun viinijuhlat kutsuvat taas parin viikon päästä. Ihanaa!!

Ei mulla tässä kohtaa muuta kunhan tulin kertomaan sen pakollisen että mä oon niiiiiin lomalla tai että lomalle lomps ja mitä näitä nyt onkaan :D Palataan asiaan viikonloppuna. Täällä se alkaa sateisena sillä oli tarkoitus lähteä telttailemaan mutta se suunnitelma peruuntui alkuunsa.

Mukavaa viikonloppua, paistakoon päivä!!

rakkaudella,
Sartsa

TISSIASIAA

Mun on pakko kirjoittaa tänään mieleen painuneesta aiheesta. Siis tisseistä. Kyllä, tarkemmin sanottuna naisten tisseistä. Luin lehdestä jutun tissiflashmobista jonka tarkoituksena oli kait herättää keskustelua siitä miksi miesten ja naisten tisseistä kohistaan ihan eri tavalla. Eriarvoista on se, sanoivat. Kyllä pitää samat oikeudet olla naisilla kun miehilläkin.

Jälleen kerran oli jännä huomata, että kun alkoi pohtia tälläistä aihetta omasta näkökulmastaan niin sitä onkin ilmeisesti aikalailla takapajuisesti ajatteleva. Aiemminkin on joku uutinen tai jonkun lausuma mielipide jostain aiheesta saanut aikamoisen aivomyrskyn aikaan. Hyvä niin, sillä raikas tuulahdus tuonne ummehtuneeseen pääkoppaan on aina kovinkin paikallaan. Nyt mä huomasin uppoavani tähän tissiasiaan hetkiseksi hiukan syvemmin. Mietin onko mun mielestäkin niin, että jos miehet saa olla ilman paitaa niin sitten naistenkin pitäisi saada olla. Heti huomasin ajattelevani että ei pitäisi. Ajattelen siis tisseistä eri lailla riippuen siitä onko ne miehellä vai naisella. Jaahas, selvä. No entä sitten kun ajatellaan tarkemmin. Onkos naisten tissit paljaana oleminen koskaan sitten mun mielestä ok? Niin on. Jos ollaan uimarannalla niin naiset voi ottaa yläosattomissa aurinkoa ihan siinä missä miehetkin ovat rannalla paidatta. Yks asia on fakta nimittäin se että yleisillä paikoilla, kaupunkiympäristössä jne ei miestenkään tartte ilman paitaa kulkea. Sen verran voi vaivautua että pukee paidan päälleen. Mutta sitten kaikkia muita tilanteita ajatellen miesten paidatta oleminen on mun mielestä ihan luonnollista mutta en mä naisten haluisi tissit paljaana olevan. Ajatellaan vaikka illan istujaisia jossain mökillä tai tilannetta missä ollaan oltu saunassa, niin miehet on lähes poikkeuksetta ilman paitaa ja se on ihan ok mutta en kyllä itte olisi tissit paljaana ja saattaisin kattoa ehkä hiukan hitaasti jotain naista joka olis. Mistä moinen johtuu niin sitä en osaa sanoa. Ehkä mä sitten vaan oon jotenkin kaavoihin kangistunut joissain asioissa. Oon kuitenkin sitä mieltä että ihmisvartalossa kaikki on ihan luonnollista ja jokainen on hyvä sellaisena kun on. Mä voin puhua näistä asioista ja seksuaalisuudestakin ihan luontevasti. Silti mun verkkokalvoille ei sovi naisten paljaat tissit illanistujaisissa. Ne on ok jos nainen imettää vauvaa, ne on ok saunassa ja kuten sanottua uimarannallakin aurinkoa ottaessa. Toisaalta, lähtökohtaisestikaan mä en ajattele automaattisesti kaikista asioista että kun kerran miehetkin niin miksei sitten naisetkin. Pitäis ehkä ajatella, en tiedä.

Muutaman kerran aiemminkin mä oon törmännyt tälläseen samantyyppiseen asiaan josta on uutisoitu tai puhuttu jossain yhteydessä ja sitten sitä alkaa miettimään mitä itse ko. asiasta ajattelee. Usein on tullut yllätyksenä ettei olekaan ehkä niin vapaamielinen kun on ajatellut. Siis että kaikki asiat ei oo aivan sama, mullekaan. Tätä tissiasiaa lukuunottamatta oon kyllä omasta mielestäni sillai avarakatseinen että pystyn hyväksyä ihmisten erilaiset tavat olla ja elää. Se on mun mielestä jopa elämän rikkaus. Jos joskus pääsee juttelemaan jonkun ihmisen kanssa joka elää ihan omalla tyylillään tai ajattelee asioista täysin eri lailla kun itse niin on jännä päästä kuulemaan miksi näin. Joskus se muuttaa omaa käsitystä mutta toisinaan ei.

Sitä oon pohtinut vuosikaudet, mikä tarve ja motiivi ihmisillä on analysoida toisten elämää ja päättää mikä on oikein ja mikä väärin. Kun meistä kukaan ei kuitenkaan pääse toisen pään sisälle tai pysty tietämään jonkun parisuhteen tai perheen asioista mitä tapahtuu neljän seinän sisällä. Vanha asia mutta tulee aina silloin tällöin uudelleen mielen päälle. Ihmiset on niin kovin kärkkäitä arvostelemaan tai jopa tuomitsemaan jonkun joka tekee asiat eri lailla kun itse tekee tai mikä enemmistön normi on. Miksi? Mä en todellakaan väitä ymmärtäväni puoliakaan tästä maailmasta tai asioista joita täällä tapahtuu, mutta kyllä mä osaan antaa kaikkien elää niinkun parhaaksi katsoo. Joskus mä ihailen jonkun rohkeutta uida vastavirtaan, toisinaan taas jahkun mielessäni että kaikkea sitä maa päällään kantaa. Mutta en mä koe että mun tarvii toitottaa niistä isoon ääneen tai saati alkaa lyömään maahan ketään. Voin jättää ihan vaan huomiotta tai kääntää katseeni pois jos ei joku miellytä.Oma elämä jatkuu ihan samanlaisena huolimatta siitä että en katso asiakseni julistaa jollekin että hän elää ihan vääränlaista elämää. Sen pohtimiseen ei jaksa edes enää kuluttaa aikaa että miettis mitä ihmiset toisten lyttäämisestä saavat? Tuntevatko itsensä jotenkin paremmiksi ihmisiksi vai mitä? En ikinä opi ymmärtämään sitä joten annetaan olla. Summa summarum, ehkä mun kohdalla sitten tämä tissiasia on sellainen mitä en ymmärtäisi ja se on jotenkin itselle yllättävää. Mutta en mä siitäkään alkaisi ketään isoon ääneen moittia. Ehkä siihen tottuis tai sitten vaan kääntäis sen katseen pois.

Tämmöset mietinnät tähän torstaihin. Mikäs sun päivänpolttava kysymys mahtoi olla?

rakkaudella,
Sartsa

VIIME PÄIVIEN RETKIKOHTEITA LAIDASTA LAITAAN

Viime päivien aikana on tullut piipahdettua taas monessa mielenkiintoisessa paikassa, jotka haluan tässä jakaa. Ensin oli lauantain retkikohde Ylistarossa, Vanha markki eli eläinten vanhainkoti. Mä siis kannoin korteni rippijuhlien järjestelyjen kekoon sillä, että otin siskon pikkuiset hoteisiini että juhlapaikalla saatettiin laittaa paikkoja kuntoon rauhassa. Tehtävä oli mulle enemmän kun mieluisa, sillä sainhan mä samalla viettää aikaa tätsyn rakkaitten kanssa. Tälläinen paikka on tuo vanha markki. Aivan kerta kaikkiaan ihana paikka ja meillä oli tosi hauska päivä vaikka olikin ihan hirmun kuuma. 3 tuntia meni kun siivillä ja sitten oli pakko jo lähteä kotia kohti.

Vanhalla markilla meitä tervehti ensimmäisenä 4 lampaan lauma joka palloili parkkipaikalla niin ettei meinannut autoa saada parkkiin. Se on just niin kiva tuolla markilla että eläimet todella kulkee siellä ihan vapaana ja niitä voi silitellä ja rasputella, jopa ruokkia. Tälläkin kertaa vapaana käveli poni, nuo lampaat, kalkkunalauma ja muutama kana. Lisäksi me saatiin seurailla pupujen, kissanpentujen, kissojen, alpakkojen, kanojen, hevosten, vuohien ja possujen touhuja. Myös marsuja taisi jossain olla. Kaikki eläimet oli niin kilttejä ja rauhallisia että niitä saattoi lasten antaa silitellä mahdollisuuksien mukaan ihan rauhassa. Kummityttöni Kastanja ihastui pieniin kissanpentuihin niin paljon että meidän ois pitänyt olla siinä koko loppuaika. Toisaalta pupujen ruokkiminen oli myöskin tosi koukuttavaa. Onneksi meillä oli mukana suolakeksejä, karkkia ja juotavaa niin että pärjättiin paahtavan helteen kanssa. Varjoa toki piti välillä etsiskellä.

Lampaat parkkipaikalla

Saapuminen pihapiiriin

Kanoja oli montaa laatua

Kukko ei kiekunut tällä kertaa

Kanoja tervehtimässä

Poniakin uskalsi silitellä

Onni possua piti käydä moikkaamassa monta kertaa

Pihapiiri oli täynnä kivoja yksityiskohtia

Lammaslauma liikkeellä

Kuten sanottua meillä oli tosi tosi kiva päivä.

Maanantaina 10.6.2019

Ville tuli mun mukana Mänttään juhlien jälkeen sunnuntaina. Hyvät yöunet nukuttuamme päätettiin lähteä päiväretkelle. Koska mä olin aamulla käynyt poistattamassa hampaan niin valitsimme kohteen jossa ei suuren suuria ponnisteluja tarvittaisi. Suunnattiin siis Orivedelle ja ekana kohteena Hörtsänän arboretum. Linkistä pääsee tutustumaa tähän taianomaiseen paikkaan jossa linnuilla tuntui olevan ihan omat bileensä lukemattomien meillä outojen puulajien latvustoissa. Fiilis oli rauhallinen ja todellakin jotenkin sadun omainen kun siellä kuljettiin kapeita polkuja pitkin ensin puupuistoon ja sieltä sitten aurinkoisemman puolen kukkaloistoa ihmettelemään. Kaiken keskeltä saattoi löytää vanhoja kiviportaita jotka pilkistelivät kasvuston alta ja jopa vanhan talon rauniot, jotka veivät ainakin mun mielikuvituksen jonnekin vanhaan aikaan.

Tässä oli starttipaikka

Mä sitte tykkään näistä vanhoista kiviportaista

Elämäni miehiä 

Ville ihan täysillä mukana

Kivessä voi tarkkasilmäinen nähdä vuosilukuja ja renkaita...Mikä lie ollut tarkoitus?

Vanhan talon raunioita

Puutarha monessa kerroksessa

Seis! 

Mulle mieluinen näkymä...

Kukkia ja perhosia riitti

Tollasia myllynkiven näköisiä oli siellä täällä

Tosi mielenkiintoinen paikka ja ehdottomasti käymisen arvoinen. Voi vaikka ottaa eväät mukaan ja olla piknikillä samalla.

Tuolta arboretumilta jatkettiin sitten notskieväille Pukalaan. Tälläinen on Pukalan virkistysmetsä.

Me mentiin tuonne Roninmaalle, josta oli parkkipaikalta vaan 700m laavulle. Olihan kiva paikka. Upealla paikalla sekä laavu että viereisen saaren nuotiopaikka. Me jäätiin sitten laavulle ja Villekin sai sytytellä nuotiota ja hyvinhän se onnistui. Makkarat ja lihapiirakat katos parempiin suihin alta aikayksikön.

Silta saareen jossa oli nuotipaikka

Ville se kerkiää :)

Oli oikein ihana ja hyvän fiiliksen päivä. Hyvällä mielellä ajeltiin kotiin monen tunnin ulkoilun virkistäminä. Harmi vaan, että Villen orastava flunssa tuntui hiukan lisääntyneen kun illalla nukkumaan mentiin. Poika sitten lähtikin jo eilen kotiin potemaan. Olisin mä pitänyt täällä kauemmankin.

Tiistai 11.6.2019

Ehdittiin kuitenkin käydä vielä Gösta museossa kattomassa Kartanon klassikot näyttelyn joka on remontoidussa kartanossa jokin aika sitten avattu jatkuva näyttely. Ville tuli äiskän seuraksi vaikka ei nyt niin hänen pala kakkuaan taida tämä taidehomma ollakaan. Mä totesin että mun on mentävä joku päivä ihan itekseen, että saa käyttää niin paljon aikaa kun haluaa noiden taideteosten parissa. Siellä oli todella paljon mielenkiintoisia aarteita.

Gösta Serlachius

Gustaf Serlachius

Edelfeltin Porilaisten marssi

Hugo Simbergin paperityö

Pronssiteos jonka nimeä en muista... Rakkaus ja kuolema??

Mäntänkoski maalaus Gallen-Kallela

Schjerfbeckin taidetta

Näkymä puutarhaan

Ihan toisenlainen oli sitten paviljongissa oleva Maa niminen näyttely. Meille kerrottiin että näyttely kertoo ajasta tulevaisuuteen niin pitkälle että maailma on tuhoutunut ja ihminen on joutunut painumaan maan alle bunkkereihin. Näyttely myös liittyy saman nimiseen roolipeliin jonka hahmoista näyttely koostuu. Oli kyllä melkoinen kokemus.

Kipsiä ja muovia sekä paineilmaa

Tää oli ihan kun ihmisen kuori

Puuteos

Näin monipuolisesti on taas muutaman päivän aikana tullut nähtyä ja koettua erilaisia paikkoja ja asioita. Kannattaa käyttää internetin ihmemaata hyväkseen ja etsiä sieltä näitä lukemattomia paikkoja joita on tarjolla. Monissa voi piipahtaa ihan ohimennen ilman sen kummempaa suunnittelua.

rakkaudella,
Sartsa