HUIPPU ALKU VIIKONLOPPUUN

Voi pojat. Tänä aamuna fiilismittarista sai vääntää heti muutaman napsun kohti kaakkoa kun kaihdinten välistä pilkotti aurinko!! Eilisen todella kylmätuulisen ja synkänkin päivän jälkeen oli aivan ihanaa nähdä auringon säteitä. Hyvä että maltoin edes aamupalaa syödä kun syyhytti päästä taas aamulenkille. Mä mietin jo vähän sitäkin eilen illalla, että ehkä pitäisi hiukan himmata näiden lenkkien kanssa kun yhtä äkkiä on näin kovasti tullut liikuttua, ettei tuu mitään rasitusvammoja sun muuta. Fakta on se, että ihan sellanen puolen tunninkin reippailu riittäis siihen että päivä sais hyvän boostin heti aamusta. Tänäänkin kuitenkin oli niin ihana tuolla pilvettömän taivaan alla käveleskellä polulta toiselle, että lenkki kesti reilun tunnin. 6,5 kilsaa tais tulla mittariin. Tällä kertaa olin lähes koko lenkin ajan hiekkateillä tai pikku poluilla. Siellä mä naureskelin yksin ääneen keskellä metsää kun kattelin luurit korvilla niin innokkaasti maisemia että potkaisin varpaani puun juureen sillä seurauksella että menin pitkin pituuttani siihen polulle. Juu, ei mennyt kovinkaan ketterästi mutta aika äkkiä mä änkesin ylös sieltä. Ittekseni tuumasin, että enpä oisi nuorempanakaan juuri tuon ketterämmin kaatunut joten täytyiskö täs nyt olla sitten tyytyväinen siitä että on aina ollut yhtä kömpelö eikä se asia liity ikään mitenkään 😀 Onni onnettomuudessa oli se, että polku oli kuiva joten juurikaan ei jäänyt polviin jälkiä kaatumisesta. Säilyi edes joku itsekunnioituksen ripe kun ei tarvinnut ihmisten ilmoilla kulkea leggareitten polvet ravassa.

Ohessa fiiliskuvia poluista joita tänään tallasin...

No mutta, nyt on taas ihan mahtava olo kun lenkin jälkeen sai venyteltyä ja käytyä suihkussa. Mä niin toivon, että tämä innostus pysyy mulla sitten vielä sinne asti kun työt alkaa. Oon mä nyt tajunnut ettei siinä oo mitään  järkeä että mä herään noin puolta tuntia ennen kun pitäis jo lähteä. Aamupala vaan äkkiä naamariin ja pikku pesut ja eikun menoksi. Sitten alkaa suunnilleen parin työtunnin jälkeen vasta kunnolla heräilemään. Ei enää sellaista. Jos nyt kerrankin kasvattais jonkunlaista selkärankaa tämän päätöksen ympärille. Sehän jää nähtäväksi ajan kassa...

Tänään on muutenkin spesiaali ja kiva päivä nimittäin ystävä kaimani tulee tänään tänne. Illalla saadaan vähän höpötellä ja vaikka juorutakin. Huomenna sitten ennen puolta päivää me lähdetään ajelemaan kohti Kuopiota ja viinijuhlia. Mä oon niin iloinen, että parin välivuoden jälkeen päästään taas yhdessä retkeilemään. Tuo reissu on täynnä kaikkea kivaa. Rauhalahden leirintäalue, aamusauna, botskimatka Kallaveden yli, viinijuhlien tunnelma, Vesala, Ellips, ystävän seuraa tietenkään unohtamatta. Eihän mulla tietty oikeasti varaa olisi lähteä nyt mihinkään mutta aina sitä jostain saa pelimerkit kasaan. Eikä tämä reissu onneksi maltaita todellakaan maksa. Syy mun rahattomuuteen on tietty se, että oon lomautettuna eikä liiton kanssa oo vielä rahahanat auenneet. En siis oikeastaan tiedä koska seuraavan kerran saan rahaa mistään. Tämä on pitkän kesäloman nurja puoli. Koko kesä on koulunkäynninohjaajilla lomaa mutta ollaan lomautettuna niin rahahommat on aina vähän heikohkot. Ainakin siis mulla tällä hetkellä vielä kun ei kertyneitä lomia oo niin että vois pitää tyyliin kesäkuun lomaa ja sitten tarvis vaan heinäkuu olla lomautettuna. Tämäkin asia korjaantuu vuoden aikana.

Ai niin, mun piti mainita yhestä vähän tylsästä jutusta. Tää meidän talohan on TODELLA rauhallinen. Täs asuu enimmäkseen vanhempaa väkeä ja suurin osa asunnoista on omistusasuntoja eli meitä vuokralaisia on vähemmistö. Itte on saanu joskus ajatella kun on vaikka musiikkia soittanut tuossa ulkona terassilla, että häiritseeköhän se jotakin koska täälä ei oikeasti kuulu koskaan yhtään mitään ääniä mistään. No nyt sitten on. Tuohon meidän viereiseen asuntoon muutti pari kuukautta sitten joku mies ja nyt on jo käynyt ilmi, että hän polttaa sisällä. Se haju tuli ensin ihan heikosti meidän kylppäriin ja mä ihmettelin että mikä se haju on. Sitten yks päivä mä huomasin, että tuo rappukäytävä haisee myös tupakalta. Sen lisäksi eka kertaa juhannuksena ja nyt sitten eilen kämpästä kuului hirveä älämölö kun miesporukka siellä oli kännäämässä. Onneksi meteli ei kuulunut niin kovana meille, etteikö olisi saanut nukuttua mutta ajattelin heti, että tässä talossa on kyllä muita joita moinen meno haittaa. Tänä aamuna sitten olin lähdössä lenkilleni niin yläkerran leskirouva tuli mua käytävässä vastaan ja alkoi puhua tästä naapurista. Odotteli siinä jotain toista naapuri kotiin tulevaksi että menevät sanomaan tuolle miehelle ettei moinen peli vetele. Tästä talosta on häädetty ennemminkin yksi alkoholisoitunut mies ja reilu vuosi sitten opiskelijatyttö, jonka luona ramppasi epäilyttävää porukkaa öin ja päivin. Epäilenpä että saattoi jopa huumehommia olla kyseessä, ainakin niistä tyypeistä päätellen joihin pari kertaa pihassa törmäsin. Silmät seisoi päässä siihen malliin että pää oli sekaisin kun seinäkello. Tämä naapuri sitten pyysi mua, että voisinko mä tulla sen kanssa sinne oven taakse että käytäis sanomas valitut sanat tälle naapurin isännälle. Mä en tiedä oisko mun pitänyt mennä ja että olinko nyt sitten jotenkin vellihousu etten mennyt mutta sanoin vaan, että kyllä mä menen nyt sinne lenkille. Jotenkin en vaan halunnut sekaantua asiaan josta ei sitten tiedä mitä seuraa. Kyse on kumminkin seinänaapurista. Ja asiasta joka ei mua/meitä mitenkään ihmeemmin haittaa. Ainakaan vielä. Saa nähdä miten tässä hommassa käy, saako mies häädön samantien.

Mutta hei, nyt puen ja lähden kauppaan. Mulla ei oo mitään lounastarpeita ja varmaan sitä skumppapullokin pitää matkaan hakea mukaan.

Ihanaa viikonlopun alkua!

rakkaudella,
Sartsa